Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Ovčarova Anastasija .
Talvet ämmöläššä
Источник:
Oma mua. № 1, 2026, с. 6
Ovčarova Anastasija
Talvet ämmöläššä
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Mie tahtosin kertuo miun lapšuon talvešta – konša mie aina vaštasin Uutta vuotta ämmön ta ukon kera. Mukava oli, jotta še oli šuvešša, Muššan meren rannikolla – Anapašša. Niin etähänä kotimualta, Tverin Karjalašta, eli miun ämmö.
Mie muissan kuin joka uuvvenvuuvven yönä kello 12 myö kaččoma ikkunašta ilotuliloih – ne oltih niin kaunehie, ta, a-voi-voi, kuin niitä oli äijän!
Šamoin myö kävelimä ukon kera vuuvven enšimmäisenä päivänä. Oli lämmin, kaupunki oli tyhjä ta hil’l’ani vesselän yön jälkeh, vain joka paikašša nurmikoilla oli värikkähie paperipalukkaisie ilotuliloista.
Vielä ykši muisto on epätavallisešta talvešta, konša miula oli 11 tahi 12 vuotta vuotta. Tavallisešti Anapašša ei ollun lunta. Oli oikein lämmin ta aurinkoini šiä, tuuli ta meri levähteli iänekkähistä ihmisistä. Vain en tiijä, mintäh, ka šinä talvena tovellah oli lunta. Ta niin äijän lunta (meijän pihalla enemmän yhtä metrie!), jotta liikeh kaupunkilla šeisahtu, ta talouštekniikkua tilattih Krasnodarista – Anapašša ei ollun omua.
Šamoin mie muissan kun myö koristima uuvvenvuuvven kuušta (Anapašša myötih vain mäntyjä) neuvoštokoristeluilla; kuin joka talvi parvekkehella ulvo tuuli ta kuin kerran kymmeneššä luokašša opaštuos’s’a mie läsiyvyin kovah flunssah ta äkkieh rupesin piiruštamah kaunehešti.
Miun šytämeššä on oikein äijän kallehie muisselmie, ka ei ole enyä ämmyö ta ukkuo, hyö mäntih pois. Šentäh kirjutan nyt tätä kirjutušta heijän muissokši ta kunnivokši.