Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Blandov Aleksei .
Siperin šuomelaiset: löytyykö jälkiläisie?
Источник:
Oma mua. № 34, 2025, с. 4-5
Blandov Aleksei
Siperin šuomelaiset: löytyykö jälkiläisie?
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Jo monta vuosišatua inkerinšuomelaiset eletäh Piiterin lähellä. Ennein hyö oltih muaorjat, no ei oltu tyytyväisie omašta vaikiešta ošašta ta moničči piettih kapinoja vuatien vapautta.
Vuotena 1803, uuvven kapinan jälkeh, Venäjän čuari piätti karkottua šyyllisie inkeriläisie Laukan joven rannoilta etähiseh Siperih. Niin ilmešty Rižkova – enšimmäini šuomelaini šiirtolaiskylä Siperissa. Šiitä vallašša olijat ruvettih työntämäh Rižkovah kaikki l’uterilaiset pahanluatijat – šuomelaiset, virolaiset ta latvijalaiset. Jo XIX vuosišuan kešellä kyläššä eli noin puolitoista tuhatta henkie.
Mimmoni on Rižkovan kylä nykyjäh? Jäikö šinne šuomelaisie ta virolaisie? Muissetahko hyö omua muamonkieltä? Šäilytetähkö omua l’uterilaista uškuo? Jotta vaššata niih kyšymykših, mie matkasin Siperih.
Missä on Rižkovan kylä?
Rižkovan kylä šijottuu Omskin ta T’umenin alovehien rajalla, 30 kilometrissä Siperin šuurešta tieštä. No on piettävä mieleššä, jotta vihmašiällä kyläh viejät tiet tullah ihan piäšömättömiksi.
Kylän ympärillä on loputoin tašani aro ta pienet meččäpaikat, missä kašvau vain koivuja ta huapoja. Kyläčči virtuau pikkaraini oja, kumpani ammusina aikoina oli šalvattu, jotta luatie šuuri šalpuu.
Äšen nykyjäh Rižkova ei ole pieni. Šielä eläy noin 100 henkie, on kauppa ta klubi. Vain koulu oli pantu kiini viime vuotena, monet talot šeisotah tyhjinä, a kavut vähitellen kašvetah umpeh.
Kaikissa lähikylissä eletäh vain venäläiset, kumpasie onnakko kučutah eri nimilöillä. Koločissa eletäh niin šanotut šaldonit, Pokrovkašša – lapotonit, a Verh-Jamanissa – vanhauškoset keržakit.
Šen lisäkši XX vuosišuan enšimmäisellä puolella Rižkovan virolaiset piätettih elyä erikseh ta peruššettih pieni Säde-kylä, kummaista tavallisešti kučuttih Revelin-kyläkši. No šen istorija ei ole pitkä. 1960-luvulla kaikki virolaiset šiirryttih jälelläh Rižkovah, ka eleyvyttih kylän eri ošašša, kumpasen nimi on Jorzovka.
Pitäy šanuo, jotta Siperissä oltih vielä toiset l’uterilaiset šiirtolaiskylät. No Rižkovan eläjät, kenen kera mie pakasin, tiijetäh vain Bojarkua (T’umenin alovehella), šentäh kun šieltä oltih heijän ämmöt ta ämmöjen muamot.
Elämä ennein kolhosien peruštamista
Kolhosien järještämistä ennein kyläläiset oltih yksinomistajat. XX vuosišuan alušša hyö ruvettih oštamah muata kylän loittuota, jotta pityä enämpi karjua. Šemmosie mua-aloja kučuttih štaniksi.
Štanissa šeisottih liävät ta pienet pirtit. Ihmiset elettih šielä vain kešäsin, muokattih peltoja ta paimennettih karjua. Šykyšyllä kaikin myöššyttih kyläh.
Yhistämisen aikana, 1930-luvulla štanit liitettih kolhosiloih. No äšen nykyjäh kylän eläjät hyvin muissetah niijen nimet: Tiina-štan, Saviauku-štan, Villemson-izbuška, Rozen-izbuška, Simson-griiva, Kogrin-pollut.
Kyläläiset niise muissetah paikkua, missä šeiso l’uterilaini kirikkö, ta voijah viitata peltoh, missä kerta vuuvvešša piettih šuurta jarmankkua. Šinne, kuin šanotah, tultih kameliloilla aasijalaiset kupčat.
Juhan’-päivä oli kylän piäpruasniekka. Virolaiset kučuttih šitä Jaanipäeviksi, a latvijalaiset – Jānikiksi. Mukava, jotta kyläššä kaikki pruasniekat juhlittih venäjän kalenterin mukah.
Ket eletäh Rižkovašša nykyjäh?
Enšimmäiset kyläneläjät oltih Inkerinmuan šuomelaiset. Heilä oltih tavalliset venäläiset šukunimet: Matvejev, Gerasimov, Ivanov.
Neuvoštoliiton aikana kaikissa dokumenttiloissa heitä ruvettih kirjuttamah virolaisiksi. Niin kyläššä oli peruššettu kakši kolhosie ta kakši kouluo: virolaini ta latvijalaini.
Šentäh monet nykyset kyläläiset epyälläh, ket hyö ollah. Venäjäkši hyö kučutah iččieh estontsiksi, a šuomekši – šuomelaisiksi. Vaikka kaikki ihmiset, kellä mie tulin vaštah kyläššä, ollah šyntysin šekaperehissä. Niistä eryähät tiijetäh kakši tahi kolme kieltä, no monet voijah paissa hyvin vain venäjäkši.
L’uterilaini uško Rižkovašša
Ijäkkahat akat šäilytetäh l’uterilaista uškuo ta ennein kovid-aikoja keräyvyttih moliutumah klubih. Heijän luokši käytih pastorit Šuomešta ta Omskista. Nuoremmat ihmiset jo ollah pravoslavnoit. Muutoma vuosi takaperin heitä varoin oli rakennettu kirikkö, kumpani, onnakko, šeisou kiini pantuna kylän kešeššä.
Paikallini eläjä Alvina Meizina šaneli:
– Muamo oli l’uterilaini. Milma rissittih šemmosehki uškoh. Vain šilloin tiälä ei ollun kirikkyö. Tiälä eli Tiina-ämmö, hiän oli virolaini. Tämä ämmö tuli tänne lapšena, a hänen vanhemmat aššuttih Siperih rautakahlahissa. A mitä varoin, mintäh? En tiijä. Vot hänen šukunimi oli Särg. Miun aikana hiän oli tosi vanha, ta hiän ohjasi tiälä kirikön palveluja. Naiset keräyvyttih hänellä pyhäpäivisin. Toičči muamo otti milma matkah. Šiinä talošša ei ollun šähkyö, hänellä palettih tuohukšet, ta niistä oli šemmoista hajuo. A šiitä meilä ruvettih tulomah pastorit Šuomešta ta Omskista. Johan tuli, hiän oli šuomelaini, hiän ohjasi palvelušta. Yritettih kiäntyä hänen pakinua, no mie maltoin tätä šuomelaista paremmin, kuin kiännöšta. Myö keräytymä klubissa, meilä ei annettu lupua keräytyö kiriköššä. Še šeiso tyhjänä. Nämä palvelut jatuttih min verran pitän aikua. Nu a šiitä vanhat kuoltih ta kenkänä ei kehtua käyvä šinne. Meitä jäi vain kakši-kolme henkie.
Korlakat
Vuotena 1969 Omskin alovehella enši kertua kävi lingvisti Vieno Zlobina Petroskoista. Hiän huomasi, jotta siperin šuomelaisie ušeičči nimitettih korlakiksi, ta šentäh arvautteli, jotta heijän kantatuatot oltih Karjalašta päin. Vieno äšen kirjutti, jotta karjalaiset ilmeššyttih Siperissä vielä XVII vuosišualla!
Ka toiset tietomiehet ei šuoššuttu šiih versijah, šentäh kun ei löyvetty karjalan kielen jälkijä paikallisešša murtehešša. Heijän mieleštä Rižkovan šuomen kieli enämpi viittuau ižorin kieleh. Vet’ Lauka-joven rannoilla, mistä oltih enšimmäiset šiirtolaiset, eli niise äijän ižorilaisie.
Oltihko karjalaiset Siperissä tahi ei oltu, mie en tiijä. No ne šuomelaiset, kenen kera mie pakasin kyläššä, kuultih korlakat-šanua. Niin heitä kučuttih nuapurit. Onnakko nykyjäh kylie ušiemmin kučutah Pribaltikakši, a šen eläjie – čuhontsiksi.
Kylän työt
Rižkovan eläjät aina oltih muanruatajat. Hyö piettih äijän karjua šekä issutettih kaikenmoisie kašviksie ta vil’l’ua, a kolhosien aikoina i hetelmäpuita. Lisäkši kylän lähellä oli šuuri voitehaš, missä luajittih ta työnnettih ulkomailla hyväluatuista šavotettuo maituo.
Kylän ympärillä ei ole äijän meččyä. Kyläläiset voijah rakentua pirttijä vain koivupuušta, a viluja liävie – pajuvičašta ta šavešta. Šentäh kaikki Rižkovan talot ollah matalat ta pienet. No ikkunat on varmašti korissettu kaunehilla hakoloilla.
Šovan jälkeh ihmiset ruvettih lähtömäh Rižkovašta pois. Eryähät lähettih Karjalah, no äijyä enämpi – Viron tašavaltah. Šanotah, jotta monet Rižkovan miehet oltih korkeissa viroissa Neuvoštoliiton Viron halličukšešša.
Nykyjäh Rižkovašša ei ole kolhosie. No eryähät jatetah pityä karjua iče, ta šiih aikah, konša mie tulin kyläh, oltih heinän niitošša.
Tietomiehet moničči käytih Rižkovašša. Kyläneläjät muissetah lingvistie Sidorkevič Darjua Piiteristä, kumpani kirjutti väitöškirjua Siperin šuomen murtehešta vuotena 2014. Viime vuosina kyläššä käypi Omskin tutkija Ivan Ubaleht.
Toivon, jotta mie niise voin käyvä Rižkovašša vielä monta kertua!