Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Vepsläižed Sibiriš: parembad elod ecmäs

История изменений

20 августа 2025 в 16:52 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Amuižiš aigoišpäi vepsläine rahvaz om elänu Venäman pohjoižes poles. No XX voz’sadan augotišes erilaižiden süiden taguiči äjad vepsläižed jätliba ičeze mad da lähtliba matkoihe edahaižihe maihe toivotades löuta parembad elod. Muga vepsläižed küläd ozutihe Sibiriš. VEPSLÄINE KÜLÄ BUR’ATIAN MAL Necil kezal minä olin matkas Irkutskan agjas da kävelin vepsläižes küläs, miččen nimi om Mardai. Nece külä om čomal tahol Alari-stepiš, 50 kilometras Transsibirin tespäi da 230 kilometras Irkutskaspäi. Konz om hüvä sä, küläs voib nägištada korktoid Sajani-mägid. Ende necil mal eliba da pidiba živatoid bur’atialaižed perehed. No Stolipinan reformoiden aigan necile rahvahale pidi lähtta elole toižihe maihe, sikš ku sinna tuliba sirdänikad. Hö zavodiba eläda bur’atialaižil jättud tühjiš jurtoiš, miččed seižuiba jogen randal. Sanutas, miše bur’atialaižed ei tahtoinugoi antta ičeze omaluižid toižile i lähttes poiš murenziba kaik ümbrištos. Ken oli ezmäižin Mardain eläjin, minä en teda. No om tetpas, miše nenile tahoile tuliba vepsläižed, kudambid tobjimalaz kuctihe čuharikš, moldovalaižed da venälaižed, kudambid kuctihe kacapoikš vai čaldonoikš. Starinoitas, miše vepsläižed tuliba elämaha toižihe-ki läheližihe elotahoiže (Visotskaja-, Žiznevka-, Romanenkina-, Manilovskaja -külihe), no Mardajas heid oli enamba kaikid. Vepsläižed zavodiba eläda Mardajas 1910.-vozil, no enamba vepsläižid tuli tänna 1930.-vozil, a völ – voinan jäl’ghe. Ned, kudambidenke minä pagižin, sanuiba, miše läz kaik vepsläižed sirdänikad oliba Vologdan agjaspäi: Pondalaspäi, Kujaspäi vai Voilahtaspäi. Mardai kazvoi pigašti, i XX voz’sadan keskes tägä seižui läz 60 pertid, augotižškol, lapsiden päivkodi, lauk da klub. Om jüged uskta sihe, ved’ nügüd’ neche külähä jäi vaiše kuz’ pertid da erasiden sauvotusiden jändusid. Pidab sanuda, miše tägälaižed ted oma lujas hubas olos i mašinal külähä voib putta vaiše kezal, konz om kuiv sä. KED OMA MARDAJAN ELÄJAD? Ezmäine ristit, ken putui minei vastha Mardai-küläs, oli 75-vozne Vasilii Krilov. Hänen vanhembad tuliba Sibirihe Vologdan agjaspäi völ lapsin, 1930.-vozil. Vasilii Mihailovič sanui: “Minä vähän tedan povepsski”. Ka, sihe om süid, ved’ äi vozid hän eli lidnas. Kaikense Vasilii ei unohtand vepsän sanoid, muštab ičeze heimolaižiš Pondalaspäi da ülevas nimitab ičtaze vepsläižeks. – Konz tuli perestroikan aig da äjid organizacijoid saubatihe, – johtuti Vasilii Mihailovič, – minä tulin tänna, kodimale. Naku kohenzin tatan pertin, eläškanzin tägä da läksin pasporterištoho heitmaha radsijalpäi. A sigä pidi täutta küzundlehted da kirjutada ičeze rahvahaližuz’. Minä meletin: “Kirjutan minä ičein todesižen rahvahaližuden – vepsläine”! Andoin necen küzundlehten tagaze. Očkad nenas naine lugi sen da paukoti sil’mäd minuhu. Hän oti küzundlehten da lendi očkad: “Mi om vepsläine”? Minä sanuin: “Om mugoine rahvaz – vepsläižed, minä olen vepsläine!” Hän käreganzi: “Ei ole mugošt rahvast!” A minä sanuin: “Kut-žo ei ole? Minai vanhembad oliba vepsläižed Vologdan agjaspäi, a ende se oli Piterin agj”! Läheližes küläs eläb toine Mardajas sündnu ristit – 83-vozne Nina Kokanova. Hänen vanhembad oliba Pondalaspäi, hö sirdihe elämaha Sibirihe jo aigvoččin ristituin. Nina Andrejevna lopi vaiše nel’l’ klassad Mardain küläs, sid’ hän radaškanzi kolhozas, nikonz ei olend elänu lidnas. Kacmata sihe, hän läz unohti vepsän kel’t, no paksus kävutoitab paginas vepsläižid sanoid, erašti kirgoudab vepsäks: “A-voi-voi!^” da muštab äi vepsläižid primetoid. – Kevädel, 30.^ keväz’kud, om Aleksejan päiv, – sanui Nina Andrejevna. – Pane muštho: ku necidä päiväd kanman vai necil päiväl, voi toižel päiväl paneb lunt, ka linneb äi senid. Baboi sanui minei vodel 1980: “Vaumiče bučud, täl vodel linneb äi gruznid, voib hot’ vikatehel niid nitta”! I tozi muga oli-ki. Mö toskelim seičeme vädrad senid päiväs siloi! ÄI KUL’TUROID SEGOITIHE MARDAJAS Sibiriš sirdänikad eciba kebnembad elod, no udes sijas oli mugažo lujas jüged. Vepsläižed harjeniba elämaha mecoiš, a ümbri Mardajas oma vaiše levedad pöudod da pened mecuded. Külän mužikad lähtliba mecadamha äi kilometrad Sajani-mägihe, kus erasil oliba ičeze tal’vpertižed. Marjoišpäi läz küläd kazvaba vaiše vihand manzikaine, rusked vinmarj da om vähän bolad – toižid marjoid ei ole. Ližaks, sijaližil rahvahil vepsläižed openzihe keradamha čeremšad, mittušt äjan solatas tal’veks. Erašti saskeltihe počtadme garblod, ku heimolaižed Vologdan agjaspäi oigenziba sidä. Nina Andrejevna starinoiči, kut hän ezmäižen kerdan muji murikašt: “Meil om vähä murikašt Sibiriš. Pondalas eli minun vel’l’, hän oli mijal, voib olda, vodel 1968. A mö läksim sinna hänennoks jo vodel 1990. Siloi heil oli äi murikašt. Vel’l’ heraštui aigoiš, läksi mecha da poimi marjoid. Hän pani kruškan stolale, a mö söim marjoid minutas. Ned oma magedad kuti babarm! Vaiše nece marj ei ole rusked, a om pakuiž-rusked”. Nina Andrejevna sel’genzoiti minei muga, kuti minä nikonz murikašt en ole nähnu. Sibirin vepsläižed paštaba tradicionaližid paštatesid: skancoid, koloboid da rogul’koid. No rugižjauhon sijas hö kävutoitaba vauktad nižujau hod, sikš ku rugišt ei kazvatagoi tägä. Sijaližed pertid tobjimalaz erineba tradicionaližiš vepsläižiš pertišpäi. Ned, ked oliskeliba Vologdan agjan küliš, čududelihe, miše sigä kaik elopertin honused da tanaz oma ühten katusen al. Eskai nužnik om pertin südäimes. A Mardajan vepsläižed lendiba äi sauvotusid pertin rindal. Hö ei sauvogoi pertižid edahaižiš omaluižiš, a eliba bur’atialaižiš jurtoiš. Mardajas nikonz ei ole olnu jumalanpertid da ičeze külän praznikad, no, kut kodimal-ki, hö kävuba kaumištole Radonical da praznuičeba Maidnedalid, hot’ susedad moldovalaižed ei el’gekoi mugoižid veroid. KEN OPPI MARDAJAN VEPSLÄIŽID 20 vot tagaze Mardajan vepsläižidennoks tuliba Petroskoin tedomehed Nina Zaiceva da Zinaida Strogal’ščikova. Heiden jäl’ghe sijališt vepsän kelen paginad oppi Novosibirskan lingvist Galina Ivanova, kudamban jured oma Mardajaspäi. Siloi sijaline eläi, tetab taidehpirdai Aleksandr Uljanov starinoiči lehtesiden radnikoile vepsläižiš da abuti tehta “Elonpu”-praznikad, mittušt pidetihe vodel 2004. Necil praznikal külän eläjad tedištiba, miše vepsläižid om Sibirin toižiš-ki küliš. No neniš aigtegoišpäi mäni kaks’kümne vot. Nügüdläižed sijaližed eläjad jo ei pagiškoi vepsäks. Hö eskai čududelihe, miše edahaižes Petroskoiš völ ei unohtadud Sibirin vepsläižiš.