Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь
Nadežda Mičurova. Mustakkua niilöi, kedä tänäpäi ei ole meijänke
Nadežda Mičurova
Mustakkua niilöi, kedä tänäpäi ei ole meijänke
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Lähenöy
suuri da kallis pruazniekku Voitonpäivy .Tänä vuon roihes jo seiččiekymmen yheksä vuottu , kui loppih Suuri Ižänmualline voinu , kudai toi äijän gor’ua rahvahale .
On igävy mieli , gu on jiännyh vai pikoi näppine niilöi , ket on käydy voinis läbi da ket voidas vie sanella niilöis hirvielöis vuozis .Gu rahvas ei unohtettas suurii bojuloi da Ižänmuallizen voinan veteruanoi , vuvvennu 2010 Videlen školah oli avattu Boju - da ruadokunnivon zualu .Yhteh pertih sinne on kerätty fotokartočkoi , voinuezinehii , frontoviekoin dokumentoi da musteluloi .Školan internetsivul voibi tuttavuo voinuveteruanoinkegi , kuduat puolistettih meijän muadu da Videlen kyliä Suuren Ižänmuallizen voinan aigua .
Videlen voinuveteruanoin luvettelos löydyy nimi Nikiforov Mihail Andrejevič , roinduvuozi 1923, roindukohtu Anuksen piirin Pertijärvi .Vuvvennu 1944 Mihail Nikiforovua otettih Ruskien Armien rivilöih .Mies alevutteli vihamiehii Karjalan frontal , sluuži Kandalakšas da Alakurtis Murmanskan alovehel .Mihail Andrejevič oli palkittu II astien Ižänmuallizen voinan da Žukovan ordenoil , Germuanien voittomedalil da Voitonpäivän merkimedaliloil .Videles olles minul puutui tuttavuo frontoviekan perehenke da paista hänen tyttären Marija Pot’omkinanke .
– Minun tuatto Mihail Andrejevič Nikiforov rodivui Anuksen rajonan Petrijärven kyläs , ga siepäi heijän pereh lähti pagoh suomelazis , konzu voinu zavodih . Silloi tatal oli kuuzitostu vuottu .Heidy tavattih jo lähäl Lodienoidu da kiännytettih järilleh .Sit hyö elettih Alavozes , sen kaiken aijan kui ruvettih ven’alazet piästämäh Karjalua .Häi sie ruadoi kolhozas .Jälles tata saneli , gu nägi , kui ammuttih , da kui meččiä myöte juostih meijän da suomelazet saldatat .Sit yksi ofitsieru tuli da sanou : "Brihačut , mengiä vai iäres , ylen äijäl ammutah .Tiä suuri voinu rodieu , mengiä vai iäres !"Sit , sanou , myö lähtimmögi .A voinu puutui nähtä hänel .Tuatto Mihail Andrejevič sluuži Karjalan frontal i händy otettih armieh jo jälles suomelazien lähtendiä .Häi oli artileristannu .Voinu koskih tatan vellilöigi .Hänen kaksi vahnembua vellie – Iivan da Miikul – oldih Suomen voinal da Ižänmuallizel voinal .Kaiken voinan projittih , a papa nuorembi gu oli , tabai vaigu voinan jälgivuvvet .Vuvvennu 1944 händy otettih Ruskien Armien rivilöih .Sit häi sluuži vuodessah 1945.Oli häi ambujien polkas , ga peredovoil , sanoi , ei olluh .Häi ei olluh ruanittu , tuli kodih terväh .Jälles voinua Mihail Andrejevič ruadoi mečänkaččojannu Kinelahten čupul .Siegi hyö maman Anna Aleksejevna Panfilovanke tuttavuttih .Rodih aigu naija .Sit tuatal pidi mučoi tuvva kodih , Pertijärveh .Mama rodivui Vieljärven piirin Kormeliston kyläs .Tata ajeli sinne Kormelistoh kodžil .Hyö mendih yhteh vuvvennu 1950.Tuatto ruadoi lesopunktal , vedeli hebozil meččiä ležn’ovkua myöte .Delegäzet oldih raudurattahat , nennii gruuzittih tävvet partu .Jälles jo traktoroil ruattih , ga tata sil aigua jo oksii karzi .Häi penziessäh meččyruadolois oli , sanelou Marja Pot’omkina .
Nikiforovien pereh oli suuri , viizi lastu .Mihail Andrejevič yksinäh ruadoi .Konzu elettih Pertijärves , kolhozat salvattih , akku jäi ruavottah .Ga kodiruadolois nikunne et mene : lehmät pidi kaččuo , heinät niittiä da peldoruavot ruadua .Pikkarazinnu lapset käydih heinii kabrastamah .Tata luadi pikkarazet haravazet .Silloi heiniä annettih niittiä vaigu suoloil .Parembat kohtat oldihhäi kolhozoile da lesopunktoile annettu .Tiettäväine , heile puutui jygiedy ruaduo ruadua .Sit Videleh tulduu Mihail Andrejevič vie kodvan ruadoi .
Kogo rahvahan voinu
Suuri Ižänmualline voinu oli kogo rahvahan voinannu .Nygoi niilöis hirvielöis voinuvuozis mustoitetah velleskalmat , okopat , räjähtyskohtat , bunkerat da verizel mual nostetut voinan kunnivon mustomerkit .Yksi moizis mustomerkilöis on Anuksen piirin Videlen kyläs olii memoriualukompleksu velleskalmoinke , kus igustu undu maguau 1350 voinumiesty .Memoriualan piälimäzeh mustopaččahah on kirjutettu : "Meidy tiä on 1242 suuren voinan saldattua ".Sih kalmah on havvattu Karjalan frontan 7. armien voinumiesty .Niilöin joukos ollah Anuksen čuastiloin saldatat da ofitsierat , kuduat kuavuttih suurien bojuloin aigah Videlen da Tuuloksen jogiloin välih kezäkuun lopus – syvyskuun allus vuvvennu 1941.Sinne mugaže ollah havvattu 98:n , 99:n , 100:n gvardeiskoin , 114:n , 272:n da 310:n ammundudiviizielöin , 3:n da 70:n da erillizien meriammundubriguadoin saldatat , kuduat suadih surman Tuuloksen desantuoperatsien aigah .Kui myö tiijämmö , Videlen kylä oli suomelazien vallas kezäs 1941 algajen .Se oli puhtistettu vihamiehis vuvvennu 1944 Tuuloksen desantuoperatsien aigah .Tämän operatsien tarkoituksennu oli salvata piälimäine dorogu da raududorogu , kuduat mendih Luadogan järven randua pitkin frontan liiniessäh Svirin joven kauti .Se auttas vihamiehien eistämisty tuaksepäi da katkuas heijän varajoukkoloin siirdymisty edehpäi enne piälimäzien vägilöin tulendua .Johti sidä operatsiedu kontr-admirualu Viktor Čerokov .Kezäkuun 27. päivänny merijoukot yhtyttih seiččemenden armien čuastiloih .Videl oli piästetty vihamiehispäi .Sit suures voitos Luadogan flotiilii oli palkittu Ruskien lipun ordenal .
– Kävymmö myö gribah konzu , ga joga kohtas on okoppua . Videles oldih ylen suuret bojut .Joga vuottu miitingoi pietäh velleskalman luo .Ylen äijy sinne on pandu muah saldattua , enämbi 1250 hengie , dai nygöigi eččijät joga vuottu löytäh uuttu jiännösty .Ylen äijy rahvastu vojuičči meijän muan da rauhan puoles .Jälgimäine voinuveteruanu meijän Videles oli Vasilii Ivanovič Iljin .Hyvä , gu järjestetäh moizii aktsieloi kui "Kuolematoi polku ".Minä luajin fotokartočkan papan da diädölöin .Joga vuottu kävymmö miitingoile nämmien fotokartočkoinke , a miitingoin jälles viemmö kukkazii papan da mollembien diädölöin kalmoile .Tuatto on Videleh muah pandu .Myö tahtommo , gu meijän lapset mustettas da tiettäs omii juurii .Minun Gal’a-tytär konzu opastui yliopistos , luadi suuren sugupuun .Midä uuttu tiijustannou , sit sinne ližäilöy .Terväh aigu menöy .Myögi , kačo , vahnanemmo .En duumainnuh , gu nenga terväh tulou vahnus .Meijän školas on Bojun kunnivon muzei .Sinne on kerätty äijy materjualua Videlen veteruanois .Ičegi rahvas tuvvah sinne voinanaigastu dokumentua , kirjastu , fotokartočkua .Karjalan muadu pidäy suvaija da mustua omua histouriedu .Minä muga duumaičen , sanou Marija Pot’omkina .
Aijal on oma musto – se on histourii .Meijän mua nikonzu ei unohta niilöi tragiellizii tapahtumii , kuduat hävitettih miljounoi rahvastu .Kus vai ei alevuteltu meijän rahvas vihaniekkoi : Karjalan mečis , Leningruadan alovehel , Kurskan kuarel , Volgal – joga kohtas hyö vojuittih oman rahvahan ozas .Iguine musto da kunnivo kaikil vounuveteruanoil da niilöil , ket suadih surman suurien bojuloin aigah .Vuozien mendyy mustakkua niilöi , kedä tänäpäi ei ole meijänke !
Mustakkua niilöi, kedä tänäpäi ei ole meijänke
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский