Тексты

Valentina Libertsova. Vladimir Brendojevan runorivit voinah niškoi

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 17, 2025, с. 7

Valentina Libertsova

Vladimir Brendojevan runorivit voinah niškoi

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Vladimir Brendojev voinan
aigah
oli
lapsennu
, sendäh
hänel
ei
ole
äĳiä kirjutustu
voinah
niškoi
: Velleskalmal-runo, Miehen
mustelmat -runon
erähät
kohtat
, Rasul Gamzatovan livvikse
kiännetty
Kurret-runo da
Kadajikko-runoelmu. Joga
tevokses
kuvastuttih
runoilĳan eriluaduzet
mielet
, tunnot
, tuskat
. Voibi
nähtä
, gu
yhtes
puoles
häi
oli
oman
livvin
kielen
da
rahvahan
iänenny
, toizes
– tovellizennu
Ven’an
XX vuozisuan
runoilĳannu.

"VELLESKALMAL" VAI
"IGÄTULELLUO"?
Velleskalmal-runon ven’an
kielele
kiändäjes
Armas
Mišin pani
nimen
"U večnogo ogn’a" ("Igätulelluo"). Kiändäi
tavallizesti
helläh
otti
vastah
kiännettävät tekstat
, iče
oli
runoilii
dai
kaunehliteratuuran
tutkii
– kuibo sit
nenga
vällillizesti muutti
runon
nimen
? Tiettäväinehäi on
, gu
Velleskalmakse sanotah
yhtehizet
voinumiehien kalmat
, kudamii
äĳy jäi
jälles
voinua
suurien
bojuloin
kohtih
, konzu
ei
olluh
aigua
luadie
ruuhii
, pidi
panna
kuadunuot
saldatat
muah
da
matkata
ielleh
. Jälles
voinua
ristittyöt da
paikallizet
valdivot
pandih
sinne
mustopaččat nimienke
, voibi
sanuo
, nygöi
net
seizotah
joga
linnas
dai
kyläs
. Igätulii Ven’al
ruvettih
sytyttämäh
1957 vuvves
algajen
, net
kusgo ollah
Velleskalmoin piäl
, kusgo Tundemattoman
saldatan
kalmal
. Vladimir Jegorovič sai
nähtä
, kui
Velleskalmat, mugai Igitulet. Mittuinebo
niis
on
kuvattu
täs
runos
?
On
paha
, gu
meil
ei
ole
ni
yhtes
Brendojevan runokogomukses
vuozii
, konzu
häi
kirjutti
joga
runon
. Voimmo
vai
smiettie
, gu
tämä
oli
kirjutettu
, konzu
Suuri
Ižänmualline voinu
vaste
ei
ammui
loppevunnuh. Siepäi
tulluot
kirjuttajat
otettihes
omien
mustoksien peräh
perustamah
"urhokaunehliteratuurua". Nuorižot
, kuduat
voinuvuozien
aigah
oldih
lapsennu
, lugiettih
da
kadehtittih
heidy
, kui
kirjuttau
Brendojevgi:

…ku myöhä
minuu
muamo
muale
sai
,
ku
minä
voinan
vastain
brihačunnu
,
ku
minuttah
sa, veikoi
, ehtiit kai
…

Ga
"pahasmieles ynny" runoilii
on
yhteltiedygi vie
sentäh
, gu

Oi
, buitekui dai
minä
olen
viäry
,
ku
sinä
, veikoi
, kodih
piässyh
et
,…
ku
muamas
Ven’al
vuottuakseh ei
voinnuh
,
ku
karjalazen
muaemäh sa jäit
.

Moizeh
viäryöh
niškoi
kirjutti
kuulužu
ven’alaine
runoilii
Aleksandr Tvardovskii: "Sen
tiijän
, viäry
en
ole
nimis
, gu
toizet
iäres
ei
tuldu
voinas…" Toinah
meijän
runoilii
lugi
sen
runon
, a
toinah
hänele
ičele
net
mielet
tuldih
sydämeh
.
Kai
moizet
ajatukset
Vladimir Brendojev pani
runon
3-4, 9-16 rivilöih
, se
on
buiteku pagin
saldatanke
, kudaman
puoleh
häi
kiändyy
sanal
"veikko". A
zavodihes
runo
kyzymysvirkehes
, kudai
on
täyzi
igäviä
žiälöičendiä:

Ken
teile
kibiet
surmuruanat kiärii
,
Työ
, saldattazet, virutto
täs
ket
?

Kučundusana täs
on
vie
monikos
– "saldattazet". Buiteku runon
piähengi
tuli
Velleskalmalluo, azetui
dai
kerras
tunnusti
oman
viäryön
kuolluzien
ies
, ku
voinnus
hos
ruanat
kiärie
, hyvän
sanan
sanuo
… Toizes
nellirivikös häi
ajattelou
, gu
hänen
hengi
ei
tahto
, "ku
maksos
, viäryös
jättiä
hienuo
den’gua
". Silloi
toven
oli
moine
tottumus
– lykkie
Igätulien kuppiloih
raududen’gazii. Runon
piähengi
kaččou
parembakse
tuvva
Igätulelluo peldokukkua
, vikse
, gu
oman
muan
suvaičendan
da
igähizen
muston
tunnusmerki
.
Yhtesvevot voibi
azuo
nengozet
: runoilii
kirjuttau
mielii
, kuduat
tuldih
Velleskalmalluo, toinah
kuduan
piäl
paloi
Igätuli. Häi
enne
pagizou
monien
"saldattazienke", kuduat
on
pandu
täh
muah
, a
sit
jo
"veikonke". A
Igätuli on
igähizen
tulen
merki
.
Runos
ei
ole
tarkah
merkittylöi algu
- da
loppuozii
. Se
on
gu
elaijas
otettu
paikku
, piähengi
azetui
da
sydämeči
eli
tävven
elaĳan, kuduadu
koskiihes voinu
.

MIEHEN
OZA
VOINAN
HANTUZIS

Miehen
mustelmat -runos
buitegu
piähengi
sanelou
oman
ičen
ozua
. Tiettäväine
, se
ei
ole
Vladimir Jegorovičan elaigu
, nägyy
ruavahan
miehen
tapahtumizet. Enzimäzes
kahtes
nellirivikös on
kuvattu
ravien
ruadajan
miehen
taba
rauhas
ilmas
omal
mual
. Kolmas
strofa ruttoh
sen
kuvan
muuttau
:

Voinu
kaiken
keskusti
,
Pidi
kodi
hyllätä
…

Ielleh
seiččemen
nellirivikön aloh
on
ozutettu
miehen
voinutaival. Nerot
suavut ennen
voinua
puutui
käyttiä
toris
, dai
"kobrat
ei
väzytty
":

Bombittih, ammuttih
…
myö
vai
sildoi
vestimmö
…
Tuskat
, kivut
sammuttih
,
umman muokat
kestimmö
…

Kestiä
puutui
toven
vägitukku: oli
"čotas
tapetun", taputti
voittossah
, "tuli
kodih
tuhkile
, tukkuzele
kirpiččiä
", pidi
kodvan
uuttu
kodii
da
elaigua
nostua
. Kaksi
jälgimästy nellirivikkyö ollah
gu
yhtehvedo
da
yhteltiedy
gu
käsky
tulieloile polvile
:

Kui
on
tuatat
telmetty
,
tiediä
pidäs
nuorižol
…

Minun
mielii
myö
, tämän
runon
Vladimir Jegorovič kirjutti
, kui
silloi
äĳät nevvostoaigazet runoilĳat omil
muamankielil
dai
vältämätä ven’akse
, ga
yksisama
karjalazen
miehen
taba
da
elos
tunduu
. Vähän
, onnuako
, vie
myö
tiĳämmö, arvostammo
da
kunnivoičemmo
omua
liygilästy
runoilijua
Vladimir Brendojevua…