ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь

Olʾga Smotrova. Irina Fedosova nygöi keskipiälinnua

Olʾga Smotrova

Irina Fedosova nygöi keskipiälinnua

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Rahvahan yhtenäžyön päivänny, 4. kylmykuudu, Artur Parfenčikov avai Petroskois mustopaččahan kuulužale oniegantagavozelazele suusanallizen perindön tiedäjäle Irina Fedosovale.

Uuzi mustopačas azetettih Issersonan pieneh puustoh, kudai on Irina Fedosovan nimellizen uuličan rinnal. Pidoh tuli tutkijoi, kul’tuuru- da taidoalan ruadajii, virguniekkoi.

Suuren rahvasjoukon ruado
Tämä on tozi histourielline pido.
Myö kodvan aigua varustuimmo sih, ku azettua mustopačas meijän kuulužale suusanallizen perindön tiedäjäle, iänelitkijäle. Oli äijy eriluadustu projektua da mieldy sih nähte. Piätimmö andua tämä ruado rahvahallizele taidoilijale, vestäjäle Aleksandr Iulianovič Rukavišnikovale, sanoi Artur Parfenčikov mustopaččahan avajazis.
Ruadoh yhtyigi rahvahallizen taijon tiedäjii, etnograffoi, histouriekkoi, suuren panoksen mustopaččahan luadimizeh luajittih Ven’an Tiedoakadeemien Karjalan tiedokeskus da Karjalan kanzalline muzei.
Mustopaččahan projektu oli luajittu hyvyönluadijoin den’goih. Paiči Karjalan tiedokeskustu, Karjalan piämiehen kiitoskirjazet suadih Severnii duhovnii put’ -fondu, Bioen Treid -laitos, KJu Data Tsentr -laitos, biznesmies Igor’ Pavlovič Kisel’ov.
Irina Andrejevna Fedosova rodivui Anuksen gubernien Petroskoin ujezdan Safronovo-kyläh. Folkloristat kirjutettih hänes da pandih tallele enämbän 30 tuhattu itkuvirty, sananlaskuu, sananpiädy, bilinua, balladua, suarnua, histouriellistu da hengellisty pajuo.
Irina Fedosovan nero, kui merkitäh tutkijat, ei ole vaiku Oniegantagavon perindön kandajannu, se vaikutti ven’alazien kirjuttajien, taidoilijoin da säveldäjien tuotandoh.
Vuvvennu 2027 täydyy 200 vuottu Irinan Fedosovan roindas. Hänen kunnivokse Petroskois pietäh tazavallan kodirannan tiedäjien konferensii "Fedosovan lugemizet", parahile taidojoukkoloile annetah Irina Fedosovan nimine palkindo. Tänä vuon preemien laureatakse rodih Tolvujan kylän tansiansambli "Zaonežskaja zadumka". Karjalan piämies andoi laureatan diploman joukon ohjuajale Irina Nikulinale mustopaččahan avajazis.
Anuksen gubernien vahnois dokumentois löydyi tieduo Irina Fedosovah nähte.

Kolme folklouran kniigua
Etnograffu Elpidifor Barsov kirjutti vastavuksis Irina Fedosovanke vuvvennu 1870: "Minä tuttavuin häneh pyhän aigua vuvvennu 1867 da hedi rubein kirjuttamah hänes hengellizii runoloi da starinoi: paista midätahto muudu sen aigah häi pidi riähkänny.
Äijänpäivän jälles rubein kirjuttamah hänes itkuvirzilöi; ezmäi häi käi minulluo fatierah i kai meni hyvin; sit häi kieldävyi käyndäs minulluo da minä iče rubein käymäh hänellyö joga päiviä. Hänen iänen kirjuttamine meni pahois ololois: hänen ukkoh on puuseppy da hänel on oma ruadopaja. Irina itki iänel hälys da ruadajien kolahtukses, dai iče häi puaksuh hommai kodiruadoloi; pagizi häi vönyttäjen, pidi kuitahto ehtie "tavata" joga hänen sanaine: kyzyö uvvessah ei suannuh, häi rubei sellittämäh da sen periä segavumah. Enämbän vuvven aigua minä kävyin sih ruadopajah da käyndän tuloksekse rodih "Rahvahan itkuvirzilöin kogomus".
Irina on läs 50 vuottu vahnu naine, pahanägöine, ei ole suuri kazvol, harmaipiä da rambujalgu, ga henges hänel ollah rikkahat väit da mieliala on runolline; pagin hänel on elävy da kirmei, ainos vai "valutah" kieles sananpolvet da sananpiät; 13 vuvven ijäs häi jo oli kuulužu itkii kogo Oniegantagavozes.
Täs ollah erähät hänen sanat omas ičes: "Minun vahnembat Andrei Jefimovič da Jelena Petrovna oldih vagavat: muamokirkei, 22 hengele pastoi da keitti, kaikkiele ehti…; tuattorakas oli kirgumah, ga ei olluh ärei; oli vie velli da kaksi sizärdy, ga tolkuu ruadajes heis vähä oli; minähäi olin kova ruadamahaiga ruadai olin! Kolaitin, puin, viškain da keräin Kaheksavuodizennu tiezin, mittumale vavole min verdu kylviä, kuuzivuodizennu hebuo paimenduksele taluin da järilleh paimendukselpäi kodih toin; kerran hebo kavahtih tagajalloile, minä sorruin, sit aijas rammičen. Minä gruamotal en ole gruamotnoi, a mustol olen hyvä: kus midä kuulin, kodih tulin, kai sanelin, rouno kniigah kirjutin, olgah se pajo, olgahgi starin. Gul’ankale en kehtannuh, en tahtonuh bes’odale, kus kezrättih, tuatto ei piästänyh, kerran nedälis iče lähtin: tulen, paikan varustetah čikan tyveh, šuuttimah olin rakas, šuutkil kaikkii lekahuttelen, kučuttih minuu nimel da ižännimel; pahua sanastu en kuulluh: köyhy sanua ei ruohtinuh sanuo, rikastu iče kielel "regeh istutan"… Ruvettih rahvas kuččumah ičellyösvuad’boi pidämäh da kuolluzii kunnivoimah".
Kaikes, midä minä kirjutin häneh nähte, rodieu kaksi libo kolme suurdu kniigua, kirjutti Elpidifor Barsov.

Petroskoispäi Piiterih da Moskovassah
Kevätkuun 9. päivänny 1896 Olonetskije gubernskije vedomosti -lehtes oli kirjutus Irina Andrejevna Fedosovan ezittymizes Petroskois: "… Miärättyh päiväh, 6. kevätkuudu, kolmen aigah naisgimnuazien zualah kerdyi kuundelemah Fedosovua äijy intellegentnoidu petroskoilastu rahvastu, suurin vuitti kuundelijoi oldih opastajat-miehet da opastajat-naizet, kaikin opastujat-tytöt da opastujat-brihat.
Vot tuli edeh buabo Irina Andrejevna, häi ystävällizesti kumardui da istavui kafedran tuakse. Sit Anuksen miesgimnuazien opastai P. T. Vinogradov, ennepäi tuttavutettuu kuundelijoi Fedosovah, lyhyösti saneli sih nähte, kui häi on opastunnuh pajattamah bilinoi da kaikenmoizii itkuvirziloi da ku häi tiedäy läs 30 000 eri runuo, kudamat on pandu tallele hänes da kudamis tuli kolme suurdu kerävökniigua
Ei sua olla mainiččemattah sih nähte, ku Fedosova rodih kuulužakse Ven’al da tutkijoin keskes P. T. Vinogradovan hyvyös, kudai žiälöičči Fedosovua hänen ozan periä. Huomattuu, ku Fedosova tiedäy sen verran runuo da nerokkahasti pajattau itkuvirzilöi da pajoloi, Pavel Timofejevič vedi händy vuvvennu 1895 Piiterih, kus ezitti händy Luonnontiijon, antropolougien da etnogruafien suvaiččijoin liittolazile, äijile virguniekoile, i Fedosova jäi Piiterih, min jälles kävyi Moskovahgi, kus mugaže kummatti kaikkii omal nerol.
Muga prostoi, kirjah maltamatoi muanruadai naine, kudai 70 vuottu oli elänyh pohjazes Kuzaranda-korbikyläs da kuduadu tundiettih vaiku omas voulostis prostoinnu iänelitkijänny svuad’bois da muahpanijazis, nygöi oman eloksen lopus rodih kuulužakse kogo Ven’al da itkuvirzilöin taijollizes pajattamizes da ven’an rahvahallizen pajoperindön rikastamizes on palkittu medaliloil da diplomal. Ku P. T. Vinogradov ei pyrgevynnys Fedosovan elokseh, häi toinah jiännys tundemattomakse opastunnuon rahvaskundah niškoi da loppis oman kadehtimattoman eloksen köyhyös kui monet toizetgi nerokkahat ristittyöt, kudamile oza ei andanuh kätty. Nygöihäi Fedosova jo ei ole moine kui enne: häi tiijusti hinnan omale ičele, kävyi mollembah piälinnah, nägi rahvastu da elostu, häi jo ei jiä omah kyläh, häi muuttau elämäh Piiterih".
Irina Andrejevna Fedosovua sanottih rahvahallizekse runoilijakse, hänen pajot da virret oldihhäi puolekse hänen omassah keksityt. Irinan Fedosovan kalman piäl Kuzaranda-kyläs kuulužien runoniekoin Marat Tarasovan da Robert Roždestvenskoin kehitykses azetettih mustopačas, kudamas on kirjutettu ven’akse, ku täs viruu runoilii Irina Andrejevna Fedosova.