Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь
Kol’ada Natalja. Loittona oltih meijän ilot
Kol’ada Natalja
Loittona oltih meijän ilot
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Tämä
pakina on Repol’an eläjän Natalja Kol’adan kirjuttama viimeni kertomuš .Še kerto "šovan lapšista ", kumpasien kohtalot ollah meijän muan istorijua .
Lapšen kauhuja
Repol’an pos’olkan vanhan talon ovella milma otettih vaštah runoilla .Lidija Nikolajevna Potapovan mieš , Potapov Eduard Antonovič , ijäššä olija väkövä mieš tervehien ašemešta šaneli Puškinin runuo "Mie olen elän omie haluja ".A kun pakina alko männyöštä ajašta , hänen lapšuošta vain heilahutti kiällä – ei tykkyä šitä aikua muissella ta mäni vettä kantamah .
Kertomah ajašta , kumpani tulta kipiemmin polttau šytäntä rupesi hänen naini .Lidija Nikolajevna eli šovan aikana Valko-Venäjällä , kešti Černobilin onnettomuon hätie .Hiän kerto mimmoset hyö oltih "šovan lapšet ".
Konša šota alko Lidalla oli noin kolme vuotta .Šanotah , jotta šiitä ijäštä lapši ei muissa mitänä , ka kauhu voipi tarttuo šyväh muistih ta jättyä šytämeh nuarmua .
– Muissan , kun šakšalaiset aššuttih meijän taloh . Hyö elettih meilä , muattih lattiella , tultih šyömäh ta meiläki šyömistä annettih , još mitänih jäi .Vielä muissan kun hyö partinasija hirtettih , a meijät vietih kaččomah , muistelou Lidija Nikolajevna .
Tämä on pienen tytön iäni Valko-Venäjän kyläštä .Hiän näki vihollisen omin šilmin eikä kinošša .Še šöi hänen pirtin stolašša , a šiitä mäni rankaistamah omamualaisie .Nykyaikasissa šovašta kertojissa filmilöissä rikeneh näytetäh pienie tyttöjä – kauhu šilmissä oli niin luja jotta itkiekänä hyö ei voitu .
Voiton päivänä šilloin ei ollun lauluja eikä ilotulitušta .Hiän muistau , kun lapšet issuttih ampumahauvoissa ta kuin ken lienöy karju : "Mänkyä ta šanokkua kaikilla , mänkäh pois hauvoista .Šota on loppun .Elkyä varakkua "!
Leipäpalan hinta
Kun taistelut loputtih elämä ei tullun helpommakši .Kyšyn Lidijalta , oliko hänellä lempikukkani lapšuošša , a hänen vaštauš näyttäy kuin šuurešti hänen elämä erosi šiitä , miten myö nyt kuvittelemma lapšivuosie .
– Myö äšen emmä tietän mitein kisata ta leikkie . Myö ruatoma kolhosissa leiväštä , kuin meilä šanottih "kepistä ".Meilä annettih 200 grammua leipyä , še oli päivän ruavon hinta .Mimmoni pakina kukkasista šilloin vois olla ?Mimmosiekana ei ollun , šanelou Lidija .
Lapšiaika loppu , kun ei kerinnyn ni alkua .Kuklojen ašemešta oli hapan potakka kolhosipellolla .Šitä kerättih , peštih , kuivattih , jauhottih ta paissettih tämmöseštä harmuašta lipieštä taikinašta leipyä .
– Kun jätät šitä kotvakši ajakši še tulou kuin kivi kovakši , lisyäy Lidija Nikolajevna . Tämä leipä ei ollun ruokana ka kuot’t’elukšena pettyä nälkähistä vaččua .
Koulu niise oli kuot’t’elukšena .Männä šinne piti monta kilometrie eikä kenkissä ka pal’l’ahin jaloin kylmyä muata myöten .
– Lämmität jalat lätäköššä ta ielläh aštumah , šanou , kuin tavallisešta asiešta . Kirjat šivottih nuoralla , šentäh kun laukkuja ei ollun .
Kun tyttö kašvo šuuremmakši hiän kuot’t’eli ni vanhempua ruatuo : kitkie vesiheinyä tupakkipeltoloilta , kumpasella oli niin luja haju , jotta taivašta hailu tahi peššä vuatteita talvella jiäkylmäššä veješšä .
Vapauven ilma
Kaikešta kummallisinta oli še , jotta tämän vakien ruavon aikana löyty aikua tovellista ta elävyä iluo varoin .Tämän ilon nimi oli kirja .
Pyhäsinpäiväsin , kun ruatuo ei ollun , Lidija Nikolajevna potruškojen kera keräyty nurmikolla kaikkien kašviepeltojen takana .Pantih peiteh , venyyvyttih ta koko päivä luvettih iäneh .Niinä hetkilöinä hyö unohettih nälkyä ta vaipumutta .Kun yksi kirja oli lopetettu alettih toini .Tämä nurmikko oli heilä lentomattona , a kirjojen rivet – vapauven ilmana .
Toisen šovan nimi – Černobil’
Tuntu , jotta kohtalon , kumpani otti naiselta lapšuon , piti antua tällä naisella levähtyä .Ka 40 vuotta Voiton jälkeh häneltä tuaš katosi kotitalo .Tällä kertua vihollini oli näkymätöin ta šiälimätöin šäteily .
– Šotavuosie meijän kylä kešti , a Černobilin hätyä ei . Šitä kylyä , missä myö elimä ei enyä ole .Še hävitettih muan tašokši .Kenkänä šielä ei elä enyä , kertou naini .
Lidija Nikolajevna kerto , jotta joutu olomah tartunta-alovehella , kun ei ymmärretty , kuinka vuarallista še on .Šilloin hiän šai kilpirauhasentauvin .Vielä muistelou , jotta šotilahat puhissettih kattoja šäteilypölyštä , a tyhjyä muata myöten vietih asfalttitiet .
Malittušanat iskuvirkkehien ašemešta
Lidija Nikolajevna ta Eduard Antonovič keššettih äijyä .Kavotettih omahisie , kipuo oli niin šuuri , jotta kyynälie ei ollun , vain niijen jälkijä šilmäripsillä .Alettih elämä , kuin šanotah , lusikašta , tuntu , jotta voimie eikä mitänä merkityštä ei enyä ole .Ka nouštih jaloilla ta aššuttih ielläh .
Kun tänäpiänä televisorissa myö kuulema šanoja "olisipa šotatointa aikua ", še kuuloštau kuin iskuvirkeh , a Potapovien perehellä še on malittušanat .Tämän malitun šanojen ašemešta on vaikien ruavon ta nälän käršimykšie .
Lidija Nikolajevna Potapova ei pie iččie šankarina .Hiän vain yritti olla elošša niinä aikoina .Juštih tavallisešša elämäššä oli peitetty henken voima , kummaista tuskin on nykyaikasella ihmisellä .Nyt myö voimma vain muistua malittušanoja ta niijen hintua .
Loittona oltih meijän ilot
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский