Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь
Kol’ada Natalja. Kuni muissatta – olemma elošša. 2
Kol’ada Natalja
Kuni muissatta – olemma elošša. 2
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Mie
kirjutin tekstien šarjan Voitonpäiväkši , pakauttelin kylän vanhempie eläjie šovašta ta šovanjälkiseštä ajašta .
Lapšen tovellini istorija
Myö tapasima ihmehellisen miehen kera , kenen lapšuš mäni vaikeina šota - ta šovanjälkisinä vuosina .P’otr Aleksejev nykyjäh eläy Repol’ašša , ka hänen muissošša on männeisyön kuvie : kuin hiän pal’l’ahin jaloin juokšou heposen peräh , opaštuu koulušša šuomelaisie kirjoja mukah , omin käsin luatiu onkija , šekä tuatto , kumpani hil’l’asešti myöšty šovašta .
Meijän šankari on kylän eläjä , kumpasen ruatoelämä alko , konša hiän tuškin opaštu lukomah .Miehen viereššä istuu naiseh , luotettava kaveri , kumpani auttau muissella männyön ajan päivie , nimijä ta yksityiskohtie .
P’otr Petrovič on šyntyn 15. tuiskukuuta 1942 Kirovin alovehen Peredn’aja-kyläššä .Aleksejevien pereheššä kašvo nellä lašta : vanhin poika oli šyntyn vuotena 1930, šiitä šynty čikko vuotena 1937, šiitä meijän šankari ta nuorin veikko vuotena 1947.Oli vielä yksi čikko Ol’ga , ka hiän oikein ammuin kuoli .Tuatto P’otr Vasiljevič oli šovašša , joutu vihollisen vankiksi , konša šota loppu myöšty kotih ta kotimualla tuaš oli otettu vankileirih kymmenekši vuuvvekši .Muamo , Anna Fedulovna jäi eloh šovan vainovuosina ta šen jälkeh , kun mieštä ei ollun viereššä kašvatti lapšie yksin .Häneštä P’otr šanou vain : "Mamma vet’ elošša oli ".
Kauheista vuosista pereheššä paistih vähän .Ka toisista šamanikäsistä erotukšekši hiän ei muissa , jotta šyötäväkši revittih šaviheinyä tahi peštih lahonnutta potakkua :
– Meilä ei ollun šemmoista .Leipyä aina oli koissa .Muamo ruato mečäššä ta heinänniitošša , oli šielä netälijä ta mušot še pelašti perehen näläštä .
Konša vuotena 1947 pereh šiirty elämäh Kolvas-pos’olkah , pojalla oli vain viisi vuotta .Hiän ei muissa , jotta lapšuš oli vapuana ta huolettomana .Ruatoelämä alko , kun hänellä oli šeiččemen tahi kahekšan vuotta :
– Muissan , jotta aina mie heposella olin .En muissa konša enšimmäistä kertua istuuvvuin heposella , moušot šeiččemen vuotisena olin .
Juuri heposella račaštamini oli hänen enšimmäisenä ammattina – heposilla kynnettih muata , kuletettih tavarua , piäštih loittosih niittopaikkoih .
Erillini proplema – kenkät .Poikana hiän pani jalkah šuuret kaloššit , niijen koko oli jalkua äijä šuurempi .Kerran hiän juoksi likua myöten ta kalošši tarttu šaveh , piti juošša jälelläh pal’l’ahin jaloin .
Kyšymykšeh kukkasista P’otr Petrovič vaštuau lyhyöšti :
– Niih ei ollun aikua , piti muata noštua .
Šen ajan šukupolvella oli erikoini opaššuš .Enšin – kolme luokkua šuomen kielellä , a konša šiirrettih elämäh toiseh paikkah , piti tuaš männä kolmanteh luokkah , jotta opaštuo venäjäkši .
– Meilä oli kynä , vihko ta muššeh . Oli millä kirjuttua ta še oli hyvä , muistelou miun pakinakaveri .
Koulun jälkeh lapšet juoštih kalaššukšeh .Muitein pos’olkašša järven rannalla olisi nälkä .
– Onkija myö omin käsin luatima , a koukkuja piti oštua , kertou mieš .
Piäherkkuna oli kapakala – kuivattu pieni kala , kumpasešta tavallisešti keitettih keittuo .Ka miehen naini šanou , jotta hiän ei tykännyn tämmöistä kapakeittuo , vaikka muamakka keitti šitä toičči .
– Mie mielummin uuhhua šyön , kuin tätä kapakeittuo šärpyä , lisyäy hiän .
Ka marjua ta šientä kerättih äijän , šienie nytki ajetah keryämäh , vaikka tiet tultih hyvin pahoiksi .
– Mie hyvänä poikana olin , šanou P’otr Petrovič ičeštä monie vuosie kuluttuo . – En varaštan mitänä keltänä . En ollun toraččuna , päinvaštoin olin apulaisena .
Koulun jälkeh oli armeija Pskovin alovehella .Šieltä mieš toi monta lauluo .
Vuotena 1965, Voiton 20-vuotisjuhlakši hänellä myönnettih enšimmäini metali .
Rauhallisena aikana hiän opaštu kinomekanikokši .
– Kolvakšešša näytin kinuo . Šielä oli klubi ta kauppa .Kolvakšešša rahvašta oli enämpi kuin nykyjäh Repol’ašša , muistelou hiän .
Kolvakšešša oli vilkašta elämyä : issutettih potakkua , piettih lehmie , kešäsin paimenettih karjua mečäššä .Ka 1970-vuosina pos’olka likvitoitih ta monet šiirryttih elämäh Repol’ah .Meijän šankari niise on elän Repol’ašša jo 56 vuotta .
Kyšymykšeh nykysistä nuorista hiän viisahašti ta vähän šurullisešti šanelou :
– Hyö ei nähty šotua kuin myö .Myö rupesima ruatamah pieneštä alkuan .Nykyni nuoriso ei ošua kunnivoittua elämyä .
P’otr Aleksejev ei tykkyä lujie šanoja ta ei pie omua männyttä aikua šankarillisena .Mieš ei taho mitänä šanuo , ka hänen elämän istorija šanou häneštä iče .Tämä istorija opaštau , kuin jiähä hyväkši ihmisekši ta šuvaija elämyä , konša šiula ei ole mitänä paičči vanhoja šuurie kaloššija , hevoista ta šuurta himuo tulla apuh .
Pitäy , jotta olis rauha
Zinaida Lebedevalla oli vašta kakši vuotta , konša šota alko .Hiän ei muissa pommien räjähykšie , ka muistau kuivan leivän makuo – šitä anto tytöllä vieraš ämmö , konša pereh oli matašša .Hiän ei tietän tuaton näkyö , kuni ei nähnyn šillalla šeisojua korkieta mieštä pitäššä šinelissä .
Zinaida Lebedevalla on 87 vuotta ta hänen elämä on karjalaisen kylän istorija , šovan poltettu ta ruavolla elvytetty kohtalo .
Zinaida Pavlovna on šyntyn 18. talvikuuta 1938 Repol’an piirin Šuarenpiä-kyläššä .Nyt še on ihan rajan viereššä , a ennein šielä oli šuuri kolhosi , kumpasešša piettih lehmie , šuatih äijän kalua ta kašvatettih lapšie .
Zinaidan vanhemmat oltih oikein nuorina : muamo Anna Mihailovna , tuatto Pavel Pavlovič .
– Tuatto tuli Šuarenpiäh nuorena opaštajana heti Petroskoin pedagogisen opiston lopetettuo . Hänellä oli 18, muamolla 17.Hyö heti mäntih yhteh , lämpimäšti muhien muistelou Zinaida Pavlovna .– Ka onni oli lyhyt . Tuatto otettih šotilašpalveluh Repol’an vartijojoukkoh , a konša šota alko heti šinne .Elämä jakautu kahteh ošah : ennein šotua ta šen jälkeh .
Šuomelaiset ruttoh tultih kyläh .Eryähät ei vielä mänty pois , a šotilahie jo oli .Šiitä Zinaidalla kerto hänen muamo .Heijät vietih evakkoh Kirovin alovehen Holunitsin piirih .Pieni Zina pahoin muistau pitkyä matkua , muistau vain kiušajua nälkyä .Koko matan aikana hiän kyšy šyömistä , kuni eräš armollini naini ei antan hänellä suuhharie .
Voitonpäivyä hyö juhlittih evakošša .Paikalliset eläjät šuoššuteltih jiähä kolhosih , ka pereh tahto kotih .
"Ei , ei , ei , kaikin lähemmä kotih vain ", varmašti šanottih hyö . Ka ken tiesi , jotta hyö nähäh täyšin poltettuo muata eikä vain jätettyö kylyä .
Vuotena 1946 myöšty tuatto ta še oli yksi kirkkahimmista muisselmista .Pavel Pavlovič aštu Budapeštih šuaten , työnti valokuvie , ka tyttö muisti vain hänen ennein šotua luajitun kuvan .Kun muamo šano : "Läkkä tuattuo tapuamah , hiän tuli ", Zinaida Pavlovna näki šiltua myöten aštujua mieštä šotilaššinelissä ta karju : "Ei tämä ole miun tuatto , miun tuatto ei ole šotilaš ".Pakeni pois ta peittäyty kiukuan piällä , kaččeli šieltä koko päivä väkövyä mieštä tottuon ajatukšeh , jotta tämä on oma tuatto .
Pavel Pavlovič alko ruatua koulun johtajana .Elämä rupesi parentamah , vaikka vaikeukšie riitti .Zinaida Pavlovna rupesi ruatamah 16-vuotisena .Hiän lopetti Rukajärven koulun , halusi ruatua tervehyšalalla , ka piäsi ruatoh Repol’an päiväkotih lapšien hoitajakši ta 40 vuotta ruato šamalla paikalla .
– Mie olin aktiivini , kertou hiän ičeštä . – Kävin kuorošša , meitä oli 40 henkie šiinä .
Nykypäivinä naini ylpiešti näyttäy kellaštunuita valokuvie ta harvinaista vuuvven 1983 kirjua "Eläy rahvahalla laulu ", kumpasešša on heijän kuoro ainutluatusissa karjalaisissa pukuloissa .Hiän tykkyäy muissella kuoron matkoja ta männyttä elämyä .Kuin kešän lopušša kolhosi pani stolat pihalla ta kostitti šyömisillä – näin juhlittih šavon korjuo .Kuin paissettih kalittoja ta sriäpnyä šuurissa kiukaissa , kuin kylvettih šavukylyissä , piettih šatuo kuopissa .Šota hävitti monet kylät , ka elämäntapa ta muisto jiätih .
Mitä Zinaida Pavlovna tahtois toivottua nykysellä šukupolvella ?
– Jotta rauhua olis muailmašša ta jotta ihmiset rakaššettais omua elämyä , ruattais hyvie ruatoja . Jotta kunnivoitettais omie vanhempie ta muissettais niitä , ket voitettih meitä varoin rauhallista elämyä .Jotta kunnivoitettais toini toista ta oltais hyväntahtosempina , koroštau naini .
Zinaida Lebedeva kešti erošša oluo , nälkyä , pojan kuolomua .Ka hiän kaččou omih punukkoih – tyttö lopetti instituutin , poika opaštuu meriopistošša ta uškou tavalliseh elämänonneh .
Šotalapšie tulou yhä vähemmän .Hyö ei pietty ašetta , ka omilla harteilla kannettih muan noštuo raunivoista .Heijän šanoja himottau kuunnella ta elyä niijen mukah muistuan leivän ta rauhan hintua .
Kuni muissatta – olemma elošša. 2
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
–