Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Jelena Filina. Openzi
Jelena Filina
Openzi
вепсский
Младописьменный вепсский
Kerdan
minä tulin Kuz’mičannoks aigaližel kevädel .Korktad pedajad seižuiba völ lumes .No mitte-se ilo lendli il’mas .I minä el’genzin , miše irdal om jo kevaz’ .Se tuli tänna aigemba .Lidnaha se völ ei rigehtind .Keväz’ , kut Kuz’mič-ki , navedi küläd .
I edel ku heläiškata sadal änel , keväz’ hilläšti seižuihe tal’v-akan rindal i ustavakahašti ladi sille kaglusen vanhal pal’tol , miččelpäi muju-ki läksi jo .Mugoižiš armoišpäi tal’v-ak voikaškanzi ezmäižil ojaižil .Necil vodel kaik lujas hätken varastiba lämäd , i minä mugažo .Ku äjad väzuiba lumespäi , ka minä holduin , kut oma azjad Kuz’mičal .Kaiken tal’ven en nägend händast .Necil kerdal otin hänele lahjaks kalad .
Kuz’mič oli terveh da ilokaz , spasiboiči mindai lahjas .I eskai kündusespäi hän zavodi ičeze starinan .
– Eli meiden küläs priha . Aleksejaks kuctihe .Oli hän häväsüdäimeline , melekaz mez’ .A päazj – lujas navedi kalatada .Tetab oli kalanik , sanun sinei .Meiden rahvahas ei voiži eläda kalata .Stolal se oli ezmäižel sijal .Kalad kuivatadihe , keittihe , pašttihe , tehtihe sišpäi rodjauhod .Suren kalan somusespäi keittihe studen’ .Maman kalakurnikad tähasai unes nägen .A lemen polhe en sanu-ki .Sil aigal kaik püdiba kalad , i pened , i vanhembad .No mugomad kalanikad , kut L’oša , nikus enambad en vasttand .Hänen dedoi kaik peitused sanui prihaižele .L’oška kundli dedoid i napri tehta kaiken muga , midä uk sanui hänele .Priha hüviti vedehišt ezmäižel lemel , iški verkon lepän barbaižil , miše kala tuliži verkoihe .Madoid kaivoi edel päiväižen nouzmad i peiti niid muražmätho .Ka äjan midä tegi , en mušta jo nügüd’ .Kuni lindud-počtmehed banderolil kandišiba kevät erazvuiččihe mirun agjoihe , ka L’oša kazvoi i openzihe kalatamha da kaikihe kalatusenke sidotud peitusihe todesižes elos .
Ni sügüzel , ni tal’vel lebupäivid kalanikal ei olend .Muga tegihe-ki L’oša rahvahan täht Aleksei Petrovičaks .Ku sai kalad , ka kaiken jagoihe ristituidenke .Sab ezmäižen haugen , a rahvaz jo sid’ kut sid’ , küzub , kus om möuk hauges .Ku se ezipalas oleskeli , ka rugišt zavottihe semetada aigemba , ei kut tobjimalaz .Hän meil oli agronoman sijas .Völ tal’vel Petrovič voi sanuda kactes rahvahan primetoihe , miččen aigan se vai toine kala zavodib kudoda .Aleksei varasti Maidnedalid ei kürziden taguiči , a kacui , mitte sä necil päiväl linneb .Kactes säha hän tezi , konz särg möukunke linneb .Mecas ei marjoihe kacund , a kazvmusihe kacui .Ku , ozutesikš , kadag änikoičeb , ka lahn pästab kudod .Muga sanui Aleksei Petrovič .
Mehedui Aleksei i meleti naida .Nevestad kacui Spasan päivän , konz oli edahaižen heimolaiženno adivoiš .Tozi , edahan neižne eli , läz 70 kilometrad küläspäi .No muga Nast’ona tuli Al’oškale mel’he , kuti neglal puski Al’oškan südäimehe , eskai prihan hengen saupsi .Nastoi oli todeks čoma neižne .Vaugedpäine , kas käden sankte , muzavered sil’mäd , kut pimed ö , hoikaine vösija .Ei neižne , a vauged koivut .A meiden priha mugažo Nastoile tuli mel’he .I priha-se mitte oli !Korged kazvol , vahv , modol-ki čoma ,vaiše vaiknaline hän oli .Kozičemha L’oša iče läksi .Noriden täht pit’k te ei olend jügedan .Vösttihe priha - da matkaha sokolan .Vanhembišpäi sai kožmusen .Nastoi kasaha kaks’ lentašt pleti .Sai oli judukaz da vessel , Pokrovan vätihe .
Zavodiba eläda nored ühtes .Nast’ona oli hüvän emägan .Pertiš kaiken oli puhthaz , pirgad oliba ei vaiše nimipäiväks .Ka kaiken-se löuzihe Nast’al paha privičk .Kaiče Jumal , naižele mugoman olda !Navedi Anastasija ridelta .Ku oli libunu pahas meles , ka paha oli kaikile .A ezmäi kaiked Aleksejale pidi varaita .Uf , kut Nastoi vaiše ei väritand Aleksejad , jäl’gmäižil sanoil nimiti händast .Kaikes Aleksei oli vär .I siš , miše vihmuškanzi ,i miše räk om pit’kha .Eskai miše mužik kalad äi toi kodihe .I muga kogonaižin päivin laji händast , kut katkaitud plastink , šihiži nor’ ak .Ei olend huiged hänele ristituiden-ki edes , rahvahan aigan-ki lajihe mužikan päle .
L’oška muga-ki ei pagižend äjan , a sid’ vuusö opalaks tegihe .Mod musteni , ei zavodnu muhata vuusö .
Ei vaiše mužikad , no naižed-ki nevoiba L’oškale opeta ičeze akad – ei oliži paha painda hänele bokid hot’ kerdan .Ka ei olnuiži L’oška ičeze maman pog , ku lendaiži kät naižen päle .Rahvaz čududelihe , konz-žo hänen tirpand lopiše – eläda ningoman käredan akanke .
Äkkid Nastoid kuti vajehtadihe .Pahad sanad hän ei sanu .Ei L’oškaks kucub , a L’ošen’kaks .Besedoiden aigan ištub i kaiken aigan kacub Aleksejaha , ei heita sil’mid hänespäi .Muhu modos hän mužikad kodiš vasttab , sel’gha ristib , konz kalaha mužik mäneb .
Rahvaz čududelese .Kut-žo mugoine sügüz’kärbhaine päskhaižeks kändihe ?Mikš muga tegihe , mitte sü om ?Akad mokičiba Nast’ad , küzeliba , meletiba kohtunke tegihe .Ei , vestid ei vahvištoittud .Nastoi om vaikti , vaiše šutib .Hot’ sanutas , miše kaikuččes naižes ištub čort , kudambale kaiken pidab teta ,a erasiš mužikoiš , sanun , i kaks’ löudase , tozi om .
Prihad-ki küzeliba L’oškad , tahtoiba teta peitusen .Pit’kha käveliba hänen taga , napriba tedištada , kut hänele ozastui akad parembaha polehe vajehtada .L’oška ei sanund sanad-ki , vaiše pil’kištihe .Kaik-se kerdan ei voind enamba tirpta .Starinoiči ičeze vanhale sebranikale kaiken .Se nikelle ei starinoičend L’oškan peitust .Necen todesižen sebranikan oli minun vanhemb vel’l’ .A minä hänenke kalha pakičimoi sil kerdal .Konz mužikad öl pagižiba , melitiba , miše minä magadan .Naku tuli-ki , miše minä en tahtoind , a kulištin , mikš Nastoi tegihe mugoižeks hüväks äkkid .
Jo hätken ei ole necil mal L’ošad da Nastoid , ni minun velled .Heiden hillid nimid šupitaba vaiše heiden läheližed loičendan aigan .Sikš nikelle pahad minä en tege .Sinei , olgha muga , starinoičen L’oškan peitusen .
Kerdan L’oša maniti ičeze akad kalastusele .Oh , kut laji hän mužikad .I veneh om heilui , i jaugad hänen kül’miba , kenen L’oška vaiše ei olnu .A kalanik soudab kaikel vägel järven keskele .Seižutihe lopuks , L’oša higon pühki i sanub akale : "Lähte venehespäi , akaine !"Nast’a sil’mäd pöngöti i zavodi kidastada : "Oled-ik meles , mužik ?Kuna minä lähten ?Ǔmbri vezi om , a ujuda minä en mahta , iče tedad ".L’oška kändab ičeze polhe : "Hüppi tägäpäi !Kaiken-se ei ole minai elod .Kaik üks-se – lop .Huigenzoitid sinä mindai .Kaik posad nagrab .Midä putub meletadas minun polhe , miše minä vuusö ei ole mužik-ki .Erigandust en anda , – sanub ,– armastan minä sindai , küd . No ei ole enamba väged minai , lopihe .En voi kundelta sinun hödhüvišt lajindad kaikuččen päivän .Sikš , ole hüvä , hüppi iče ".
Oh , kut Nast’a zavodi pakita , konz el’genzi , miše hänen vaiknaline mužik vuusö ei iloitele ."L’ošen’ka , – sanub , – prosti sinä mindai . Nikonz enambad en sanu pahad sanad , armaz minun ".L’oška kändab ičeze polhe : "En usko , – sanub , – ni ühtele sinun sanale en usko ".Kut hän kačni venehen i Nast’ad lükäiži venehespäi .Nast’a pöl’gästusespäi kuti lamantui , ei andoind än’t-ki , konz vedehe lanksi .Lanksi i sid’-žo hüpähti jaugoile .Hän ei voi el’geta , mi tegese .Seižub vedes rindahasai , a jaugoiden al mujub mad .Vaiše sun avaidab , kuti kala randal .Petrovič-se kaik järved da joged tezi ümbrištos laps’aigaspäi .A siš edahaižes järves naku mitte peituz oli .Veden al oli mägi ani järven keskes .Ei upotamha Aleksei toi ičeze akad , a opendamha .
Pördihe kodihe nored , a Nast’oi vaikti om , nimidä ei sanu , kuti vet suhu om otnu .Necil kerdal Aleksei haugen sijas ičeze akad toi kodihe ,siks ku pöl’gästusespäi Nast’a ei voind kävelta .Oikti-ik tegi muga Aleksei vai ei , ei meile sudida .No siš aigaspäi niken küläs pahad sanad Nast’alpäi ei kulend .A mužik hänen i vuusö .
Toižel vodel Nast’al da Aleksejal tütär sündui .Ani penespäi tatanke kalatamha käveli .Laskvan oli neičukaine , sanutas , kaik mamhaze .
Openzi
вепсский
Младописьменный вепсский
Елена Филина
Проучил
русский
- "