ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Yhen miehen mieli ta yhekšän miehen voima. 2

Yhen miehen mieli ta yhekšän miehen voima. 2

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Tapettu kontie rahvahan käytännöššä
Luonnonkanšojen muailmankäsitykšeh kuuluu olennaisena ošana luontoh šisältyvä voima eli väki.
Erähissä paikoissa, kašviloissa ta elukoissa on enämmän viittä väkie kuin toisissa. Še tarkottau, jotta niillä on voimakkahampi haltie. Tämä väki eli voima voit tietyllä tavalla šiirtyä ičellä. Kontie on voimakaš, šentäh tapetušta kontiešta otettih monet ruumihin ošat talteh vaikka lihat hauvattihki muah. Monissa taloloissa šäilytettih ken kontien keroista, ken šyväintä ta šappie, kynšie ta hampahie, kontien käpälyä ta tal’l’ua, erähät vieläi šukuelimie. Niistä rahvaš tiesi ta käytti ken mitäi tarpehieh mukah.

Kynnet (ruavahan kontien kynnen mitta on noin šeiččemen šenttie) annettih tietäjillä taikka monet rahvaš piettih kontien kynttä ta nykyjähki pietäh šuojukšenah. Häissä kynši oli šulhasen šuojukšena. Pantih vielä kynši pokoiniekalla kropuh, jotta hänellä šielä kaikki hyvin järještyis.

Hampahie (kontiella on 42 hammašta) šamoin šuojukšena käytettih ta nytki käytetäh ta ušotah niijen taikavoimah.

Käpälyäki käytettih ennein tai nyt eri tarpehih. Še kuivattih ta korjattih pois. Kun šattu kennih viluštumah, ni šitä käpälyä lämmitettih tulen ieššä ta šillä paineltih rintua. Tervasella kontien käpälällä voijettih kevyällä heposie, jotta kontie ei koškis niitä. Kontien käpälä häissä šuojeli pat’vaškua. Mečäštäjät aina piettih repuššah kontien käpälyä ta ušottih, jotta šilloin mečänisäntä šuojelou ta auttau mečäššykšeššä. Tollošša yhellä naisella oli ollun kontien käpälä ta še naini oli šanon, jotta še on hyvä vaikka mih. Čirkkakemiläini Yrjö Aittavuara kerto, jotta još heponi yrittäy piäššä peltoh mistänih aijan kohašta, ni šiih šivottih kontien käpälä. Šilloin heponi ei ni lähellä tule šitä paikkua. Šamoin heinänurmellaki. Jotta heposet ei mäntäis šyömäh heinyä suaprašta, ni šen alla pantih kontien käpälä. Kyllä šilloin heponi kierteli šitä paikkua. Šamanmoista šanottih tietävän ta ruatavan Tollonjovellaki.

Šiämirašva oli ennein tai nyt on šuurešša käytöššä. Še merutah ta šäilytetäh vilušša. Kontien rašvalla voijettih aitoja, jotta heposet ei hypättäis piäličči peltoloih. Ne heposet kun lähettih aitua ta šuatih šitä rašvan hajuo, ni puattih pois. Kun ihmini lujašti kylmi ni häntä käytetäh kylyššä. Šielä löylyššä läsijä hyväkši lämpisi ta enšimmäisenä päivänä voijettih lämpimällä rašvalla vain hänen rintapuoli. Šilloin šanotah, jotta še kylmyš lähtöy šelän kautti pois. Toisena päivänä šamoin, vain nyt voijetah jo šelkäpuoli ta kylmyš mänöy ihmiseštä rinnan kautti. Šiämirašvašta šuattajat rahvaš luajitah ryvityšliäkettä, mitä voit antua pienilläki lapšilla.

Karva. Erähät uurahat kalamiehet šivotah onkeh taikka mih toiseh pyyvvykšeh kontien karvua. Šanotah olovan tehokkahana temppuna.

Tal’l’alla häissä issutettih moršienta ennein šulhasella antamista. Ušottih, jotta šilloin uuvvešša pereheššä hiän hyvin šopeutuu ta on oman šuvun šuojašša.

Šontua kiärittih tuohitötteröh ta pantih liävän oven piällä. Šiitä muka lehmät hyvin lypšettih ta lihavana pisyttih.

Keroni. Oli ennein tiijetty, jotta vesi valettu kontien kerosešta läpi autto ummetukšešša olijie.

Šyväin on hyvä liäke pissokšie (noijannuolie) vaštah.

Piäkallošta läpi valetulla vejellä liäkittih šukuvoimattomutta. Ei še konšti tepšin tämmösettä luvutta:
Yhekšän orihin šuonet,
Kontien šuonet kymmenennet,
Piätä on pissyššä pitämäššä,
Šelkäšuonta šeisottamašša.


Šappi ta ičeki šappipušši ollah erikoisen tehokkahat. Šanotah, jotta še šappi on hyvä šatah tautih. Šapista luajittih voijetta ta parennettih vanhoja huavoja ta ajokšie, voijettih kivistäjie nivelie. Iče šappipušši kuivattih, hienonnettih ta otettih liäkkienä šiämeh monešša tauvissa. Moni kontie heitti ta nytki heittäy henkeh šapin eččijien šalamečäštäjien käsissä.

Kontien tapantah liittyy ikivanha perinneh, min mukah kontien kuataja šuau kontien tal’l’an, piän ta šiitinluun, mikontiellaainuolla nisäkkähällä, šemmoni on. Šiitinluu on yksi šyy šamoin kontieh liitetyistä seksualisista miiffisistä juttuloista. Kontien šiitinluuta käytettih apuna kanšanparennukšešša.

Kontien tavat
Mitä on muailman makiempua: šiijan šilmä, kuujan kulma, ahvenen alani leuka.
Matikan makša ta šijan kieli voilla vertua vejetäh. Hirven turpa, kontien kämmen ta matikan makša, ei niillä vertoja löyvy.
Kontien voimašta šanotah näin: "Kontiella on yhekšän miehen voima ta yhen miehen mieli".
Kontien elintavoissa vanha rahvaš nähtih šemmoista arvautukšellista, mi heissä herätti šekä kummiteltavua, jotta hätyä. Hyö oli primietitty, jotta kontie luatiu pešäh ušein järven, lammin tai šuon lähellä. Pešäpaikakšeh še valiččou šakien mečikön, missä kuatau läjäh nuorie kuušipuita ta luatiu niijen alla pešäh. Šen vuokši pohjoisohjalaini erämieš Hyrynšalmešta šanoki lähtiessäh kontiemečällä:
Mieleni minun tekevi,
Aivoni ajattelevi,
Lihua lehen alaista.

Kuuta kuušen juurellista.
Talven muannutta tal’l’ua.
Šemmosen honkan aluš, mi oli kuatun ta noštan juurillah aijän multua ylös, niin jotta juurien paikalla oli jiänyn šuuri hauta, on šamoin kontien mielehini pešäpaikka. Kun šattunou šemmosen pešän pohja olomah epätašani, ni kontie tašottelou šen kanarvolla, kuivalla lehellä, ruoholla, heinällä, kuušen okšilla taikka šammalella.
Kontien luatima pešä on melkein potakkakuopan muotoni. Še on luajittu muan šiämeh niin, jotta muanpinnašta on muotoštun katto, ta šen šuupuoli on aina eteläh päin. Pešän šuuruš riippuu šiitä, kuin monta kontieta mänöy šamah pešäh.
Joškuš eri šyyštä kontie voit myöhäštyö pešän luatimisešša niin äijälti, jotta šen on ašetuttava talviuneh pal’l’ahan taivahan alla puun juurella taikka muurahaiskekoh. Pehmikkehekšeh še šilloin kantau allah heinyä taikka šammalta. Joškuš kontie tyytyy ihan vuatimattomah pahnah, konša šillä ei ole muuta, kuin vähäsen rišuo alla.
Kontie voit muata koko talven pešäššäh šyömättä, voit šynnyttyä šielä pakkais-tuiskukuun vaiheissa tai tuiskukuun lopulla poikaseh ta kevyällä šamašša pešäštä nouštuo kykenöy puoluštamah iččieh ta pentujah.
Pešäššä muatešša šeniin monet tutkijat ajatellahtalven kuluos’s’a kiäntäy kylkieh vain kerran. Tämä tapahtuu 21.–22. päivä talvikuuta, konša on kaikkein lyhin päivä ta pitin .
Täštä ajašta alkau toini talven puolisko pakkasineh ta myrškyneh. Tätä aikua šanotah talvipäivän šeisaukšekši. Juuri täh aikah rahvahan tietojen mukah pyörähtäy pešäššäh kontie kyleltä toisella ta mörähtäy: " puolešša, nälkä šuolešša". Ašettautuu toisella ta kyšyy: "Joko päivä on?". Täštä lähtien päivä alkau pitetä.
Täyveššä unešša olija kontie šuau poikaset kakšikolme (voit olla nelläviisi), mit painetah 340—680 gr. ta ollah 25 šentin pituvuiset. Poikaset šynnytäh šokeina ta kuurnehina, vain heti aletah imie muamon rašvaista (20%) maituo. 14 päivän piäštä ne jo aletah kuulla ta kuukauven piäštä nähä. Jo kolmen kuukauven vanhana poikasilla ollah kaikki maitohampahat ta hyö voijah iče šyyvvä marjua, heinyä ta šyöpäläisie. Täššä ijäššä poikaset painetah 15 kiluo, a puolivuotiset – 25 kiluo. Kaiken huolen pienistä pitäy emäkontie. Toičči hänen apulaisena on viime pešovehen pentu. Kolmennellän vuuvven vanhana poikaset kokonah erotah muamoštah. Kontiet ollah ruakalaiset (kannibaalit) ta isäkkökontie voit šyyvä poikaset, kun vain ollou šemmoni mahollisuš. Kiima-aikana toratešša isäkkökontiet tapetah toisieh ta tapettu šyyvväh toiset kontiet.