Тексты

Nina Zaiceva. Virantanaz. 17. Lopsanad

подкорпус: художественные тексты

жанр: эпическое произведение

Источник:

Verez tullei. Petroskoi: Periodika, 2015, с. 81-83

Nina Zaiceva

Virantanaz. 17. Lopsanad

вепсский
Младописьменный вепсский

Minun
epos
– vaumiž
.
Aigoiden
sid’
lainhiš

eläb
Virantanaz,
Viran külä
armaz
.
Eloaigas nägub
,
tundub
elonmagu.
Pagin-ki sid’
ičez
aigha
hüvin
ličhe.
Nece
kodipagin −
sula
minei
ani
,
tarbiž
kaita
meile
,
nimidä
lämemb
eile.

Markutanhan elo
,
kut
vanhan
elon
kello,
meiden
henges
tundub
:
vepsäläižen kundan

elo
ühtes
tippus

(sišpäi
elo
rippub
!)
sil’mnägubale
todud
,
i
mir-ki ravaz
lodud
.
Taht
ol’
minai
ani

ozutada
sanoiš
,
vepsläine
kut
elo

vedi
mehid
tele
.

Erazvuiččiš
poliš
,
miše
armhemb
oliž
,
ozutin
mä
mecad

i
elod
korbes
neciš
.
Sid’
muštlosid
i
pajoid
,
miččid
rahvaz
pajat’
,
sid’
puhegid
i
voikuid
,
miččid
ende
voikt’he,
sid’
kirjutadud
sajas
,
saiveroid enččid
saimei

mö
elos
endevanhas
.
Se
oli
Virantanhas!

I
tahtoižin
mä
nügüd’
,
miše
rahvaz
lugiž

starinaižen necen
,
mitte
sündui
mecas
,
miše
johtuiž mel’he
,
teramb tuliž kel’he

meiden
sula
pagin

i
südäimehe
langen’
.
Kulgat
, hüväd
mehed
,
mitte
pagin
lehed
,
pehmed
, ani
hobed
,
vanhazessai todud
!

Kondi
mušti
kaiken
,
mi
tehnus
vanhoiš
aigoiš
.
Hän
rodun
meiden
− ižand
,
i
kaiken
elos
rižab
.
Hän
starinoiči
meile
,
midä
ende
eilend...
A
voib
olda
oli
,
vaiše
muštos
koli
.
Johtutada
tarbiž
,
libutada
arni

henghe
kelen
varad
.
Nügüd’
aig
om
paraz
!

Ku
hätkestum
mö
vähän
,
ka
kadotam
, mi
tähä,
meiden
aigha
tuli
.
Siloi
pagin
sulab
,
kel’t-ki jo
ei
linne
,
vanhaze
jäb
, sinna
...
Minä
holiš
olen
,
minun
henged
noleb
,
vepsän
kelen
kadond
.
Sikš-se otin
radoks
:
starinoita
teile

vepsäks
, midä
eilend...
A
voib
olda
oli
,
vaiše
muštos
koli
?!..