Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Kežäruavot

Corpus: Dialectal texts

Dyorzha

Informant(s): Tumanova Anna Semjonovna, 1901, Vasiljevskoje (Vas'il'eskoi), Zubtsovsky district, Tverskaya (Kalininskaya) Oblast
year of recording: 1967
recorded: Пунжина Александра Васильевна

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 258
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №851/2-5

Kežäruavot
(Karelian Proper)

Pedrumpäivii tijjät? Pedrumpäiv ka n’ütten väl’in l’iänöö, ka täl’l’ kuull, Pedrumpäiv on. Ka Petrofkoist ii, vijämm tuaht, tož zan’imaičet, šii meil’ tule, a mi teil’ tulen, vedmä tuaht. I nagn’ittu muwvet on n’el’l’ hevos’t’, viiz’i hevošt. Mii hänel’l’ü, viäl’ toizee taloh, kolmandee taloh, kaikk naobmen. Mii hänel’l’üü, a hin miwllu tulow, ka i vejämm ühešš päiväšš. Potom i l’ähet, to ühel’l’ü to toizelluu kolmanneeluo. Tuahet vejämm, pidäw händä razbit’i, l’evit’t’i tuaht, pidäw kündiä. Ka künnät a šiäl’ pidäw i harat. Harumm, täm jo uber’ičoo, rubimm n’iit’t’mä. Travu jo rubim n’iittmä, hein’ie, ruadma, hein’ie ruadma.
A meil’ Galhovalla ol’ pokossu vet’ Gar’išša. Oi! Kaikk üks’in tok, kaikk üks’in, kaikk. Hospod’i! Künnät künnät, obidall tulet, obiidaičet, val’l’aššat, harat, l’ähet haruma. I kaglašš tämän, vakan, a hebz’elle šel’gää värčin kagrua, i l’ähet. Hebz’en šeiztat, da otat eižist kül’vü, šiid rubit haruma. Kaikk üks’in, kaikk üks’iin, ka i kružils’i i ka i lapšet kažvtiin. Ka tämä, kakš poigu ka jäi, a kolmannen pojan ka tapettih miuld, i pojašt täšt, tappennušt polčaičen penz’eid.