Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Anatolii Petuhov. Sit' - sarnaline jogi
Anatolii Petuhov
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
Hanh’
venui sarajas i laji ičtaze neciš azjas .Ved’ ei amu , vaiše kaks’ nedalid tagaze , kaik oli muga čomin .Aks’onovan Tol’aine , Sergei , R’abovan Vovaine ...Sebranikad – ed voi vedel-ki valada .A penembad lapsed kaiken aigan joksenziba Gusevan pertinno .Ka , äi sijad oli Kaizeral .Kenel Semenihas oli ende mugoine azj , miše oliži olnu kodikoittud händikaz ?No Kaizeran edel-ki kaik tahtoiba olda Hanhen sebras .Hanhen sana – nece oli käsk , Hanhen pakičend – nece oli kuti mugoine ülevuz’ kaikuččen täht .Hanhen azjoiš tezi kaik škol , sikš ku lapsed saneliba toine toižele , midä tegi Hanh’ .A nügüd’ eskai Sergei ei ole hänenke .Nece oli kuti mugoine "mönd ", ka , ka mönd , sikš ku Sergei ei lähtend külähä Hanhenke , jäi randha varastamha , kuni löutas turuine .Toižen kerdan hän pläskaidaiži händast sel’gha , i kaik .
Nügüd’ Hanhele oli žal’ , miše läksi ujudes sabutamha Vi’tkad .Hän tahtoi pördutada ičeleze parahiman ujujan arvon !Hän ei tedand , miše Vit’ka muga teravas ujub veden al .I mikš oli pakita vedenaližid kaluid .Ved’ hän nägi niid ezmäižen kerdan .Vai Vit’ka tegi necen muga , miše nagranzoitta händast kaikiden edes .Voiži sel’genzoitta , kut ujuda necen turuiženke .A sid’ – ota , uju !A sid’ völ heikaškanzi hänen päle – mäne , telustad !
"Nu kacu , völ žalleičeškad neciš !" – meletaškanzi Hanh’ . Hän zavodi sekoida , mi mugoine voiži tehta Vit’kale .Voin staricas läbi levitada verk , miše Vit’ka putui koukuižele .No hän nägeb kaiken veden al !Ei , nece ei kožu .A ku veda händast Paitjärvele ?Uk siloi sanui , miše sigä niken ei ujund , miše vezi sigä om šoidukaz : üks’ šoid om läm’ , toine vilu .Zavodiše lihasiden kingitesed .No ku muga , ka Vit’ka voib upota .I sid’ tuli idei : "A min täht minä-se ?Hän zavodib upota , a minä vedän händast veneheze .Ved’ sigä oli veneh , miččel uk siloi ujui !.."
Idei tuli mel’he , i Hanh’ zavodi sidä kehitoitta .Hän nägi jo , kut Vit’ka zavodib kucta abuhu , kut hän , Hanh’ , tuleb hänennoks venehel i rižatoman sab vedespäi .Hüvä oliži , ku ken-ni nägitaiži necidä .No ken lähteb muga edahan ?Ik Sergei ?No hän om möi , ka necen azjan tagut voiži otta händast .A möhemba Sergei starinoičeškab kaikile , midä om tehnus .I siloi kaik linneb , kut ende .
Vaiše Hanh’ ei uskond , miše Vit’kad pästtas kodišpäi .Hän staricale-ki kävub vaiše , konz tat pästab .A voib tehta muga : lähtta kuti babukoihe vai Sitile , a ičelezoi mända Paitjärvele .Ka ei , Vit’ka ei lähte .
Pertedeses ken-se mäni kengati , i sarajale tuli Sergei .
– Oled-ik tägä ? Turuižen-se löuzim .
– A kuna se voiži putta , – sanui Hanh’ . – Tedan , Vit’ka nagrab minun päl !
– Ka ei . Hän meile starinoiči , miše hän iče-ki ezmäižen kerdan habi ei uptand .– Sergei ištuihe hanhen rindale ol’gile . – Konz ed mahta , maskas om jügedamb , mi maskata .
– Ka sid’ ujuda – mi nece , oja ! A ku Paitovas hän čuklahtaiži !
– Minä sanelin hänele Paitovas .
– I kut ?
– Pidab , sanub , kävelta sinna .
– A pästtas-ik händast kodiš ?
– Tedan , pästtas , ku muga sanui .
– Naku taugun tegen i lähtem .
– Tozi-k ? |
– Otam ongiragad , veneh sigä om ...
– No sinä ved’ sanelid , miše miččid-ne sanoid tarbiž teta .
– Jose uskoid ? Kaik nece tühj om .Ukod min taht voiba sanuda .
– A konz lähtem ?
– Meletan , nedališ päliči , pühäpäivän .
– Naku kut hüvä om ! A mindai Vit’ka möst heinäntegole kucub .Longin edes hän Sitiš kogonaižen časun püdab .Sanub , abajos om säunhid .Lemust keittas ...Toivoti mindai-ki opendamha lastoiš ujumaha .Voib olda , sinä-ki meidenke lähted ?
– En lähte . A sinä mäne .
– Ühtes-se paremb oliži .
– En lähte . A sinä mäne .Paitovas-ki starinoiče .Oružj , kacuhta , kut tehtud om .
– No ku muga , ka lähten , – sanui Sergei . Hän čududelihe neche Hanhen ičtazepidändaha .
– Kacu , Paitovan polhe algat pagiškoi , – sanui hän kovas .
Kul’turpertin verajano riputadihe bumag , kus oli kirjutadud , miše liineb sud , kus pagižeškatas brigadiras Aks’onovas .
Lopuks-se rad surdihe edehepäi .Hanh’ varasti necidä jo amu .Hän tahtoi kulištada , kut sudiškatas Tol’kan tatad , no nügüd’ , konz hän planui mända Paitjärvele , hän tezi , miše sudale ei voi jäda .Paremba mugošt aigad ei voi löuta .
Tuli Sergei :
– Ka kut , mänem-ik pühäpäivän ? – küzui hän .
– Ka voib , – sanui Hanh’ ozutaden , miše hänele om üks’kaik , lähteba hö vai ei . – No siloi pidab sigä öduda . Muga sanu Vit’kale-ki .
– Ka sanun !
Sobatan tuli iče Vit’ka-ki .
– Minä pakičimoi ödumaha , – sanui hän . – Tat käski pördumaha ezmargen homendesel .
– Siloi , kaik om vaumiž . – Hanhele oli kut-se huiged kacta Vit’kan sil’mihe . Hän kuti kacui ičeze murenuded sapkad ümbri .
– Meil kodiš oma toižed sapkad . Voib olda , otad ?– sanui Vit’ka .
– Minä lähten kengäta . Ku sinä kompasan andoid ...
– Andan . Midä völ otta kerdale ?
– Ota ičeiž kalud vedenaluižen ongitusen täht . Sigä vezi om sel’ged , ei kut Sitiš ...Simoid , koukuižid , šotuid enamban .Nu söda-ki ota enamban .Katl’aine , virid , kirvez , solad – kaiken necen minä iče otan .Lähtem nel’l’ časud homendest ...
Vit’ka i Sergei tuliba ottes kaik kerdale nelläks časuks , konz Hanh’ ei olend völ vaumiž .
– Ištuhtagat , minä pigai .
Hän pani šauguižehe vähäšt kartohkoid , pärpäčun leibäd , sid’ toi sarajalpäi ičeze uden taugun i kümne mujutadud nolt .
– Oho ! – čududeldes sanui Vit’ka . – Jose iče oled tehnu ?
– A kenak ?
– Ozuta-ske !
Vit’ka hätken kacui kadagižen , puhtastadud hoštotesehesai kinged taugan .Hän kingiti jäntken , mitte vihelzi , kuti gitaran strun .
– Noled-ne ani höunhidenke ! Lendaba-ik ?
– Ka kuti lendaba , – sanui Hanh’ .
I naku prihaižed koumen kesken läksiba matkaha .Ezil haški Hanh’ , pit’k , laih , kut kaikutte-ki prihaine , kudamb kazvoi teravas .No hänen hardjod oma levedad , i hän tagazepäi nahodi mužikaha .Hän , vanhas paidas , kengata , pautnasine šauguine sel’gäs , nahodi miččehe-se niššataha , kudamb kuspäi-se otihe necen aigan .I vaiše taug , miččen Hanh’ kandoi kaiten kädes , ozuti , miše sid’ voib olda mitte-se romantik , kenele mel’he oma mecas šläbäidused .Vit’kan soba oli ani čoma , nägui , miše ei ole kalliž , no hüvin tehtud , vihand , erazvuiččiden karmanoidenke i koukuižidenke .I Vit’kan sapkad , hot’ ei olgoi uded , no ladukahad , ani beretaine-ki päs oli , miše päd päiväine ei räkitaiži ...
Küläprihaižen nägui Sergei-ki .Hän astui tagana , kacui puihe , linduihe i oli mugoine tundmuz , miše hän ei ole necen gruppan ühtnik , a muite , kuti polespäi tulnu prihaine .Ku sanuda tozi , Hanh’ andoi-ki hänele necen kacujan rolin , kudambale pidi nägištada , mi linneb Paitjärvel .
Sergejale mel’he oliba pihl’lindud , miččed kidanke "ček-ček !"lendiba prihaižidenke rindal .
– Eckam peza ! – taričeb Sergei . – Se kus-se rindal om .
– Ka mitte nügüd’ peza ! Lindud oma jo valdal , puiden ladvoiš ištuba , – sanui Hanh’ i läksi edemba .Hän paksus kacub penikaižehe kompasaha , mičcen andoi hänele Vit’ka .Hän holdub siš , voib-ik veda kaikid Paitjärvele , kus oli vaiše kerdan .
Kurgson agjas , mustikištos , prihaižed nägištiba tedriden poigvehen .Nored kirjavad tedren poigaižed lendiba polihe i peitihe pedajiš .A tedr-emä holes kacui prihaižihe mustil sil’mil .Sid’ jo Hanh’ ei voind tirpta .Tedr ei ole pihl’lind , nece om jo satuz .Hän pani nolen tauguhu i zavodi kingitada jäntked .
– Ka mikš ? Nece om emä . Poigaižed koleba mamata , – sanui Vit’ka .
No jände oli kingitadud ,i nol lendi hošttes ülähäks , no lendi siriči .A emä ištui sil-žo sijal ."Bak , bak , bak !" – laski se kidoid . Hanh’ zavodi läheneda sennoks peitoiči , ambui völ kerdan ,no se-ki oli siriči .
– Ka jäta se ! Vaiše kaik noled travid , – sanui Vit’ka .No Hanh’ ambui völ kaks’ kerdad i ei putund .Hö hätken eciba nolid , no videspäi löuziba vaiše kaks’ .
– Minä sanuin , – verdui Vit’ka . – I muite-ki mikš surmita lind , ku sil om poigaižid .
– A ken sidä ambub ? Meletad-ik , om kebn putta sihe tauguspäi ?
Asttes hö nägištiba völ kaks’ tedrpoigveht , no Hanh’ enambad ei ambund .Tozi-ki , voib kerdal kaik noled travida .
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
–
–
Анатолии Петухов
Сить - таинственная река
русский
—