Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nadežda Mičurova. Paimoi
Nadežda Mičurova
Paimoi
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Kaiken
yön bolničan ikkunan tagan kuului pohjazen tuulen bauhundu .Se gu taivas rouno kolaitti ikkunan st’oklii "lumisuurimil ", toiči suuril vihmupizarehil pergi raudahistu vihmuvezibutkie .Ziina-buabo nouzeldi kruavatil da otti yöstolazelpäi vezistokanan da ryyppäi siepäi kerdazen-toizen vetty .Pihafonarin tuli hyvin nägyi paluatas .Čupus seizojas kruavatis virui da ohki vahnu Mat'oi-buabo .Jo kolmattu vuottu häi oli alasijas da ei paissuh , hänen käit da jallat odva lekuttih .Toiči Mat'oi-buaban omat tuodih händy bolniččah vračoin luo .Ziina-buabo pani stokanan yöstolazele da ummisti silmät .
Jälgiaigua häi nägi yhtysamastu undu ,kui lypsäy kozua , sit menöy kodih da laskou net maijot sieglazes läbi poluudittuh kost'urkah .Kaži sil aigua pyöriy jallois .Buabo valau kažile maiduo juodazeh .Sit astuu pezemäh käzii käziastielluo da ottau vahnas zuaharničaspäi Outin n'amu-magien .Haukkuau sit palazen , oppiu sen vären'n'usyväimen maguu da menöy toizeh pertih .Sie seinii myö seizou kaski kruavattii , ikkunoin välih on pandu stola , kudaman piäl rippuu zirkalo .Stolal seizou samvuaru .Buabo menöy oman kruavatilluo .Sen piäl , seinäl on riputettu Br'ulovan Račastai-nimine kuva .Häi pyhkäldäy peredniekal pölyt da kiännäldäh .Vastalpäi toizel kruavatil istutah muamo da buabo .Muamo on vie moine nuori , taivahankarvaine pluat't'u hänen piäl da čoma paikku kukkazil olgupiälöil .Igii myö buabah on hänenke yhty vuottu .
– Midäbo nenga aijoi tulitto , minä vie samvuarua en hiilutannuh , engo kyrzii pastanuh . Gost'at nostah da lähtietäh ukseh päi .Uksis buabo kiännäldäh Ziinah päi da gu išköy silmäl .Tähgi Ziina-buaban uni katkieu .Sih häi ainos havaččuu , viruu da duumaiččou , mikseliennöy moizen unen nägi .
Tata , ta-ta-ta , tata , ta-ta-ta - rubei kuulumah ikkunaspäi ,häi muhahtih ...
- Terveh , paimoi-rukku !
Konzuliennöy pienenny tyttözenny häi suvaičči istuo järvirannal da kaččuo , kui vieno lämmin tuuli kosketteli vien pindua da heilutteli valgieloi lumoloi da rannas kazvajii keldazii bolbokkoi .Nuori paimoi ajoi kylän karjan juotandukohtah .Lehmät giärbäzis da puarmois peityttih järveh .Sil aigua paimoi otti torven vahnan vihmutakin kormanispäi da algai soittua .Se soitandu oli ylen prostoi da ellendettävy , ta-ta-ta , tra-ta-ta .Sen kuultuu lehmätgi alevuttih .Net seizottih da näčytettih heiniä hännät vies .
Vuozi tagaperin Ziina-buaban jallat vouse heitettih kävelendän .Piä da käit hyvin ruatah , a jallat , hos sinä midä rua , ei kuunnella .Sendähgi pidi händy bolniččah panna .Paluattu , kus virui buabo , oli valgei da lämmin , kruavatti seizoi juuri ikkunan luo .Konzuliennöy paluatan ikkunoi typittih talvekse .Jälles se ruado heitettih , kleityt bumuagat kiškottih iäre , pertis sendähgi oli lämmin .Sidä jälgiegi ikkunsalvaččimen luo jäi rippumah pieni bumuagupalaine .Konzu tuuli ikkunah , se rounogu pajatti omua pajostu , gu paimoi torvel soitti .
Ziina-buaban tervehys päivy päiviä vai paheni , sendäh hänele annettih paikku niistielöin internuatas .Kenlienne kolahutti ukseh , paluattah tuli feršali Boris Ivanovič .Pehmei muhahtus da moizet omat , armahat silmät kerras parandettih buaban mieldy .
– Terveh , Timofejevna , tänäpäi on minun ruadovuoro . Duumaičen , pidäy kävvä sinuu tiijustamah .Kuundelemmo , kui sinun syväin ruadau .....Hengitä ....Älä hengitä ....Täs minä sinule varustin lekarsvulippuzen – tänne on kirjutettu , midä pidäy juvva .Gu roinnou hädä , soita-piruhuta meile .Atkal roihes tiä sinuttah .Kusbo on sinun tetratti pajoloinke ?Kačo , tiähäi se on .Boris Ivanovič avai sen tetratin da lugi iäneh : "V l'ubvi nado deistvovat' smelo ...".Olet vai , sinä , Timofejevna !
Ziina-buabo rubei nagramah .Sangei pajotetratti kleittylöin poštukartočkukukkazienke jäi hänele erähäs hänen fatieran eläjäs .Kukkazien välih čomasti oli pandu kymmenien pajoloin nimet .
– Ivanovič , suuri passibo sinule zobotindas . Egläi Lilija Stepanovnan ruadovuoro oli .Häi toi minule voijettu jalgoih niškoi .Kolme kerdua čokkelihes minulluo , pagizimmo hänenke , taratimmo meijän naizien elaigua da ozua .Häi minun kätty silitti , rounoguprostihes .Hyvät ruadajat ollah meijän bolničas .Minulgi rodieu igävy teidy .
Lähti Ivanovič , tuli kaksi abuniekkua , pestih paluatan lattiet , sanottih , buitegu herru rajonaspäi tulou .Jälles murginua avaitettih ustu .Paluattah astui nuori naine n'abei kost'umu piäl , očkat silmis da tukat čomah luaduh suvittu .Käis hänel oli nahkahine papku .Hänen jälgeh paluattah astui bolničan piävrača .Naine pani hyvin očkat silmile , kačoi paluattua da sanoi piävračale :
– Työ mengiä vai omii dieloloi sellittämäh , minä täs iče ruan ...
Häi salbai uksen da meni Mat'oi-buaballuo .
– Terveh teile , Zinaida Timofejevna , minä olen L'udmila Nikolajevna , minä toin teile dokumentat piirin Sobiesaspäi ..
Ziina-buabo nagrahtih .
– Kuldaine , häi eihäi sinuu kuule . Jo min vuottu on kalman pordahil .Zinaida Timofejevna se minä olen .Ga älä jo huijustelei !Kačo , kui rožat sinul ruskottih ,vikse ei muga ammui herran leibih piäzit .
– Misbo tiijustitto ? Minul on vai nelli kuudu ruattuu .
– Rožat vie ruskotetah daigi silmii myö nägyy , gu hyvä ristikanzu olet . Erähil , kačo , silmät ollah st'oklahizet , gu särril rouno .Tulet moizelluo "päppelipiän luo " kyzymäh abuu , häi kaččou-möllöttäy sinuh omil st'oklusilmil rounogu sinuu ni ole ei .A ičelleh stolal virutah sanaristakko da karandiššu .A paginat heil yhtet : "Ken teidy tänne työndi ?"Da sit "Aaa , sit vuottakkua vastavus !"
Tule vai sinä lähembi da istoi rinnale .
Ikkunan čuraspäi uvvessah rubei kuulumah tra ...ta ...ta – iänii .Ziina-buabo rubei matkimah sidä iäniluaduu .
– Iivan vihmal astui , sovat hänen kastui ... Sinä , kuldaine , älä varua , tolkus vie olen .Tämä on meijän karjalazen muuzikkumiehen Iivan L'ovkinan pajo .Sit pajatetah kui Iivan lähti eččimäh andilastu .Läbi kastui vihmas , a hänele vastah tuli Nastoi-neidine .Kaikelleh se oli hyvä , ga yksi vai viga hänes oli – pahoi kuuli .
– Zinaida Timofejevna , sanokkua jo ielpäi , konzu rubietto vierahal kielel pagizemah .... A midäbo rodih sen naizenke , kudai teijänke yhtes paluatas viruu ?
– Eihäi tämä ole vieras kieli , se on oma karjalan kieli . Ennehäi keskenäh omal kielel ainos paistih , ven'ua ei murrettu .Kuule , konzuliennöy meijän hierus oli kaksi kirikkyö .Hosgi pieni silloi olin , ga hyvin sen mustan .Buabo minul saneli , gu kylän komsomol'tsat piätettih azuo kluubu yhteh kirikköh .Tuldih soittoloin da pajoloinke ,ristat kiškottih da tukkuh lad'd'attih , piäle obrazat lykittih .Vahnat seizotah , kačotah heijän ruadoloi da itkietäh .Enne kogo mierol kirikkölöi nostettih .Voinan aigua meijän kylä oli poltettu .Sen vai voin sanuo , net samazet komsomol'tsat , ket oldih kirikkyö čälliämäs , vie enne voinua kunneliennöy hävittih ,toizet mieles liikuttih , erähii muga hulgai , ga alasijas virujes hyö jumalua pokorottih piästiä heidy .Jälgimäine heis täs Mat'oi-buabo on .
L'udmila Nikolajevna otti pindžakon kormanispäi nenäpaikkazen , pyhki huulet da očkien st'oklat .
– Mittumii sruastiloi pagizet , gu kauhies filmas rouno .
Ridžizijen avavui paluatan uksi , siepäi ozuttihes törhypiäbriha .
– Ziina-buabo , etgo sinä tiijä , kusbo muamo on ?
– Häi on kuvvendes paluatas , Griša , filmua kaččou . Kuibo sinun počit eletäh , eigo nälläs olla ?
– Ga , hyvin eletäh . Tervehytty sinule , Ziina-buabo , käskiettih sanuo .Se on hyvä , gu vie šuutit .
– Puolitostu vuottu tagaperin Grišan muamo ajoi linnah nedälikse da jätti hänele jengua , huavon kombikormua da kartohkua . Lähtijes häi käski omal aijal syöttiä poččiloi .Vaigu Griša jätettylöil jengoil osti viinua da kymmene buhankua leibiä .Häi tuli poččiloin luo , lykkäi niilöile kai leivät da sanoi : "Tahtonetto – syögiä kerras , jättänettö – täs teile viijekse päiviä ".
Ziina-buabo nouzeldi kruavatil , ryyppäi vetty da kačahtih vastalpäi istujah naizeh .Se naine istui da mudžoi käis nenäpaikkastu .
– Zinaida Timofejevna , ongo teil lastu ?
Ta-ta-ta – kuului ikkunan čuraspäi .
– Minä vie lapsennu olin ylen pieni kazvol . Minun igähizet tytöt ainos oldih piädy pitkembi minuu .Peitoči sanottih minuu pikkarazekse Zinoikse .Mustan , kučui kerran minuu buabo ičen luo da sanoi :
– Kačon , piet pahua mieldy , gu olet pienikazvol . Sehäi ei ole piälimäine dielo ristikanzan elokses .Sanotahhäi : "Pienigi kando rien kumuau ".Opi eliä iččeh näh da olla pakičemattah midägi .Midä iče lunnastit , segi hyvänny pie .Älä luaji nimidä pahua toizile , ga musta – pienikazvozelgi pidäy vähäzel olla pippurin jyväzenny .
Buaban sanat ilmazekse igiä painuttih minun mieleh , rahvahanke ainos olin hyväzilleh , omua iččie piin käis .Jumalgi minuu avvutti – sain tyttären !Tyttöine rodih moine pikkaraine kuldukudritukkaine , muheloitti , gu anheli rouno da nagroi ,gu kelloine helizi .Minuu ozavembua ei olluh nikedä muailmas ,kuni meijän kodih ei tulluh gor'a .Rubei minun tyttöine ylen jygieh hengittämäh .Minä händy koppain da feršalin luo vein .Tulimmo bolniččah , a sie jo nelli voimattomua lastu on .Istutettih meidy avtoubussah da viettih piirin bolniččah .Piäs ei lähtetellyh , agu keroimärgy tartui minun tyttözeh .Kolme lastu piäzi eloh , a kaksi ...Sinnypiän kai minun elos azetui , sih meni minun oza da usko parembah .Egläi vie net oldih minunke , a tänäpäi nimidä – vai loppematoi tusku jäi vaivuamah minuu . Sen ellendäy vai muamo , kudai kalmai oman lapsen .
Silloi enzimästy kerdua äijäl huonostui minun tervehys , kai jallat hurvehtuttih .Kui sit piäzin , iče en tiijä .Hyvät rahvas avvutettih .Sit aijas rubein avvuttamah yksinäzii naizii heijän lapsii kazvattamah .Olin hyväs mieles , konzu heil kai hyvin oli da pahas , konzu midä priiččua löydyi .Rubein ruadamah päivykois lapsienkazvattajan abuniekannu , gu olla lapsienke .Net terväh kazvettih da lähtiettih omile dorogoile .Minä kačoin lapsih da hyväs mieles olin .
Ta-ta-ta – kuului ikkunan čihkandu .
L'udmila Nikolajevna , sano raukku minule , ongo sit bahadel'n'as , kunne minuu huomei vietäh , kalmužin ?
– Zinaida Timofejevna , olettogo tolkus , mibo bahadel'nii ! Siehäi tänäpäi ruadau hyvä , nygyaigaine bolničču , kus ollah tiedäjät rahvas .Se bol'ničču on karjalazes kyläs , rodieu teil kenenke paista omal kielel daigi paikku sie on čoma : kangasmeččy , lähäl Luadogan järvi , gu kurortal roittos .Gu kerran tahtoitto tiediä , kalmužingi ei ole loitton – kyläh ajajes ihan dorogan luo .
– Oi , mi hyvä , a minä pahua mieldy piin . On meijän hierus yksi mužikku Jelisein Vas'a , hyvä moine mužikkaine , ni vouse ei olluh vihatabaine .Häi on meijän kalmužiman kaččoi .Gu kuollou kentahto hyvä ristikanzu omis hierulazis , häi hyvän kalmupaikan löydäy , gu huodeksil sen piäl päiväine nouzis da kalmua lämmittäs .A kus lämmin on , siegi kukkastu kazvau .A gu ristikanzu oli skuuppu , häi kalmužimal moizen paikan löydäy , kus vai yhty sammaldu kazvau .
Minä en petties tädä paginah olen ottanuh , tahtozin ičelleni kalman dorogan vieres .Agu kentahto tuttavis tulou käymäh minun piäle , sit ei pie hätkie eččie .Tullah hyö minulluo , Outin-n'amuu tuvvah .A minule hyviä mieldy roih ...
Tra-ta-ta – uvvessah vingahtih ikkun .
L'udmila Nikolajevna meni ikkunan luo , kiškoi ikkunsalvaččimeh kleityn bumuagupalazen da heitti sen yöstolazen piäle .
– Älgiä duumaikkua pahua . Huomei teidy vietäh internuattah – ielleh pidäy eliä .Minä kävyn vračalluo da tulen järilleh prostimahes teijänke .
Häi lähti paluataspäi da salbai uksen .Uksen salvates se bumuagupalaine liivahtihes da heityi pieluksele .Ziina-buabo avai tetratin pajoloinke , čökkäi sen bumuagupalazen sivuloin keskeh da sanoi :
– No , midäbo , paimoi-rukku , huomei dorogah lähtemmö .
Da salbai tetratin ...
Paimoi
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–
Евстафеев Сергей
Пастушок
русский
-
-
-