Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Aleksandr Bulkin.
Kuin tverinkarielazet olutta pandih
Источник:
Oma mua. № 41, 2025, с. 4-5
Aleksandr Bulkin
Kuin tverinkarielazet olutta pandih
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
Tverinkarielazet, vanhat rahvaš, i nyt hyvin muissetah, kuin hiän lapšušaigana pruazniekoiksi vanhemmat, diedot da buabot olutta pandih.
Karielazet pandih olutta ammuzešta aigua. Tämä oli tožihine rahvahalline juomine karielazilla varoin. Omua kodilas’t’a olutta tverinkarielazet nagole šuattih da kiitettih enämmäldi kaikkie – žentäh što tämä olut oli i terveh, i magie, i kebie, i ves’ma vägövä.
Olutta pandih äijän
Endizeh aigah jogo šuurena pruazniekkana tädä hyviä juomis’t’a varuššettih jogo talošša – i kaikkie köyhemmäššä, i kaikkie bohatemmašša.
Kävelijä olut šuurešša puizešša nagole luadi pruazniekan tunnon talošša. – Pertie myöt’ nouzi magie humalan duuhu. Olut puizešša humizi kun elävä. Lapšet juodih magieda suluo. Tytöt peziečettih kävelijällä oluolla, štobi lietä vielä šomemmakši da väliämme miehellä männä. Emändä emannoičči šopešša. Kojin izändä kaččo oluon kävelendiä, liziäli oluoh humalan käbyzie, otteli kuottelukšie.
Oluon varuštamizešša otettih ožua i mužikat, i naizet. Vain yhelläh jälgimäzie i tärgiembie ruadoloida – sulon panendua, oluon panendua da kävelendiä – ruattih toko mužikat, talonizännät.
Olutta tverinkarielazet pandih ilmoin äijän. Erähäšša XIX-vuožišuan puolivälin arhiivadokumentašša on šanottu, što jogo talonizändä mänetti pruazniekakši šeiččimen ali kahekšan mittavakkua ozraidyö. Žemmuozešta luvušta voičči šuaha noin 15-20 rengie olutta.
Taboida myöt’ jogohis’t’a ristikanžua, ken tuli pertih pruazniekkana, eigo bohatta ali köyhä, eigo vanha ali nuori, pidi ugostie – kedä lämbymällä da magiella sulolla, a kedä – vägövällä oluolla. Juomis’t’a andeli toko emändä, a kallehilla gostilla ehotti iče izändä. Suluo anneldih šomissa kirjavissa puuhizissa mal’l’azissa, a olutta – šuurissa ruškeissa kakšikorvazissa kauhoissa (erähillä kauhoilla yksi korva oli hebozen piän nägöne).
Kun taloh oli tullun moni ristikanžua, nin kauhua annettih kruugah, i jogohine gost’a, pizyön kauhašta kahella kiällä, ryyppi žen verran, kuni fatti hengähyttä. Vain kuni iče izändä ei juoldan olutta, šini gostilla ei pidän kuotella. I ka täh rukah pruazniekkana huomnekšešta ildah šuat miehet käveldih talošta taloh i ehottuačettih oluoh, kumbane virdai jovena.
Valmis’ kodilane olut oli ves’ma vägövä. Šuomelazet tiedomiehet Vihtori Alava da Kusta Karjalainen, kumbazet piävyttih erähällä tverinkarielazella pruazniekalla vuodena 1895, šidä tunnettih omalla nahkalla. Kusta Karjalainen näin kirjutti omissa "muisselmoissa" Tverin Karielašta:
"Jotto karielazešša oluošša vägövyttä on, žen voičin tiijuštua omašta kuottelukšešta. Maltamattomana mie šammutin januo kahella hyvällä ryyppyöllä, i kodvazen jälgeh miun šilmissä pimeni, a korvissa helizi da kohizi. Dogadittuoh tädä mie pakkuočin tyttölöin artelih: hyö juodih puumal’l’azista lämmindä suluo šuurilla ryyppäykšillä".
I nygyzet karielazet toveššetah, što tožihine kodilane olut on muššan-ruškie (läššä kuin mušta kofei), šagie, karhapan-imelä da vägöväšti humalluttaja juomine. Šanotah, žen vägövyš oli 10-15 gruadusua.
Yhtehine olut – kuarna
Ukot šaneldih, što ennen tverinkarielazet pandih yhtehistä olutta, kummas’t’a iče karielazet šanottih "kuarnakši" (ali "kuannakši", ali "kuanunakši").
Tämä iinigäne da ylen šoma taba pizy Tverin Karielašša XX-vuožišuan alguh šuat. Tiijot täh tabah näh myö löyvämmä, ezimerkiksi, šuomelazen tutkijan Kusta Karjalaizen painettužissa kirjutukšissa, da niinže veniäläzen tutkijan Anatolii Nikolajevič Veršinskoin kirjutukšissa i Budova-s’olan papin Fedot Matvejevič Vinogradskoin käzikirjutukšešša, mit ollah Tverin muakunnan arhiivašša.
Kuarnua varuššettih vain prestol’noiloiksi pruazniekoiksi. Jogo kyläššä oli oma prestol’noi pruazniekka, kumbane oli omissettu erähällä sv’atoilla (pyhämiehellä). I jogo kyläššä šeizo časoun’a, kumbane oli svätitty tämän pyhämiehen nimeh. Pruazniekkana kyläh tuli ilmoin äijä gost’ua. I kaikilla gostilla pidi ehottua olutta. Täh varoin kai varuššettih yhtehistä olutta, kuarnua.
Yhtehistä olutta pandih kylälleh šuurih tordoloih kohti pihalla – jovenrannalla, ruučanrannalla ali kaivolla. Händä varuššettih kogo kyläštä kerättyžistä ainehista. Jogo talolla pruaznekkua vaš pidi andua oluon varuštamizeh idyö ali humalua. A keriäli idyö da humalua kylöveheštä eräš hyvä kylämieš, kumbane oli vallittu časoun’an kaččojakši.
Časoun’an kaččoja niinže pruazniekkana kučču kyläh tägälästä pappilistuo. Vet ennen kuin juuva kuarnua, papilla pidi že svättie (pyhittiä). Ših varoin kylän časoun’an šiämeššä ali časoun’an luona šeizatettih puizet – yksih puizih pandih olutta, a toizih – suluo. Pappi sluuži senošnoida časoun’ašša, a žen jälgeh, vettä pyhitähyöh, brizgutti svätinävejellä (pyhävejellä) kyläläzillä valmissettuo olutta da suluo.
Oluon pyhitännän jälgeh kylöveh da kylän gost’at ruvettih juomah olutta, a juomattomat – suluo. Täh aigah jogo talonizändä tuli olutpuizen luoh otettuonke koista šuurenke puuhizenke kauhanke i ehotteli iččiellä da omilla gostilla olutta – hos’ hänen koissa oligi oma olut.
Yhtehis’t’ä olutta jogohine voičči juuva žen verran, min tahto, no juodavua pidi fattie kaikilla. Žentäh händä pandih äijin, 30-50 puizin, a jogohizeh puizeh mahtu monda rengie.
Pappilisto vaššuššettih žemmuos’t’a tabua i pakottih karielazie jättiä že. No karielazet šanottih vaštah, što hiän diedot luajittih niin da käššettih luadie täh rukah ielleh noužovilla pokonoilla, i tämän tuačči ei voi nimidä muuttua, einin Jumala nakažiu.
Oluon varuštamine
Kuinbua miän ezivanhemmat-karielazet varuššettih olutta – tädä iinigästä juomis’t’a, kumbane on laulettu "Kalevalan" runoloissa?
Oluon varuštamine on vaigie da monivaihtehine azie. Moni kerdua mie kyželin tuttavilda karielazilda, kuh rukah ennen varuššettih olutta. Hiän šanelennat täyvennettih toine toista, i lopukši miun mieleššä lad’juači kogonane kuva.
Kallehet tiijot oluon varuštamizeh näh mie šain tverinkarielazin kielen näyttehissä, mit ollah Karielan tiedokeššukšen Tiedoarhiivašša Petroskoissa.
Tärgiet lizätiijot mie löyvin Budova-s’olan papin Fedot Matvejevič Vinogradskoin käzikirjutukšešša vuuvelda 1850 "Statističeskije i etnografičeskije svedenija o karelah sela Spasoklinja Višnevolotskogo ujezda Tverskoi gubernii", mi šäilyy Tverin oblastin muakunnan arhiivašša.
Niinže ves’ma äijä tarkakohtua oluon varuštamizešta mie löyvin Aleksandra Punžinan karielan kielen šanakniigašša, kumbane on tožihine karielazin elännän tiedošanakniiga.
Šanelen nytten, midä tiijän.
Mistä varuššetah olutta?
Olutta varuššetah toko ozrašta. Harvemma rugehešta, einin daže kagrašta. No paraš olut viidiu ozrašta.
Nin midä pidäy tožihizen karielazen oluon varuštamizeh? – A pidäy ozrua, vettä, humalua, šeppiä (hiivua), eriluaduzie ašteida da ägieh lämmitettyö kiuguada. Niinže ših varoin pidäy äijä huolda pidiä. Da äijä neruo da mahtuo pidäy.
Jyvin livotanda
Enžistäh pidäy jyvät livottua. Otat mi pidäy jyviä (ozrua ali ruista) i kaššat vejellä, livotat. Lašku on žemmuone: yheštä puudua jyviä (kuuveštatoista kiluo) liey kolme rengie olutta (1 rengi = 12 litrua). Kai luve, äijägo jyviä pidäy ottua šuahešša tahottavua oluon lähöštä.
Jyvät livotat niin: jyviä panet värčih (puudua kakši) i värčin jyvänke heität jogeh ali ruuččah. A kun jyviä on vähembi – nin panet puččih libo puizeh vejenke.
Livotanda mänöy kahet suutkat libo kahet puolenke.
Jyvin ido, lauttauvunda
Žen jälgeh viet livonnuot jyvät lämbymäh huoneheh i levität lattiella "lauttah" ("idylauttah") idämäh.
Ammuzeh aigah levitettih riihilöissä (riihi on eris’ šeizatettu huoneh kiuguanke, missä kuivattih da puidih vil’l’ua; riihilöidä šeizatettih edähänä taloloista, štobi ei viidis’ paluo). A nyt voit levittiä, ezimerkiksi, pertissä kravatin alla.
Ka levität idylautan kahen-kolmen šormin (4-5 santimetrin) ložehutta. Katat hurštiloilla libo od’d’ualalla, štobi lautalla olis’ lämbymembi da že vähemmäldi kuivais’. Lautašša piet nellät-šeiččimet suutkat, kuni jyvät ei ijetä. Lautašša jyvät ijetäh, idozet pitetäh, jyvät puututah toine toizeh, "lauttauvutah". Lauttua pidäy pidiä tuorahazena, kun ruvennou kuivamah, niin šundazella vejellä briiznillät.
Ivyn varuššenda
Konža idozet (roskat) lietäh puolen verškan pidahot (läšša kakši santimetrua), lauttaudunnuot ozrat noššat, lautat käzin keššeššä murjot i panet yökši kiuguan puadiella tukkuh hauduočemah – imittymäh. Ših varoin kiuguada lämmität enämmäldi, tukun katat i liččuat kivellä, štobi ivyt paremmin palavoijuttais’ da imityttäis’.
Yön piettyöh, konža ivyt magetah (imitytäh), otat pois’ kattien i levität ivyt kaikkie kiuguan puajetta myöten kuivamah monekši päiviä. Verkazellah hyö kuivetah, heidä rigenemmä pidäy hämmennellä.
Kuivahuoh ivyt pidäy jauhottua. Ennen jauhotettih melličällä ali iččenäh jauhottih käzikivellä. Jauhottua ("jurie") pidäy järiezeh, hos’ kaha jyvä ali kolmekši palazekši, einin et issuta idyö puizešša (ei šua zavarie idyö hyväzešti).
Jauhotannan ("jurinnan") jälgeh idy on valmis’.
Valmis’t’a idyö ali kerdah laššet oluon varuštamizeh, ali panet varukšeh.
Ivyn imityndä kiuguašša
Konža tulou aiga olutta panna, otat varukšešta ivyt. Nyt pidäy ivyt imityttiä. Ših varoin otat idyjauhon, ševotat idypadoih (čugunoih) – ei notkieh, ei šagieh, keškikerdazekši, – i eissät puat yökši (ali päiväkši) kiuguah, ägieh. Šielä ivyt imitytäh i ruššotah. Yön (ali päivän) aloh lienöy mužien ruškie, magie, ylen šagie, mämmin nägöne massa.
Mämmi on perindehelline karielane šyömine. Mämmie varuššettih šyödäväkši toko eris’ oluošta. Šidä luajittih niinže ivyštä ali ivyštä ruis’jauhonke šegah ših že rukah kun oluolla varoin – ševotettih ivyt čugunoih i pandih kiuguah. Vain mämmih varoin ivyt jauhottih hienommakši. Mämmi oli ylen magie šyömine, žentäh händä tverinkarielazet ylen šuattih, enimmäštä lapšet.
Sulon panenda
Nyt pidäy suluo panna. Suluo pannah torrošša.
Tordo on puuhine šuurenšuuri puine. Žemmuozeh tordoh välläh mänöy viizitoista rengie, a ušto ollah i šuuremmat torrot. Torron pohjašša on loukko, kumbazešta läbi valmis’t’a suluo laškietah. Pidäy ottua pitän nuaglan ("stiirukši" šanuočou), veštiä kuin pidäy, i šeizattua (pistiä) torron pohjah. Torron panet skammiloilla ali tubaretkoilla, štobi oliis’ kunne suluo laškie.
Torron pohjalla panet "pardiezet" (žemmuone vičoista luajittu rešotka), složit rugehis’t’a olgie pardeizin piällä šiibiläkši. (Ali vielä šiibiläkši pohjalla voit panna "vehkan" (ali "hattuzen") – žemmuozen risteizen näreizistä kuivazista okšazista ("karaštehista"), da niinže olgie žen piällä pidäy panna). Liččuat kaikki kivilöillä, štobi veješšä ei nouštais’.
Suluo pannah pihalla. Riputat kattilan ruučan ali kaivon luona, luajit tulda hänen alla, valat vettä kattilah kiehuttavakši. Täh aigah löhizijäh tuleh panet kivilöidä kuhmenomah, žentäh što suluo torrošša pidäy "kivitä" – kiehuttua kuhmoilla kivilöillä.
Šiidä otat puat imitynnyönke ivynke kiuguašta (otat träpičöillä, vet ne ollah vielä palavat), i padoista (čugunoista) ivyt kumuat tordoh. Šiidä idylöih kuat kiehujua vettä. Kuadahuoh ivyt pidäy hyväzešti "kakardua" (hämmendiä). Idylöidä torrošša kakarret "melalla" (erimuozella puuhizella labiezella).
A voit varuštua suluo kerdah, imitynnyödä idyö varuštamatta. Šilloin pannah kuivat idyjauhot kerdah tordoh i ruvetah kiehujua vettä kuadamah. Mie duumaičen, što šilloin sulo liey notkiembi da valgiembi.
Idyö torrošša kakardahuoh, otat tulešta kuhmat kivet da panet tordoh "burččimah" (kiehumah). Hyvin katat torron, i ka kaikki tämä "vuar’a" (näin šanuočou yhteh kerdah valmissettava sulo, panoš) burčiu-burčiu, kiehuu-kiehuu, šidä annat hauduočie čuasuo kakši ali kolme.
Žen jälgeh laššet sulon – panet torron alla puizen ali kartan, noššallat nuaglan (stiirun) pohjan loukošta, i puizeh rubieu lähtömäh sulo. Šiidä viet sulon pertih kävelemäh.
Sulo on šagie, mužova, magie juomine.
Suluo juodih toko lapšet, tytöt da naizet. Gos’tilla annettih suluo juuva šomista kirjavista puuhizista sulomal’l’azista.
Kal’l’a
Tverinkarielazilla on žemmuone šananlašku: "Hot’ pahaččane, da enžisulo, hot’ hyvä, da kal’l’a". Toizin šanuon – paha sulo on nagole parembi hyviä kal’l’ua. Nin mi on "kal’l’a"?
A kal’l’a liey täh rukah. Tordoh, kumbazešta olet lašken enžisuluo, tuaš kuat kiehujua vettä da zavarit idyravat toizen kerran. Kodvan jälgeh laššet, i torron loukošta rubieu lähtömäh notkiembane, valgiembane da vähemmäldi magie sulo. Žemmuone toine sulo šanuočou "kal’l’akši". Kal’l’an kävelömäštä liey pahaččane olut, kumbane niinže šanuočou kal’l’akši. Žemmuone olut on notkiembane, vallappa, dai vägövyttä häneššä jo on vähä.
Toizen sulon (kal’l’an) valutat, tordoh jiähäh idyravat. Ravat voit zavarie kolmandeh kerdah da luadie idyvuašua.
Oluon panenda
Tämä on kaikkie tärgein vaihteh. I ka tällä vaihtehella piäruattavana on lähettiä olutta kävelömäh. Jogo izännällä täššä aziešša oldih omat peittotiijot. Oluon kävelytändä vähiä ei ollun tiedohuona.
Ammuzeh aigah konža ruvettih olutta panemah da laškiettih olutta kävelömäh, uššottih šuudelukšie da monemmuozie primiettoida. Ezimerkiksi, vanhat rahvaš primietittih, što konža lähet oluoh varoin šeppiä (hiivua) tuomah, tulet toizeh taloh, – ei voi istuočie, a to ei rubie olut kävelömäh.
Konža olutta ruvetah kävelyttämäh, nin pannah torron ših rukah, što lauvat lattiešša oldais’ ylči, i laudazet torron pohjašša ylči, a to ei rubie olut kävelömäh. Vielä konža olutta pannah ei voi šyyvä suluo leivänke, a to "šyöt" oluon, ei rubie kävelömäh; ei voi kakkarua paistua, a to liey olut kuin kieža; ei voi kiiselie keittiä, a to liey muigie olut.
Vielä oluon kävelleššä ei voi hämmendiä händä, a parahat oluonpanijat äššen kiellettih koškuo häneh. A vielä niin šanottih: "Ivyn luajit käzillä, niin oluon panet jalloilla" – toizin šanuon, kun ivyn luajit käzillä (ei melličällä?), nin olut rubieu hyvin kävelömäh, i ni mi ei riko händäh, eigo šuudeluš, eigo mi toine.
Niin, laššet sulon torrošta da panet hänen toizeh tordoh ali šuureh puizeh. Puudašta idyö lienöy toko kolme rengie suluo. No äijängo izändä ottau suluo, kakšigo rengie puudalda, ali kolme – mytyš on izändä. Vähemmän otat – parembi liey olut.
Panet humalan käbyzet vielä palavah suloh. Humala andau oluolla hyviä kargiettavutta da duuhuo. Vanha lašku on žemmuone: puudah idyö panet funtan humalua (ali toizeh rukah že liey 12–13 grammua humalua rengih suluo).
Äijä humalua ei pie panna. Kun pannet äijähkön humalua, karrennat oluon, olut liey liijakši kargie. No kun olut liennöy karhappa, voit magendua mejellä.
A vielä oluoh voit panna kadajamarjua, šilloin oluolla liey parembi duuhu da magu.
Konža sulo jähyldäy – panet suloh šepät (hiivat). Voit panna šepät kohti tordoh, no parembi "priigolouhka" luadie. Ših varoin kuat padah pienen veron enžisuluo, panet šepät šinne. Priigolouhka rubieu kävelömäh. Kodvan jälgeh kuat priigolouhkan tordoh sulonke, i kun priigolouhkašša šepät ollah hyvät, sulo kerdah lähtöy vägöväšti kävelömäh.
Katat torron šalballa. Olut kävelöy, kohizou. Kävelleššä ei voi olutta hämmendiä! Olutta kävelyytät kakšitoista čuasuo – suutkat. Konža šeppä oluošša šeizahtuu, jo voit juuva.
Käveldyöh pidäy olut valuttua. Oluon šiibilöičet šieglašta läbi, humalat jiähäh šieglah.
Läbi šieglašta laššetuon oluon valat olutpuččih, tykičet lujakši propkalla (tykkiet panet). Pučissa šeizuos’s’a olut vielä kergielöy, vähäzin vägeydyy.
Kaikki, olut on valmis’. Voit laškie pučin krantazešta da juuva.