ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Natalja Sinitskaja. Tatuaroin joukkoh: Petroskoispäi Kazanih. 1

Natalja Sinitskaja

Tatuaroin joukkoh: Petroskoispäi Kazanih. 1

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Konzu minä olin pieni, buabo puaksuh saneli minule, kui häi niäritti died’oidu, omua ukkuo. Johor-died’o tömyzes olles puaksuh kyzyi Nastoi-buabal: "Nasoi, hoi, Nastoi, oletgo oma"? Buabo pahas mieles, ku died’oi tuaste liigua ryyppäi, vastai: "En, en ole oma, tatuaroin joukos olen jätetty". Myö buaban kel yhtes nagroimmo, moine oli kummu. Konzu olin pieni, en duumainnuhket ollah net tatuarat, kus hyö eletäh da mindäh karjalazet heidy mainitah.
Nygöi, konzu Petroskoispäi voibi kohti lendiä äijäh kohtah, Kazanin linnahgi, kerävyimmö nuoriman poijan kel matkahläkkä la kačommo, midä sie eletänneh net tatuarat.
Kois divanal istujes tilaimmo eländykohtan linnan keskučan lähäl, edukädeh lövvin da tilain ekskursiet. Tiettäväine, enzimäzekse tahtoimmo kaččuo piälinnua, toizekse tägei oli tuttavien nevvottu Svijažsk-suari da sen manasterit. Kolmas oli poigua miellytännyh Innopolisnygyaigaine kumman linnu.

Kahten čuasun peräs Kazanin linnas
Pikkaraizes Besoučan aeroportas olimmo, kui käskietähgi kahtu čuassuu enne, migu lendokoneh nouzou muaspäi.
Rahvastu vähä, lendokonehgi pikoi pieni, kui Petroskoin maršruttu-autobussu vaigu siibien kel. Vajai kahten čuasun peräs lendokoneh istavui Kazanin aeroportas. Taksi Kazanis minun mugah on huogehembi migu Petroskois. Puolen čuasun peräs jo olimmo eländykohtas da lähtimmö kaččomah rinnal olijoi nähtävyksii. Kahtenkymmenen minuutan peräs oli kaunis tyttiteatru, toizeh puoleh saman palan peräskaunis puusto da vastaspäi katouline kirikkö, kuduah nouzettelimmö. Ylen kaunis da mugažu kirikkö on avvoi kaiken aigua. Pahakse mielekse meil ei puuttunuh kuulta organan soitandua.

Kazanin valgeiseinäine Kremli
Tossu piän meil oli kierdoajelu Kazanin linnua myöte.
Kaikis enimäl ihastutti valgei Kazanin Kremli da sen alovehel olii Kul Šarifkaunis valgei da valpassinine musul’muanoin mečet’. Samas kohtas ongi ylen hyvä da miellyttäi "Tatarstanan luonnonhistourien muzei". Piädynettö Kazanih, vältämättäh käygiä sinne. Tiijustatto da näettö kumman minerualua, kivie, käzvii da elättii da äijy midä muudu. Lippu on huovis, minun moizet eläkkeheläzet suajah sen alendushinnal. Kremlin alovehel ongi Tatarstuanan piämiehen rezidentsii. Tatuaroin luaduh händy sanotah "rais". Juuri meijän Kazanis olendan aigah sie piettih Tatarstuanan raisan valličendoi. Tuaste voitti endine piämies Rustam Minnihanov. Ihan Tatarstuanan raisan rezidentsien rinnal on S’ujumbiken torni. S’ujumbike oli Kazanin hanstavan jälgimäine kuningatar, kaunis da rohkei naine, kuduadu rahvas kunnivoittih da suvaittih. Legendan mugah hänes tahtoi naija Ivan Groznii, kudai valloitti Kazanin. Oman rahvahan pellastamizekse jylgei S’ujumbike rounoku suostui menemäh akakse, ga käski seiččemes päiväs nostua torni. Konzu se oli valmis, häi svuad’bupiirun aigah nouzi tornile da hyppäi siepäi. S’ujumbike surmai oman ičen, ku ei tahtonuh andavuo valloittajan käzih, ei tahtonuh erota omas muas da omas rahvahas. Yhtelläh se on vaigu legendu. Tottu toven Kazanin valloittamizen jälles S’ujumbike vägehes annettih miehele toizele vallasolijale, häi eli pitkän elaijas Kasimovan linnas, sinne kuoli da sinne on pandu muah. Tornihäi on nostettu äijiä myöhembä S’ujumbiken vallas olendan aigua.