Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Bogdanova Natalja.
On kirjutettu histourieh nimi
Источник:
Oma mua. № 17, 2026, с. 5
Bogdanova Natalja
On kirjutettu histourieh nimi
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Ammui Kola-tiedy myöte ajajes, Priäžän čupun Lidžmijärven rinnal, minä näin suuren kiven dorogan oigiel reunal, kuduas oli Jartsev-kirjutes. Oligo kummua, konzu vuvvennu 2018 Oma Pajo -horah pajattamah tulduu tuttavuin Jartsevien jälgiläzen kel! Sil aijal Volod’a (Valto) Jartsev sežo pajatti horas, kižai karjalazien kriukkah, enne sidä oli Čičiliušku-teatran da Kajahuš-folklourujoukon ozanottajannu da ylen äijäl suvaičči omua muadu. En tiijä, suvaiččigo kentahto Karjalua vie enämbäl migu toven karjalaine Valto? Häi tiezi Karjalah nähte kaikkie, joga koivustu da troppastu, kuduadu minä tiijän... Ylen äijäl mieleh oli tarattua hänenke! Kerran myö Valtonke paistes yhteh iäneh kirruimmo, ku Šuja-jogi on Taras-jogi tottu toven, myö Valton kel olimmo yhty mieldy, ku jovenladvu ottau allun enne Suojärvie! Meil oldih yhtenluaduzet mielet. Ellendimmö toine tostu hyvin.
"Minä kalastan Lidžmijärves talvel, kalat ollah vädžišköt järves! Sinähäi kirjutit oman sugunimen kiveh sen lähevil"? kyzyin minä Valtuo myöhembi.
"Ei, minun sugulazet, toinah"! nagroi ystävy. – Enne minun died’oi kävyi kalah Lidžmih, ainos sai kalua – died’oi oli karjalaine, häi tiezi "pättäviä sanua".
Valton sugu oli Pyhärves yhtes puoles, toizes – Suojärven piirin Hautavuaras, häi iče oli rodivunnuh Matrosun pos’olkah. Valto tiezi oman perehen histouriedu ylen hyvin, ylbeili omua roduu.
Nevvostoliiton aigah armies olles Vladimir Jartsev torai Tadžikistuanas, sie händy ruanittih, mies sai voinupalkindon. Ga voinu ei rikonnuh händy, Valto oli rauhankannattajannu miehenny!
Kielevänny oli, ga meil oli vähättävy aigua, ku paista kylläl. Enne repetitsiedu pagizimmo, pagin čurčetti azettumattah nenga, kai myöhästyimmö toiči pajattamah aijoilleh... Nygöi myöhästyimmö jälgimäi, ei ole Valtuo hengis, en ehtinyh kyzellä händy äijäs mis.
Menetti piän sobužu ristikanzu liijan aijoi, häi tahtoi voinan jälles kiändyö horah. "Horan ruuttii en tuo järilleh, rubien pajattamah ielleh, šuorien ruuttih iče. Vuottakkua minuu", kirjutti Valto Marina-horaniekale vähästy enne omua surmua.
Valto Jartsev pandih muah 2. oraskuudu kodoilah, Matrosun kyläh. Jäi hyvä musto Valtoh nähte – hänen pajot, runot, dielot, karjalan kul’tuuran da kielen säilyttäjän nimi jäi histourieh. Dai hänen sugunimi suurel kivel Lidžmijärvellyö. Sanakse, Lidžmi andoi lubua minule ongittua omas vies – ei ruvennuh vädžizemäh, ottau kala sen paginan Valton kel jälles.
Valgiet jouččenet vastah, ystävy, passiboičemmo sinuu kaikes.