Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Limarenko Ol'ga .
Elävien dai kuolluzien, dai tulieloin eläjien nimes
Источник:
Oma mua. № 19, 2025, с. 6
Limarenko Ol'ga
Elävien dai kuolluzien, dai tulieloin eläjien nimes
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
"Minule jo elaijan allus lykysti…" nenga ajatteli Julija Drunina dai ei vai häi, nenga duumaittihgi Stepanovien molodoit – Mihail Stepanovič da Aleksandra Jefimovna.
Enne hierulois kaikin hyvin tiettih toine tostu, da gu lienne miellyttih toine toizeh, ga kaikekse ijäkse. Vierastu ei oteta, omua ei anneta. Yhtes kazvetah, yhtes školah kävväh, dai… kačos… suvaičen sinuu, eliä en voi sinuta! Mugai Mihail da Aleksandra elettih Anuksen piirin Suuret Mäit -hierus, käydih yhteh školah, a sit tansiloil vastavuttih dai enämbiä ei voidu erota. Vastavukset, suatandat, sebäilendät, ukkailendat, rakkahuon tunnustamizet… teil tavar – meil kupču, svuad’bua gul’aittih kogo hierul. Ollus vai eliä da ihastellakseh!
Ga koin veriäh kolahtihes 1941 vuozi. Mihail Stepanovičua kerras otettih Leningruadan frontale. Aleksandra Jefimovna lähti Voulogdan alovehele gospitalih hoidamah ruanittuloi. Kui sanotah, voinu on voinu. Mihail Stepanovič puutui havvas miinah, siiriči mašinal ajajat saldatat nähtih händy ruanittuu virujannu da nostettih. Viettih ešelonas gospitalih, sie Aleksandra Jefimovna löydi hänen luvettelus da pakičči komandieroi vediä ukko omah gospitalih. Piävyttih katkatunnu mollembat jallat da snar’uadan pala keuhkolois. Mugai elettih gospitalis: Aleksandra parandi ukkuo, a Mihail kerdoi mučoile omii bojuloi. Vaigu voinan lopul mies nouzi jalloilleh.
Jälles voinua Stepanovat tuldih järilleh omah Anuksen piirih, enzimäi Videleh, sit Alavozeh, kunne azetuttih perinpohjin: elettih "opastajien kois", a sit muutettih omah, lapset kazvettih, käydih školah, lähtiettih ruadoh. Kodi oli pikkaraine, ga sijua löydyi vunukoilegi.
Alavozen puunhuavustuszavodan ruadajat ainos oldih Aleksandra Jefimovna liečetiijollizen tarkastuksen ual: alallizet liäkärin tarkastukset, heittämättömät suojelupivot, abuhoidajien joukko – kui ainos – enzimäzel agjal. Alavozen školan opastujat innostuksenke opastuttih Mihail Stepanovičan ruadourokoil: pilattih, struugattih, nostettih aidoi, kohendettih opastusstolii, luajittih labjoi, haravoi, elostuksii päivykodih. Pal’l’azet, pilat, struugat opastujien käzis kiehuttih nerokkahan opastajan avul.
A kois? Kois – talovus: lehmy, vaza, heinargi, ogrodat… A rakkahus? Kuibo ilmai sidä? Rakkahuta etgo pajuo keksi, etgo kniigua kirjuta, etgo elaigua elä. Kai yhtes – hädis dai ihastuksis, käzikkäi, rinnai, ihan, gu Julija Druninal: "Ozan minuutangi puolekkai juammo..."
Myö mustammo teidy, Mihail Stepanovič da Aleksandra Jefimovna! Dai vältämättäh oldih frontusadagrammua niilöin kunnivokse, kedä jo ei ole meijänke!