Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Anatolii Petuhov. Sit' - sarnaline jogi
Anatolii Petuhov
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
Nodj
tehtihe korktal randal , pedaižomas .Räzäižiba haugod , paštoi päiväine , katl’ažes keittihe lemuz .Prihad , üksiš alaštanoiš , kuti indeicad , ištuiba ümbri nodjos .Järv hošti kuti lämoiš .
– Sid’ hüvä om , – ihastusiš sanui Vit’ka . – Olet-ik olnuded tägä paksus ?
– Minä toižen kerdan . A Sergei mugažo ezmäižen kerdan , – sanui Hanh’ .
– Jose ?! – sanui čududeldes Vit’ka . – En usko . Sid’ voiži tehta hüvä šalaš , miše kaikuččen kerdan ei tarbiž kaluid kodišpäi tomha .Ka ongitada-ki täs voib .
– Kacu , neciš järvespäi kala ei ongitade paksus , – sanui Hanh’ . – Tarbiž aig teta .
– Mitte aig ?! Homendezzor’al nägištad , kut kala otaškab .Täs om hüvä ongitada .Vezi om sel’ged .Tozi sanuda – vähäšt viluhk .No nimidä , voib ujuda .Tedad midä : kuni lemuz kehub , astkam , ozutan sinei , kut turu sus ujudes pidäda .
– Astkam ! – sanui Hanh’ .
Ottes kaiken kerdale , vaiše oružjata , hö tuliba vedennoks .Sergei mugažo tahtoi lähtmaha , no Hanh’ heikahti :
– Kuna ?! Kacu lemust !
I Sergei pördihe .
– Ka muga , – zavodi opendusen Vit’ka . – Pane jaugha lastad . Remnižed kingita , miše lastad oližiba jaugan mödhe .Nügüd’ pane mask .Pane ezmäi turuižeta .
Hanh’ pani maskan .
– Ei-ik kingita ?
– Kuti hüvä om ...
– Probui hengahtada !
Hanh’ tegi hengaidusen .Mask kingiti modon .
– Hüvä om . – Vit’ka andoi turuižen lopun Hanhen suhu . – Ota naku nene lopuižed hambhiže . Muga .Nügüd’ saupta su i hengi turuižen kal’t :hengi tünäs i süväs .Pit’k hengaiduz i hotk il’man pästand .Muga hengi-ki .A nügüd’ heitä mask , sül’gi stöklale , ei irdpolespäi ,a südäimespäi , i hüvin puhtasta sormil .Nügüd’ huhtoi .
– Huntoin .
– Kasta mod i pane mask . Ota turuine suhu .Naku kaik om-ki .Ezmäi probui venuda vedel .Venu i hengi .A ujuda om kebn : vaiše likuta jaugoil : ülähäks – alahaks .Käzil ei pida souta .Niile pidab olda joudajin ...
Venuda vedel modol alahaks oli kebn .Henkta-ki kebn oli .A mitte čoma vedenaluine mir om !Oiktaha i huraha nägub kaiken .Naku moleižiden kogo ujub ...
Hanh’ ei homaičend-ki , ku likahti jaugoil , i pohj zavodi edeneda .Ei ole sel’ged , miččid moleižid kaiktäna oli : särguzid , säunhuzid läbinäguiden suugidenke .Mugoižed pened , sormen pitte .Hanh kacauzi ičeze kädehe i nägišti , mitte se sanged om .Ka kutak sormen ?Sikš kalaižed oma völ-ki penembad .
"Ujuda tozi-ki om kebn , – čududeldes meleti Hanh’ . – Vaiše lastoil liku . A ku probuin čuklahtuda .Ei , vezi putub turuižehe .Ei , čukloho – möhemba ..."
Hän hilläs ujui pidust’ randad , čududeldes kacui tundmatomha vedenaluižehe mirhu .Naku om šol’l’oid .Miččed ned oma ?Hanh’ ei tedand .Lehted mugoižed sured , kidžorad i hoštajad , pakušt mujud .Polespäi kacta – kuti saged mec .Vaiše veden al .A mi sigä hoštab ?Om-ik sil’m ?Hanh’ seižutihe sijal .Heinäs oli haug’ .Ei olend sur’ , ani penikaine , no ezmäi sen irdnägo ozutihe Hanhele mugoižeks , miččen sai Vit’ka .
"Oho ! Naku oliži oružj !"– vil’skahti meles . No mi lähemba hän sirdihe haugennoks , se penembaks se näguihe .Oli mugoine tundmuz , miše voib koskta sidä kädel ...Sur’ pakuine käzi likahti haugennoks .Haug likahti suugil i samaldusen kartte vil’skahti šol’l’oihe .
"Kacu-ške , kut pageni !" Hagoil-ki veden al oli mitte-se čudosine irdnägo .
Naku venub pu .Se upsi kogonaze , juridenke i oksidenke .
Mustad jured kacuba erilaižihe polihe , kuti ogibalan sprutan mujumed .A tüvehe tartuiba miččed-ne hoštajad kazvmused .Nece nahodib krokodilan hibjaze .Hanh’ sirdlihe edemba i sid’ nägišti jonokahiden ahveniden kogoižen .Oranžmujuižed suugaižed , kuldanmujuižed bokaižed .A jonod – vihandansinižed .Hanh’ nikonz ei meletand , miše nece ahven voib olda mugoižen čoman .
Neciš mirus , mitte oli täuz’ mugošt čudokast čomut , hän unohti kaiken : abidon prihaižihe , kudambad sirdihe Vit’kahapäi , i necen närituznimen "löcnik ", i necen planan tehta Vit’kale midä-se hubad , i necen opakon starinan vanhan ukon Paitjärvespäi .Kaik pageni , kuti suli , jäi vaiše nece čudosine hillüden i mujuiden vändon mir , mitte oli hänele tundmatoi ende i mitte ühtnägoi avaižihe hänen sil’miden edes .
Hanh’ kadoti aigmäran .Hän rižoi , miše hibjale tegihe vilu , hambhad kolkotaškanziba , ku hän ei pidaiži niiš turuižen .Konz kaik hibj zavodi likuda viluspäi i necidä säraidust ei sand küksta , Hanh’ kärauzihe randhapäi .Hän ujui sihesai , kuni rindal kosketi randletet .Vaiše sid’ hän läksi vedespäi .
Hanh’ čududelihe , konz nägišti randal Sergejan i Vit’kan i korktoid pedajid rindal .Pähä tuli – ei-ik nece kaik oli vaiše kuti unes ?
– Ka kutak ?
– Voi čoma ! – vaiše voi sanuda Hanh’ kolkotaden hambhil .
– Ei pida muga hätken ujuda . Kacu , siništunu oled !– Vit’ka heiti Hanhespäi lastad , maskan , turuižen . – Jokskam nodjonnoks !
Konz hö joksiba sinna , Hanh’ el’gendaškanzi , kut edahan hän ujui .Oli čudokast , miše hän kändi necen nemen .Oli mugoine tundmuz , miše hän kaiken aigan ujui oiktaha .
– Nägid-ik keda-ni ? – küzui Sergei .
– A kutak ! – Hanh’ zavodi starinoita neniš moleižiš , hauges , hagoiš , čudokašti čomiš ahveniš ...
Särglemuz jäl’ghe necidä ujundad ozutihe ani sarnaližeks .A läm’ nodjospäi i päiväižespäi oli mugoine laskav , miše Hanhel oli mugoine mel’ päs , miše nikonz muga čomašti hänele ei olend .I Hanh’ toižen kerdan starinoiči , nügüd’ Vit’kale siš ukos , kudamb pakiči händast kaita peitust Paitjärves .
– Ka nece kaik tühj om ! – nagraškanzi Vit’ka . – Ded vaiše tahtoi pöl’gästoitta sindai . Tedan , varaiži venehes , naku sanui-ki neniš zavetsanoiš i venehen piččes hauges .I miše vezi täs šoidukaz om – kelastuz .Ka sinä iče oled ujunu , ka tedad ...
Longin jäl’ghe Vit’ka openzi ujumaha veden al ezmäi Sergejad , sid’ Hanhed – openzi händast čuklahtada .A möhemba hän iče ujui i sai kaks’ hauged i säunhan .
Konz päväine rippui jo mecanno , prihad läksiba abajoho .
– Nügüd’ tedištam , kut kala ongitada zavetsanoita , – pagiži Vit’ka , soutes pitkäl melal . Mugoižed melad nügüd’ oliba Hanhel i Sergejal , i veneh ujui heredas .Völ edahanpäi prihad homaičiba , miše ühten šestanno vezi kuti vändi , hot’ tulleid ei olend .
– Mikš nece ? – küzui Sergei .
– Ahven kükseb moleižid , – sanui Vit’ka , kudamb äi kerdoid oli ongel tatanke .
Hö tuliba sijale ani hilläs .I necen aigan kuti vihmuškanzi : vedespäi hüppiškanziba henod kalaižed .Sid’ vezi kuti kehuškanzi : ahvened taclihe moleižiden päle .Erašti vedespäi näguiba niiden gurbikahad sel’gäd .A lopuks Sergei sai ahvenen , hänen jäl’ghe Vit’ka i Hanh’ .
No sid’ kala heiti kokindad i pol’ časud ei olend nimidä .Siloi Vit’ka oti ahvenen venehen pohjaspäi i kuti "lüpsi " sen suspäi henomban kalaižen .
– Pane šotun sijas ! – i andoi Hanhele ühten moleižen . Hanh’ ei vastustand .Hän el’genzi , miše Vit’ka enamban el’gendab kalatuses .
– A kut paremba sidä panda ?
– Ka kacu : koukuine suhu , šahloiš i vedehe ! Anda , minä ozutan .– i Vit’ka pani moleižen koukuižehe . – Vaiše likuta kibrikol , ahven sid’-žo otab .
Hö ei varastanugoi hätken .Naku Hanhen kibrik mäni veden alle .Hanh’ sai ogibalan ahvenen .
– Oho ! – heikahti Vit’ka . – Minä mugoižid völ en nägend-ki . Tedan , kilon jügutte om !
Hö läksiba sigäpäi , konz kibrikoid ei nägund jo .Jäiba öks sihe tahoze , kus oli nodj : kuiv sija i haugoid äi om .
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
–
Анатолии Петухов
Сить - таинственная река
русский
—