Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь

Смотрова Ольга. Virujan kiven uale ni vezi ei piäze

Смотрова Ольга

Virujan kiven uale ni vezi ei piäze

карельский: людиковское наречие
Новописьменный людиковский

Tuhukuun

8. päivänny

Ven’al

pietäh Tiijonpäiviä. Oma

Mua

-lehten

ruado

oli

allus algajen kiini tiedoalan ruadajis. Toimittajat mielihyväl

suadih

toimitukseh uuzii sanakniigoi, paikannimilöin luvetteluloi, folklourumaterjualoi da

tostu karjalan

rahvastu da

kieldy koskijua ainehistuo.
Ven’an

tiedoakadeemien Karjalan

tiedokeskuksen Kielen

, literatuuran

da

histourien instituutan

ruadajat

jo

35 vuottu ollah kiindielöis yhtevyksis Oma

Mua

-lehten

toimituksenke. Tiedoalan ruadajat

nikonzu ei

kieldävytä avvuttamizes, mielihyväl

mennäh

paginale

, iče

kirjutetah

lehteh

, kannatetah "Periodikan" lehtilöi da

žurnualoi tiluamalgi.
Karjalan

kielen

lyydin

piämurrehtu pagizijoin

hädiä "Oma

Mua

" painau

materjualoi enimytten livvikse

da

vienankarjalakse, toiči

tverinkarjalakse da

harvah

lyydikse

. Lyydikse

tänäpäi

lehteh

kirjuttau

yksi

Aleksandra Rodionova, lugijat

händy tietäh

Paušin

Šan’uu -peittonimel.
Aleksandra Rodionova on

filolougien tiijon kandiduattu, Kielen

, literatuuran

da

histourien instituutan

kieliozaston ruadai

. Lingvistu tutkiu karjalan

kielen

lyydin

piämurrehtu, tänäpäi

on

luadimas

online-kiändäjiä da

VepKar-kielikorpussua, alalleh yhtyy

kaikenmoizih projektoih karjalan

kielen

hyväkse

. Aleksandra rodivui Priäžän

kyläh

, ylbeilöy omal

muamankielel da

omamualazil rahvahil

.
Ruadoh

mennes

Aleksandra Pavlovna yhtel

tiedy čökeldyy "Oma

Muan

" toimituksh ottamah

veresty lehtie. Ainos

hyväs

mieles

da

kiirehissäh: "Minä

kirjutan

vie

täh

da

sih

nähte, työnnän poštale

!"
Tiijonpäiviä vaste

pagizutammo Aleksandra Rodionovua hänen

eloksen eri puolis

.

– Aleksandra, sinä

tutkit lyydin

piämurrehtu. Midä

sinuu miellyttäy sinun

ruavos, da

midä

et

suvaiče

ruadua

?

Lyydin

piäpaginluadud olen

tutkinu d’o

enamb

12 vuotte

, sil

aigal

olen

d’o

kird’utanu äi

artikkelid

, sanelin

äi

dokladad konferencijoiš. Tutkijan ruado

on

rouno

gu

luadijan ruado

, indota daigi himota

ed

kird’uta

nimidä

. Voin

sanoda

, gu

omas

ruados

minud

mieldyttäy

kai

. Minud

mieldyttäy

keradomatkad: keradomatkoin aigal

olen

d’o

ehtiny

kävydä

Kard’alan

monis

čomis

kohtis

Anuksen

, Kompohd’an

, Priäžän

, Änižen

piirilöis dme. Mugažo

mieldyttäy

ruadomatkad eri lidnoih

, kävyin

Udmurtijah, Mari El -tazavaldah, Mordovijah, olin

Tverin alovehel, Piiteris

, Moskovas, sežo

kävyin

eri mualois: Suomeh

, Ungarih, Viroh

, Latvijah. En

voi

sanoda

, midä

en

suvaiče

, gu

ruado

on

mielte

myö

, suvaičed

sidä

, a

gu

ei

– ei

pida

sid

täs

alas ruata

.

– Midä

pidäy

luadie enzivuoroh, ku

karjalan

kieli

elis?

Olin

monis

kohtis

, i

nägen

, kui

pagižijoin miär

hubenou vuodes

vuodeh

, vahnembi polvi

, ken

pagiži

muamankielel lapsenaigaspiäi, hävidäy. Sendäh

pidäy

, gu

lapsed

voidaiš

lugeda

kard’alan

kielte

d’o

päivkodiš, sid

lugeda

kard’alan

kielte

školas

, i

midä

enämb urokad

oldaiš

nedälis

, sidä

oliš

paremb

. Oliš

hyvä

, gu

kard’lankieližed TV-ohjelmad ozutetaiš

televizoras d’oga

päiväd

, a

lapsile

ožutetaiš kard’alankieližed piirdofil’mid. Oliš

hyvä

, gu

Kardalas

painetaiš

enämb kird’ad

kard’alan

kielel

. Uneksingo minä

nygyy

? No

enzivuoroh, meile

, kard’alaižile

pidäy

el’getä, gu

kai

rippuu vaigu meis

. Gu

opastamme

omid

lapsid

kielih

, sid

kieli

rubedau

elämäh

.

– Ku

sinul

tulis

muuttua ammatti, kenenny sinä

olizit da

kusbo ruadazit?

Lapsen

oldes

tahtoižin

olda

žiivatandohturan libo

lapsenkazvattajan, No

školas

elgendin

, gu

tahton

opastuda

kieleh

. En

tieda

, olišgo tulnu

minus

hyvä

žiivatandohtur, no

žiivatoid minä

nygyygi armastan

, armastangi lapsid

, kui

hyvä

lapsenkazvattai. No

nygyy

en

tahto

muuttuda omad

professijad. Olen

ken

olen

. Ka

tahtoižin

tošti

olda

lehtimiehen.

– Midä

sinä

suvaičet

ruadua

lomal

?

Loman

aigal

suvaičen

kävydä

meččäh

, gribah

libo

mard’ah, suvaičen

kylbedä

d’oges

libo

d’ärves

, kezäloman ailgal suvaičen

olda

kyläs

, gu

loma

kyläs

– on

minun

mieles

paras

!

– Ku

sinul

olis aigumašin, mittumah

vuodeh

piäzizit da

midä

ruadazit?

Himoittau

piästä

Puškinan da

Lermontovan aigah

. En

voi

selgittada, mikš

, no

tahtoižin

vaigu päivän

eläda

tuol

aigkaudel: nähtä

ilmi da

kuundelta

kuulužid runonikoid, piästä

bualule, gu

kargaita mazurkad. Minun

mieles

sei oli

kaikis

romantilline aigkauzi. Muga

kniigoiš on

kird’utettu

!

– Saneli

oman

rovun karjalazien tavas.

Minun

rodus

oldih

ahkerad ristityd

: buaboi kaiken

igan

ruadoi

bol’ničas

, lapsensuandanozastos, Priäžäs

ylen

äijäl

arvostettih hähte. Buaboi oli

ylen

rahmannuoi. Mamoi

ainoz

muštelou

, gu

meiden

vahnas

kodis

d’oga

pyhäpäin

stolal

oldih

päčis

paštetud piiragad da

vie

stolal

seižoi

savmar, i

tiettav

meile

tuldih

gost’ad

čuajule. Ende

buaboi, a

nygyy

muamoi daigi minä

armastamme

kävydä

meččäh

. Mamoi

saneli

, gu

29. elokuud

vuodel

1949 (muamon

rodindpäive) aigoiš

huondeksel

, buaboi mäni

buolah

meččäh

, d’ärven

toižeh

randah

venehel

, yksin

! Keräži

täyden

komšan

buolad

, i

soudi tagaze

. Tuli

bol’niččah

komšanke

, kai

valmišti lapsen

suandah nähte, daigi sai

sil

ehtäl

minun

mamoin

. Voin

sanoda

, gu

nygyygi mamoi

suvaiččou

buolad

. Moine

oli

minun

baboi

Aleksandra Pavlovna Rodionova.

– Sano

sananpolvet, kudamat

sinun

mieles

ollah parahat

.
Puaksuh

minä

lugen

Priäžän

lyydiläižed sananpolved -kniigad, siga

olen

d’o

opastunu

monih

kard’alan

rahvahan

viizavuzih. Olen

sidä

mielte

, gu

meiden

kard’alaižed

ezi-izad tiettih

paremb

meid

, kui

pidäy

elädä

. Sentäh meile

on

tärged opastuda

heilpiäi

. Minun

armahimbad viizavuded oldah

"Keitä

, kuni

kiehuu

" da

"Midä

suurembi d’ogi

, sidä

hillembi matkuau, midä

mielevembi ristitty

, sidä

hillembi pagizou".

– Kus

on

paras

kohti Karjalas

?

"Muailmu on

suuri

, a

toko

lämmiä čuppustu on

vähä

". Tiettav

, gu

kaikis

paras

on

rodindkoht, oma

kodoilu

Priäžä. Minä

suvaičen

omad

piened

kodimuad

!

– Midä

sinä

nevvozit karjala kielen

alan ruadajile?

"Virujan

kiven

uale ni

vezi

ei

piäze". Meile

pidäy

nygyy

ruata

ahkerasti, gu

vard’oita

, midä

suaimme

ezi-ižoil i

sid

andada

meiden

tiedod

dälgeläižile.