Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Tatjana Semečkina.
Helmin kikki
Источник:
Oma mua. № 20, 2026, с. 7
Tatjana Semečkina
Helmin kikki
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Yhtenä kešänä mamma eli miän pereheššä. Šilloin meilä oli vielä Hertta-nimini lehmä. Šama nimi oli meijän lehmällä, konša mie olin pieni.
Konša mie kävin lypšyllä, mamma istu šinčissä. Šiitä myö hänen kera joima huomeneškahvie verekšen maijon kera.
Meilä oli oikein hyvä isäkkökišša Martin. Šen kera miula oli "vaihtokauppa": joka toini huomeneš Martin toi rappusilla pitkähäntäsen hiiren, a mie kuavoin mal’l’ah lämmintä maituo.
Yhtenä huomenekšena tulen liäväštä, ka a-voi-voi, rappusilla veteliytyy puoli kymmentä šormenpituista hiirenpentuo. Martin istuo kokottau tyytyväisenä.
Mänin pirttih ta kerroin mammalla tapahukšen. Šiitä puoli huomenešta mamma muisteli oman Helmi-čikon kikkie:
"Muamo meilä ei tykännyn kiššoja. Vain kun Oškari-veikko löysi ta toi kotih paharaisan kikin, ni Helmi-čikko oikein ihaštu ta rupesi itun kera pyytämäh jättyä hänellä še pentu. Kun hiän oli papan lellikki, ni muamo anto luvan jättyä kiššan. Ka šano tyttärelläh:
– Iče šie ni hoitamah šitä rupiet.
Miun čikolla tuli elävä kuklani. Hiän kapaloičči šitä, opašti lakkimah mal’l’ašta. Myö kävimä järvellä kikkie pešömäh.
Vuuvven piäštä pieneštä kikistä kašvo hyväččäini harmua isäkkökišša. Vain kyllä še oli laiska. Muamo tulou liäväštä, a kišša rojottau šinčin lattiella. Tiellä on, ka ei liikaha paikaltah. Muamo šitä jalalla šiirtäy, a še vain toisella kylellä kiäntyy.
Kiššua niin ni kučuttih Helmin kikki taikka Helmin häntä. Še aina oli meilä matašša. Muissan, kun myö kävimä mussikkah ta kišša matašša. Aššumma jälelläh, a kišša šotkeutuu Helmillä jalkoih. Hiän otti šen kainaloh.
Niin šilmissä ni šeisou šemmoni kuva: Helmi-čikko aštuu pitäššä vihrienkeltasešša mekošša, yheššä kiäššä marjavakkani, a toisešša kainalošša kišša – häntä muata vetäy.
Pirtissä kiukuan luona oli pitkä, levie laučča, myö šiitä aina kiukualla krapasima.
Tuatto tuli kolhosin töistä vaipunuona, illaisti ta pötkähti venymäh laučalla, tai uinosi. Huomenekšella kertou:
– Havaččeuvun yöllä. Kuulen – rukki hyräjäy. Noušen ta jo šuun avuan šanuo: "Eikö Varvanalla ole päivällä aikua kesrätä, kun yöllä yötikkäisellä pitäy ruatua"? Avuan šilmät, ka eihän pirtissä ketä i ole, tyhjä pirtti, vain laučan piäššä Helmin kikki makuau ta kurtettua hyräjäy kuin rukki. Mie nousin kiukualla ta šielä šiitä makasin huomenekšeh šuaten.
Myö Helmi-čikkoni kera kävimä kouluo Uhtuošša. Kyllä še kikki ikävöičči.
Muamo šiitä meilä kerto:
– Kun työ mänijä, ni kišša netälin ikkunan korvašša viiristeli. Varasin šitä pihalla piäštyä, jotta jälkeh juokšou.
Konša myö myöštymä kotih, ni kikki ei šolahtan Helmin polviloista ta tytön täkin alla makasi".