Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Nina Zaiceva. Sit' - sarnaline jogi
Nina Zaiceva
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
Mectusel
Vas’ka ei sand nimidä .Hän jo kaks’ kud käveli joga pühäpäivän mecas , no ambui vaiše ühten penikaižen linduižen .Vit’kale mectusel ozad oli enamba .Hän ambui kaks’ tedred , viž püd , koume sorzad .Vas’kale oli zavid ,no midä teged , ku Vit’kal om mugoine hüvä sil’m .Necen kerdan Vas’ka tahtoi putta ani Sitin üläladvale .Sanutihe , miše sigä om äi linduid i jänišid .
– Kaiken-se em tulgoi mecaspäi tühjan käden , – sanui Vas’ka .
Tobkan hän oti kerdale .Kaiken-se koir om .Völ ühten olijan sil’mäd i korvad .
– Sinä sidod koirašt ičheiž , a midä möhemba ... – sanui Vit’ka .
– Ei nimidä ! – mahni kädel Vas’ka . – Se ei ole vär , miše om mugoine . – Konz völ toine koir linneb ?!
Ezmäižel päivän polel ei olend mectuzozad .Majagan taholesai nägištiba vaiše ühten pühüden .Vit’ka ei voind putta sihe .A Tobka joksenzi mecadme , kaivoi hapanuzid kandoid , no nimidä ei löudand .
Sid’ Vas’ka sanui :
– Meile tarbiž mända eri polihe .Minä lähten Sitin toižele polele , a tö mängat necidme .Konz piminzuškandeb ,ka tö tulet minunnoks , vai minä teidennoks .
– Uskod-ik , miše voiškandeb putta toižele randale . Tošt majagan saubet voib ei olda-ki .
– Mikš saube ? Sit’ ei ole üläladvoiš süvä i leved .Sordam pun , i sild om vaumiž .
Muga kožuihe-ki .
Jogen ülituz saubetme ei olend-ki kebn , kut ezmäi ozutihe .Vezi brunci puiden keskes .Erašti tundui , miše jaugad libestuba vedhe .A Tobka oli-ki vedes .Konz oliba jogen toižel polel , tuli sil’mnägubale , miše randadme ei voi astta , sikš ku Sit’ sauben tagut läksi randoišpäi .Tuli mända süvemba mecha .Vas’ka läksi vanhad kuzištodme ."Sid’ vaiše kondjile eläda ", – meleti Vas’ka . Hän pani oružjaha ühten patronan – a ku tozi-ki kondi tuleb .
Lühüdjaugaine Tobka joksenzi , kuti ei väzund-ki .Hän kaikjale ličihe , nühaji , no kaik oli tühjan .
Vas’kale oli kaiken-se kebnemb hot’ mugoižen-ki koiranke .Hän ei üht kerdad tahtoi löuta toižen tropaižen , vaiše ei voind läheta jogennoks .Jä ei olend vahv , tuli pördmahas .Sidä kesken hil’l’ i hämäräkaz kül’mkun päiv tuli lophu .Vas’ka holduškanzi : muga voib kadotada toine tošt .Hän möst kärauzi Sitinnoks i astui sihesai , kuni ei nägund jo nimidä .Vas’ka el’genzi , miše pidab ühtele ödumaha .Hän pani käden sunnoks i kidastaškanzi :
– Ege-gei !
No nece kida kuti vajui pimedaha mecha .Eskai kajadust ei olend .Vas’ka kacuhti ümbri .Oli mugoine sokaz taho .Ön täht pidaiži löudmha kuivemban tahon .Vai ampta ?Voib olda , Vit'ka kulištab , andab än't .Siloi lähtem toine toivele vastusele .Vas’ka kaiken-se ambui ülähäks ,no nimidä ei kulištand .
Nu nimidä , heid om kaks’ , öduba .Mö ved’ Tobkanke kaks’ olem .
Haugod nodjos hüvin paloiba , iškiba hilil , sikš oma kuzespäi .Vas’ka löuzi norid puhuzid , čapoi niid i tegi niišpäi kuti kravatižen , sen päle pani kavagid .Tegihe kuiv i pehmed sija .Tobka sid’-žo panihe sinna .
– Kacu mitte ! Astkam vet ecmäha .– Koir sid’-žo hüppähti i tuli Vas’kannoks . Kuni Vas’ka murenzi jäd , sai vet ,Tobka oli rindal .
– Sinä ed ole-ki el’getoi , kut minä meletin .
Hö pördihe nodjonnoks .Vas’ka riputi katl’aižen nodjon päle i läksi haugod .Sil aigal vezi kehui .Vas’ka ištuihe i ruši havadoižen .
– Tozi sanuda , sinä ed radand äjan , no ved’ minä-ki en sand nimidä .
Hän čapoi koirale sanktan leibpalan i andoi sille .Sen jäl’ghe pani nodjon tuhkaze äjak-se kartohkad ...
Pit’k ö oli uneta .Vas’ka ei rižand , magazi hän vai ei .Hän venui kavagil sebates oružj .Toižes polespäi lämbiti nodj , toižespäi – koir .Vas’ka kuli nodjon palandan , miččid-se mecänid .Hänele näguihe se Tan’aine krasitud künzidenke , se Vit’ka vedenaluižen oružjanke , no sapkoiš lastoiden sijas .No sid’ nägišti , miše hän om kuti kombainas i ajab mecadme muretes puid i penzhid .
Nene nägudesed oliba kuti uni , no päs punoi kaiken aigan üks’ mel’ : kus oma Vit’ka i Sergei , kut heid löuta .
Sid’ tegihe vilu .Vas’ka el’genzi , miše haugod paloiba .Hän libui , kerazi kogoižehe hilid , pani ülähänpäi äjak-se sanktad pun tüved i panihe möst magadamha .Hän jo meleti , miše hödhüvin toi tänna prihoid , miše hö mokičesoiš nügüd’ kus-se .Hänele oli žal’ , miše hän ei lähtend Paitjärvele , ved’ prihad sinna kucuiba .
Sid’ pähä tuli jäl’gmäine pagin mamanke .Hän el’gendaškanzi , kut mamoi palahtelese hänes , kut varaidab jäda üksnäze .No siloi oli sanutud päazj : Vas’ka ei jäta mamoid .Vas’kan südäimel oli hüvä , sikš ku hän sanui päazjan , nügüd’ hänele linneb kebnemb elos .No Tan’aine ?!Voib-ik hän Vas’kad el’geta ?Sel’ged-ik hänele , miše Vas’kan mamale muite-ki tuleb jügedusid , konz Vas’kad ottas armijaha .
Meled möst pördihe Vit’kaha i Sergejaha .Kus heid pidab ecta ?Ka hö-ki , tedan , holduba hänes .
Sit' - sarnaline jogi
вепсский
Младописьменный вепсский
–
–
Анатолии Петухов
Сить - таинственная река
русский
—