ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь

Irina Komissarova. Vain karielakši

Irina Komissarova

Vain karielakši

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
Vanhat pruazniekat
Vaštavvunnan afišalla oli žen muone kyžymyš: "Mintän mie pagizen, laulan, luven, tancuičen, kirjutan, duumaičen, opaššan karielakši"?
Omašša paginašša staraičiin vaššata täh kyžymykšeh.
Algušanat otti Gor’koin bibl’otekan Ulgomualiziin kielilöin literatuuran otdielan johtaja Ol’ga Anatol’evna Kozlova.
Oli tulluon äijä rahvašta, tverinkarielas’t’a da kellä oli tabahine tämä azie. Oli i ristikanžua, kumbazet ei tietä karielan kiel’dä, heilä varoin oli perevoččikka Sladkovan Gen’a Vas’an poiga, ruameškan karielane.
Enžistäh mie pozdruaviin kaikkiedah Srietinnänke. Myö pagizima, mittynazet primietat ollah tänä piänä. Ka tverinkarielan šanakniigašta voit tiijuštua, što Srietenieštä talvi lähtöy keviäpuoleh. Kai myö primiettimä: tänä piänä Tverissä oli pakkane, tuuluz’a šiä, oli viizitoista gruagussua viluo. Čiros’t’a eulun. Nyt rubiemma vuottamah keviädä, lämmindä šiädä.
Tämän jäl’geh pagina läksi karielazih näh. Myö kuundelima audion, kuin karielazet popadittih Tverin mualla, ket ollah tverinkarielazet da myttynäzet heilä ollah paginat.
Miun rovušša muamošta päin ollah vain karielazet. Miula tahottau tiediä omua roduo, ken midä ruado, ših näh mie pagautan omie vanhembie, omahizie, kyläläzie. Ka kuni kaččojat muisutettih omie vanhembie, omua elän’dia, mie luviin runon "Vanhat pruazniekat", kumbazen kirjutti karielan kielellä Stanislav Tarasov.
Pagautiin tulluozie karielazie: oligo niin i tiän perehilöissä, kuin šaneli Stanislav Vasil’evič omašša runošša?
Meilä toži oli šuuri pereh i nagol’o keriäčettih gost’at. Mie muissan, kuin miun buabo paisto piiruada kaikenmuos’t’a, da i mama rubei šidä že ruadamah. Ylen hyviä, vkusnoida piiruada paisto. Kaikiin šyödih, kiitettih. Myö nagol’o tulima lapšinke buaboh gostih, buabo vuotti omie vunnukkazie. A nyt, konešno, eländä lieni toine, muissutti Svetlana Ivanovna.

Karielazet vanhemmat
Miun karielazet vanhemmat ollah Puasinkoin, Pivvuaran, Čokkelien i toizien kylilöistä.
Puasinkoin kyläne miula varoin on armahane kyläne, mie kažvoin täššä, kävyin s’olan školah, nyt rigeneh ajelen omah kodih. Zoja Aleksandrovna Turičeva tože on Puasinkoin kyläštä, hänen Armaš šana -kniigašta mie luviin "Šanonan Puasinkoih näh". Kuni mie luviin, ekranalla voičči kaččuo ei ylen ammuozie da nygyzie fotokartočkoida Puasinkoin kyliä, eläjie da šyömis’t’a.
Miun pravobuabo Paraskovja F’odorovna šyndy i kažvo Puasinkoissa, mäni miehellä Smorodovan Ivolla, kumbane toži oli Puasinkoista. Ka Karjalan tiedokeškukšen Kielen, kirjallišuuden da istorijan institutan Fonogrammarhiivašta miula työnnettih audion, kumbazen kirjutti kežällä vuodena 1960 karjalan kielen tutkija Grigorii Makarov. Täššä audiošša on kuin Grigorii Nikolajevič pagautti miun pravobuabuo Paraskovja F’odorovnua. Oli ves’ma diiva kuunella tädä paginua. Miun pravobuabo šaneli, kuin ennen elettih Puasinkoissa, myttynäne oli kylä, myttynezet oldih talot, šaneli, što muistau yhtä šavupertie Puasinkoissa.
Mie kažvoin diedonke da buabonke, buaboh da diedoh näh mie voičen paisa ylen äijä. Täššä mie šaneliin vain šuarnazen "Duariezen-Muariezen", kumbazen pieneštä šuat milma opašti Dun’a buabo. A mie opaššiin omua poigua šanelomah toista šuarnas’t’a "Yksi, kakšikarielakši".
Myö muamonke nagol’o pagizemma karielakši. Kai täššä vaštavvukšešša mama šaneli kuda-midäi karielakši.
Miun lapšen igä, paraš aiga, proidi Puasinkoin kyläššä, Bel’akan talošša. Äijä kuda-midäi tulou piäh. A mie i ruadi da i kirjutan boikombazeh. Kai viidi žemmuone šanonda, kumbane on kirjutettu Miun harpaukšet karielan kieleh -kniigašša, šanuočou hiän "Ožakaš käzi". Tämän mie luviin omilla gostilla.
Vielä pieneštä šuat mie tiežiin Orlovua Mihail Mihailovičua, kuuliin hänen runoloida da viržilöidä karielakši, nämä virret ylen miula miellyttih. Myö kuundelima kakši Mihail Mihailovičan virtä: enžimäzen "Mie unahettu yksiin šeizon…" da toizen virren, kumbene on ves’ma kuulova Armahazella-virži.
Mie en i toivonnun, što rubien kirjuttamah runoloida karielakši. Da yhtenä piänä ka midöllou tuli piäh, istuočiin i kirjutiin enžimäzen stiihan. Karielakši hiän šanuočou "Vezi aiga", žentän što keviällä, konža šulau kaikki lumi, miän šoma Tiifinča-jogi liey kuin meri.
Ylen igävöičen mie omas’t’a kodie, ka složieči stiiha, kumbane šanuočou "Kodine, miun kodine…".

Šananpolvie da proekti
Pagizima karielazin šanoih näh: kodi, perti, talo, huoneh, da slovarista vielä lövviin i toizie šanaziekamaro, koda, lämbymä i toizet da tuaš pagautiin karielas’t’a zualašta, a hyö i ruadi: ken šananpolvie šano, ken častuškua laulo, ken midä uudikat’a šano.

Kuin leibiä kylläl’di ois’, niin puun alla eliä vois’, šano Nikolai Aleksandrovič.
Nina Andrejevna laulo meilä:
Šoita šoita šoma šoittu,
Kuni velli gul’aiččou,
Velli prizovah uidiu,
Da šoma šoittu propadiu.

Vera Georgijevna laulaldi meilä:
Я иду, а šliäppä piäššä,
Hukka прямо на меня.

Коли не было бы šliäppi,
Hukka съела бы меня.

Ylen šoma talvi oli tänä vuodena, äijä lunda. Ka iellehmullozella šygyžyllä, iččienä Pokrovana läksi enžimäne lumi, a miula kerdah kirjuttuači uuži runokumbane i šanuočou "Enžimäne lumi".
Vielä vähäzen šaneliin omah karielan ruadoloih näh, omih proektoih näh.
Omašša Karielan kieli Tverissä -leheššä internetašša mie ožutan materialat karielan kielellä, nämä ollah: šuarnat, virret, častuškat, šananpolvet, arvautukšet, runot, on äijä audio da videomaterialua karielakši!
Urokoin jäl’geh mie staraičiin kirjuttua, kuin proidi miän urokka. Äijä opaštujua šuadih Karielan kielen slovarin, kumbazen složi Aleksandra Punžina. Konža myö kerävvymmä, niin rigenezeh juomma čuajuo da paisamma karielas’t’a piiruada.
Ollah meilä karielan kielen urokat pruazniekoilla: Tolmačušša "Kalitkalla" da Oma randa -paikalla.
Vielä miula on žemmuone zatievaElä, karielan kieli! -proekta. Missä meilä viijittih enžimäzet kalendarikat karielan kielellä: kormannoit da i šuuret, kumbazie voit riputtua šeinällä. Vielä oldih nakleikat, bloknotat, ručkat, značkat da viidi Lapšiin kniigane šomazinke tverinkarielakši.
Tulgua tervehenä miän gruppah! Täššä voit tiijuštua midä liey uudikaš’t’a da midä oli vanhas’t’a!
Mie ylen igävöičiin miän karielan vaštavvukšie! Kučun teidä bibl’otekkah opaštua karielan kiel’dä, tiijuštua kuin elettih miän vanhemmat, mittynäzet oldih nerot da tavat.

Passibot kaikilla
Lopušša mie šanoin šuuret passibot miun muamollakenenke mie nagol’o pagizen karielakši, miun izännällä da poijallaket ylen äijän autettih.
Da šuuret passibot kaikilla, ken tuli miun vaštavvukšeh kuundelomah da pagizomah miän šomalla tverinkarielan kielellä. Šuuret passibot šanoin Gor’koin bibl’otekan ruadajilla.
Tämä Vain karielakši -vaštavvuš keräi tverinkarielas’t’a Puasinkoista, Lihoslavl’ašta, Maksuatihašta da Tveristä, miššä nyt eletäh monet kyläläzet karielazet läbi vuvven ali vain talvella.
Vielä täššä vaštavvukšešša oli tverinkarielan kniigan vistavka, karielan kalendarikoin vistavka da pikkarane fotovistavka.
Jal’gimäzekši mie luviin oman uuven runon "Šuuri passibo".
Mie duumaičen, što mie omalla paginalla vaštain kyžymykšeh "Mintän mie pagizen, laulan, luven, tancuičen, kirjutan, duumaičen, opaššan karielakši"? Vaštah polučiin äijä passibuo, lämmindä da mieluz’ua šanuo da nakuazua. Duumaičen, što kaikiin jädiih dovol’noit.
Davaigua rubiemma enämbi pagizomah, laulamah, lugomah, kirjuttamah, opaštumah, duumaimah miän šomalla karielan kielellä!