Тексты

Alina Gapejeva. Pimies

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 4, 2026, с. 5

Alina Gapejeva

Pimies

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Svetlana Aleksandrovna lähtöy
pihale
kepit
käis
. Oman
matkan
häi
tiedäy
hyvin
, joga
askeles
on
varmu
. Yhtelläh
ristittyzien
avuttah
ei
sua
nikui
.

Svetlana Semenovič on
rodužin Kuudaman
kyläspäi
, eläy
Priäžäs
. Naine
kogonah
sogeni
kymmene
vuottu
tagaperin
. Kummastuttau
, ku
häi
ičeväil
eläy
da
spruaviu
omii
ruadoloi
, kävelöy
, kävyy
kirikköh
, ombelou
sobua
tyttilöih
niškoi
, lappu
runoloi
… Hänen
päivy
on
täyzi
hommua
. Naine
eläy
yksinäh
kunnostetus
fatieras
. Kaunis
nävöl
da
ruahažu häi
puaksuh
muheloittau
, hänen
kel
on
mieleh
paista
da
olla
yhtes
. Kerras
fatierah
puuttuhuu näet, ku
sie
on
puhtas
da
kai
on
kunnos
.
Sobaškuapois
kai
on
moittimattomas
kunnos
. Sovat
ollah
paikoilleh
: sukat
ollah
yhtes
kohtas
, villazet
paijat
– toizes
. Joga
sobaine on
pandu
erikseh
pakiettah
, joga
paikietas on
pieni
kirjain
, kudai
merkiččöy
sovan
värii
. Se
avvuttau
naizel
terväh
löydiä
pättävät
sovat
.
Fatieras
ei
ole
niyhty liigua
veššii
, uksien
kulmih
on
kleittu voilukkupalazet, net
suajah
pehmendiä
iškuloi
.
– Sogiel
eliä
ei
ole
jygei
, sanou
Svetlana.
Tottu
sanuo
, net
sanat
hämmästytetäh
.

Nähtä
nenäl

Svetlanal on
geneettine
sogevus
. Ihan
pahuos
pienyössäh hänen
muailmu
on
uduine
. Ezinehet
ollah
ilmai
selgielöi
rajoi
, rouno
akvarielil mualatut, omien
ilmiet
ollah
ku
letut
.
– Školas
minä
luvin
nenäl
, enzimäzes
partas
istujen
en
voinnuh
sellittiä
, midä
on
laudah
kirjutettu
. Vahnembat
ei
kerras
ellendetty
, ku
minul
on
lyhyt
nägö
. Muailmu
avavui
minule
, vai
sen
jälles
, konzu
silmyvrača oli
viipišinnuh minule
očkat
, mustelou
Svetlana.
Školan
jälles
Svetlana piäzi
opastumah
pedagouguopistoh, loppi
sen
da
ehti
ruadua
kodvazen
Priäžän
sanatourii-školas, silloi
häi
jo
pidi
očkii
linzoinke
miinus
kuuzitostu
, sit
linzat
oldih
miinus
kaheksatostu
, ga
nägö
paheni
ielleh
, da
naine
jo
ei
voinnuh
enämbiä
ruadua
školas
.
Vuvvennu
2014 värit
da
muvvot
hävittih
kogonah
. Ozutahes, ku
kaikile
tuli
loppu
, ga
Svetlanah niškoi
se
oli
uvven
eloksen
algu
.
Hänel
oli
kuuzi
silmien
leikkavustu
. Naine
on
varmu
, ku
sovettuu hänen
muailmu
ei
tulluh
köyhembäkse. Opastuo
eliä
toizeh
luaduh
händy
avvutettih
omahizet
da
susiedat
. Mieldykiinnittäi
on
se
, ku
aijan
aloh
toizet
tundoelimet
ruvettih
ruadamah
perembi. Tavallizet
ezinehet
jo
ei
oldu
endizet
: Svetlana rubei
tundemah
niilöin
muoduo
, painuo
, lämbötilua
, duuhuu
. Naine
rubei
parembi
eroittamah
iänilöi
, i
nygöi
joga
tuttavua
ristikanzua
häi
tunnustau
iändy
, duuhuu
da
askelii
myöte
.
Sogevuoh
kaččomattah
Sveta ei
kieldävynnyh
omas
mieliruavos
: häi
ombelou
da
nieglou
sobua
tyttilöih
niškoi
. Yhtistiä
värilöi
sovis
häi
maltauei pahembi
ammatillizii
dizaineroi-modeljeroi. Naine
on
nerokas
ei
vaiku
ombelemah
, ga
kirjuttamahgi. Häi
kirjuttau
prouzua
, filosoufiellizii da
hokku-runoloi, vaiku
kirjuttau
häi
ei
bumuagah
, a
diktofonah. Bumuagah
sit
kirjuttau
kaikkie
susiedunaine.
Avvuttua
eliä
parembah
tabah
moizile
ristittyzile
, kui
Svetlana, voijah
lähäl
eläjät
huolehtijat da
avvoisydämellizet
rahvas
. Abu
voi
olla
eriluaduine
. Voibi
avvuttua
piästä
ties
poikki
, sanuo
, kus
on
veräi
, muite
ei
pie
astuo
siiriči
, konzu
näet, ku
ristikanzal
pidäy
abuu
.