Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Aleksandra Lesonen.
Taipale otti vaštah vierahie kešäpruasniekkah
Источник:
Oma mua. № 26, 2026, с. 2
Aleksandra Lesonen
Taipale otti vaštah vierahie kešäpruasniekkah
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Karjalaisen kulttuurin šäilyttämisen keinona on nykysissä ta entisissä kylissä pruasniekkojen viettämini. Kaunehena kešäpäivänä 4. heinäkuuta kyläpruasniekka oli pietty Pirttilahen kyläššä, kumpani on tunnettu kaunehella hiekkarannalla, havumečällä ta pitällä istorijalla.
Pruasniekka oli pietty Taipale-huutorilla, Gundirevien šukutalon pihalla. Perehen isäntä Leonid Gundirev kerto, jotta enšimmäiset ihmiset tultih tänne elämäh 600 vuotta takaperin pohjosešta.
Nientä kautta kulki rekitaipaleh – šentäh huuttori šaiki tämmösen nimen. Talonpojat ajettih tätä taivalta myöten talvella heinyä tuomah etähisistä niittopaikoista, a reppumiehet käytih tätä matkua Šuomeh ta jälelläh Kemih kauppa-as’s’oilla. Kešällä matattih vesičči niemen ohi. Vuotena 1960 kylä oli likvitoitu, še ilmotettih perspektiivittömäkši. Ka yksi ihmini kuiteski jäi šinne elämäh – še oli Leonidin muamon čikko – Muarie Kallio, kummaista kučuttih Taipalen Muariekši. Tiälä hiän eli 1980-vuosien loppuh šuaten, šentäh taloki šäily. 1990-vuosina Arhippa Perttusen ta Juminkeko -fondien anšijošta še oli korjattu. Vuotena 2019 oli vielä yksi korjauš: täyšin korjattih saraja, vaihettih vanhat hirret ta katto uušiksi, rakennettih liävä.
– Nyt še on kulttuuriresidenssi, missä myö hyvällä mielin otamma vaštah vierahie, šanou Leonid.
Ennein tiälä eli niise Leonidin muamo – Meri Gundireva, kummaista tiijetäh Meri Tuisku -nimellä. Meri Pavlovna oli opaštajana, kirjutti kertomukšie ta runoja. Muistuo häneštä šäilytetäh oman perehen lisäkši ni karjalaisien monet šukupolvet. Pruasniekašša Ol’ga Lehtinen luki šuomekši ta karjalakši herkkyä runuo muamošta.
Yhtänä pruasniekkua ei vietetä ilman lauluja ta tanššija. Huuttorin vierahat ta eläjät yheššä Tuulitar-ryhmän kera vesseläšti tanššittih ruohonurmikolla šuuren katajan viereššä. Arhippa Perttusen fondin ta Viena-šeuran jäšenet valmissettih karjalan kielen oppimisen, šuojakuklan luatimisen ta jouhikolla šoittamisen muasteri-oppija. Tuulitar-ryhmä näytti miellyttävie pikkuspektaklija reppumiehien ta Vienan Karjalan kylien eläjien perintehelliseštä elämäštä.
Kaikki halukkahat šuatih kuot’ella luuvva keko heinyä šalkolla, jauhuo jauhinkivellä, šahata puuta ta tutuštuo kylyperintehih.
Pruasniekan vierahie kostitettih piirakoilla, uuhhalla ta samovuaračäijyllä.