Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Kahten jället vähäl tutah, yhten ni tuta ei
Источник:
Oma mua. № 16, 2026, с. 3
Kahten jället vähäl tutah, yhten ni tuta ei
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Kolmekymmen vizii hengie Priäžän piirin eri kolkis tuldih kilbailemah etnokul’tuurizen Elämä-keksuksen tiloih. Pieneh piirih nähte se on aiga suuri lugu, onhäigi jo pagizijua äijiä vähembi. Seiččei joukkuo suurel himol kilbailtih palkindolois: Priäžän, D’essoilan, Nuožarven, Pyhärven, Koivusellän, Heččulan, Panninsellän. Suurembien dai ylen jo pienien kylien da pos’olkazien rahvas yhtenjytyi ezitettih omat kielijoukot – viizin hengin jogahizes.
Kilvan programman varusti vieljärveläine, Karjalan Kielen Kodi -yhtevyksen ruadai Natalja Antonova. Karjalan kielen da kul’tuuran hyvänny tiedäjänny, händy tostu vuottu palkatah pidämäh kilboi Priäžäh. Jälles kilboi häi hyväs mieles saneli:
– Minul se on suuri vastus da arvo. Rakkahal varustan moizii programmoi, se minul lämmittäy vaččua da ihastuttau. Täl kerdua kielimaterjualakse enimytteh otin kilvan piätiemah kuulujat sananpiät da sananparret – nethäi ollah meijän kielen suurin čomevus. Niidy iče äijän tiijän dai himoitti kuunelta, midä rahvas vie tallel pietäh. Sobu, rauhu, yhtesolendu, keskenäh hyväzilleh eländy meile, karjalazile, ollah ani tärgiet arvot. Hyväkse mielekse niidy sananpiädy kuului nämmis kilvois muga äijy, ku minä ellendin – täl päiväl tänne kerävyttih kogo Priäžän piirin onnuako parahat kielentiedäjät.
Mainittavu on segi, ku jällečel ruvettih aktiviziiruiččemahes pienien da elämättömien kylien rahvas, kudamat enne ei yhtytty suurih pidoloih. Ku kerätä suuren Priäžän libo D’essoilan joukot on kebjei, sanommo, Koivusellän, Heččulan da Panninsellän kyläzien rahvas vaste-vaste uaratuttih himoh luadimah omua kielijoukkuo kilboih nähte. Ezmästy kerdua piirin kilboih yhtyttih rahvas Heččulas da Panninselläspäi. Panninselgy on tyhjennyh hieru Kinnermän da Kin’alahten välil, sinne rodivunnuot rahvas jo ammui eletäh ken kus, äijät ket Vieljärvel, Kin’alahtel da Petroskoil. Hyö piätettih olla lähtemätä kilboih Vieljärven da Kin’alahtan nimis, a vai luadie Pannisellän joukko, kudamah nygöi kerävytäh vai kezil käymäh yhtes kalmoil da hengittiä oman tapoksen ilmoi. Natalja Antonovan mielen mugah, se on tärgein kielikilvan tulos – panna kuulumah oman roindukylän nimi.
Kilvoin arvostandujoukkoh oli kučuttu Karjalas hyvin tutut rahvas, kudamil jo moni vuottu on pandu karjalan kielen kehitändäh. Karjalankielizen TV:n da raadivon toimituksen pitkyaigaine piätoimittai Aleksandr Jeremejev, raadivontoimittai Nadežda Mičurova da karjalan kielen opastai Tatjana Baranova arvostettih ozanottajien tiedoloi. Tatjana Baranova tuli kilboih Petroskoilpäi yhtes omien kursuniekoin kel, kuduat suadih kolmekse čuassuu upota karjalan kieleh. Häi ližiäy:
– Se on olluh toven suuri pruazniekku, täl päiväl jo harvinaine. Ystävällizet emändäzet da kilvanvedäi, ilokkahat gost’at, vessel muuzikku, čomat pertit. A ku algavui Yhteh sobuh-kilbu, sit sai kuulta čomua karjalan kieldy da tiijustua äijän uuttu karjalazien perindölöis da sobuh eländäs. A tiedokilvan jälgeh kaikkii vie kučuttih pruazniekkustolah čuajuu juomah da oppimah karjalazien emändäzien pastoksii. Pädi olla!
Kilvan ezmäzen sijan lunnastettih Sabilahat-joukko Pyhärvelpäi, toizen – "Sobujoukko" Priäžäs da kolmanden – "Siämärven ruiskukkazet" D’essoilaspäi. Kilbuniekoil pidi nosta kuuluvih midä vai suau enämbi sananpiädy, sanella kulleh sobu da yhtesolendu autettih mistahto hiäs libo kudamastahto dielos omas kyläs, pajattua pajo, arvata arbaitukset, luadie pitkäs sanas uuttu sanua. Jogahine puolisti omua puoldu, ga piävoittajakse pandih "Hyvä sobu".