Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Ol’ga Ogneva.
Konzu muamo oli nuorennu
Источник:
Oma mua. № 23, 2026, с. 2
Ol’ga Ogneva
Konzu muamo oli nuorennu
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Karjalan rahvahallizen ruutan päiviä enzimäzinny pruaznuittih priäžäläzet. Uvven pruazniekan nimeh Priäžän etnokul’tuurukeskukses avattih naizien ruuttien ozuttelu nimel "Konzu muamo oli nuorennu". Naizien ruutis kuvastuu meijän muan istourii, kai igävät da ilot.
Läbinägyjiä näbiedy kouhtastu sanotah šemizetkakse. Enzimäi šemizetkua piettih kallehen barhattulibo nahkusovan piäl, ku se pyzys puhtahannu. Hoikku kouhtainehäi voibi huuhtaldua, ku ligavunnou. Jälles ruvettih pidämäh muitegi, kaglus čomendettih broškazel. Nygöi šemizetku da äijy muudu vahnua sobua voibi nähtä ozuttelus.
– Minule tuodih kaksi lippahastu čomendustu. Se naine, kenen net oldih, kuoli vuvvennu 1982. Hänen plemänniekku sanoi, ku lykätä on žiäli, toinah pätäh kunnegi. Minä pagizin Tatjana Pavlovnanke da meil tuli mieleh luadie tämä ozuttelu. Kai algoi čomenduksis, sanoi ozuttelun luadii Priäžän etnokul’tuurukeskuksen ruadai Ol’ga Zaharova.
Sit ruvettih eččimäh sobua, kangastu, jallaččii, sumkua. Enzikse kačottih Pyhärven muzein taguzet, kyzeltih rahvahalgi, kel midä on. Täs voibi nähtä, kui šuorivuttih naizet 50, 60 kai sada vuottu tagaperin.
– Hyväl mielel yhtymmö Rahvahallizen ruutan päivän piendäh. Sildy gu tälleh voimmo koskettua meijän juurii, mustoittua omii, oman perehen istouriedu. Toinah avata sundugat libo kuorustuakseh orzipualičale, löydiä sie muaman libo buaban veššii. Net autetah mustoittua istouriedu. Jogahizes movvan vuozikymmeneshäi kuvastuu meijän suuren muan histourii. Sendäh myö panimmogi ozuttelule moizen nimen – "Konzu muamo oli nuorennu", kerdoi Priäžän etnokul’tuurukeskuksen johtai Tatjana Seppänen.
1800-vuozien lopun keldaine ferezi da kazačku Kinelahtelpäi on kaikis vahnin ruuttu ozuttelus. Sidä pidi Marfa Timofejevna Pankratjeva. Toizekse vahnin on valgei pelvaspluat’t’u, kudamua pidi hänen sizär Marija Pankratjeva 1930-vuozien allus, häi eli Petroskoil. Veššii ozutteluh kerättih omas rajonas. Rahvas rakkahal annettih ozutettavakse omien muamoloin da buaboloin ruuttua.
Minägi annoin ozutteluh minun buaban Marija Sem’onovna Muhorovan krepžoržetas ommeltun pluat’an. Häi osti tämän pluat’an enzimäzeh palkah, kudaman sai opastajan ruavos vuvvennu 1939 Kinelahtel. Pluat’t’u on ylen näbei, kormanit on čomendettu morfazil. Minä ičegi toiči pien tädä pluat’t’ua.
– Täs on minun muamo, häi oli ombelii, ozuttau fotokartočkua priäžäläine Galina Koršakova. – Nuorusaijas penziessäh oli ruadanuh ombelijannu, oli ylen movvakas, ombeli ičelleh. Minä toin tänne vai kaksi sumkastu da fotokatočkua. Pluat’t’oi, pahakse mieldy ei ole. Leikkoin net, ombelin uuttu sizärele, ku olen lapsuos rakas ombelemah. Minuu ylen äijäl miellyttäy 50-vuozien moudu, sendäh gu mama nenga šuorivui.
Kerran ozuttelu on luajittu piädykauti uvvekse pruazniekakse – Karjalan rahvahallizen ruutan päiväkse, avajazih erähät naizet rakkahal sellittih rahvahallizih sobih.
– Minul se on ylen hyvä mieli: rubiemmo toiči hos kävelemäh sovis, kudamis meijän buabot da prabaabuškat enne käveltih. Mama jo ei kävynnyh minun moizis sarafanois, a vot baaboi suvaičči, hänel oli äijy jupkua, ferezi piäl da käveli. Se on ylen hyvä. I hyvä olis, ku sen piän, kel ollah moizet pluat’at da ket ollah karjalaizet, käveltäs nenis hos vuvves yksi päivy. Mugahäi! muhahtih runonpajattajan Paraskovja Ivanovan bunukku Tamara Gončarova.
Naizien ruuttien ozuttelun avajazis rodih hyvä čoma pruazniekku, kus sai čukelduakseh mennyöh aigah. Yhtes muuzikkukolledžan opastujienke Daniil Muhorinan da Jelizaveta Afanasjevan kel pajattua pajoloi, kudamii suvaittih buabat da muamat.
Ken ei joudanuh avajazih, terveh tulgua Priäžän etnokul’tuurukeskukseh. Konzu muamo oli nuorennu -ozuttelu rubieu ruadamah kogo kezän.