Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Istuma svičalla

Corpus: Dialectal texts

Dyorzha

Informant(s): Tumanova Anna Semjonovna, 1901, Vasiljevskoje (Vas'il'eskoi), Zubtsovsky district, Tverskaya (Kalininskaya) Oblast
year of recording: 1967
recorded: Пунжина Александра Васильевна

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 259-260
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №851/2-5

Istuma svičalla
(Karelian Proper)

Kudoimm, vain i kez’r’äimm vain i kez’r’äimm, vain i kez’r’äimm talvell.

A mužikat?

A mužikat, mečäšš, pil’imä käwdih, da. Šilloin pil’ittih halguo ii A to bajarskoi ol’ tiäl’, ka bajarskoi kod’i ol’, bajar’i el’i mütüš l’üünöö. Ka i hänel’l’ i käwdih puimah, puimah da kaikki ruadmah. Ka täd vil’ ol’in tüttraisk. A, tuatt pokoin’iekk nowžoo v tr’i časa, l’ähtöw, a muam i šanoo: ”Hospot’! Mit’t’i, magaiz’it vil’ kodvazen venüz’it.” Da, – šanow, – kuin täm n’ii? Apazdaiš dvaccit’ minut, i rozgat anta. šanow. Antaa, dvaccit’ pjat’ rozok.” šanow. N’iin hin nowžoo i l’ähtöw v tr’i časa. Ka täd jo mi muis’an.

L’innah ei ajeldu talvella?

Eij jei, Moskuh eij ajellum miun tuatt..., ei ajellun, tuatt miän ei ajellun Moskuh. Toizet ii ajeldii n’ekotori ka, oldih Bul’ut, Bul’un ... Äijäg heid ol’ vel’l’i? Ka Prokko, Petra, Onto, Ondrei i Van’a. Ka näm ajeldih Moskuh. Kun l’üünöö N’ižnoi, kul’ l’üünöö ajeldih, mil’ l’üünöö targuimaa. Da da, ajeldih ajeldih, a miän ka Drozdat eij ajelt n’ikunne. Meil’ ol’ Drazdof Drazdof famil’ei.
Svičat vet oldih ran’š. Pärettü ka kuivut, tämän hallon muaz’en koivzen, i ačist’iš hänee, kuor’itat vovs’o häne čistoiks’i, nu i kuivut. Kuivut kiugušš, kerdu kolm panet, n’el’l’, n’ini kuivuččo, i pär’e kiskuoččo pr’am s kanca i da kanca, kiskuoččo. Kai muaz’et oldih svičat. Ka issut kezr’it, ii vir’itl’et täd pärettä, vir’itl’et täd pärett, ka i pagarait. Ka tämä, Paro-d’id’in kolm kud’el’ku miun muistovall polti. N’ukku. Kezr’iw kezr’iw, i n’ukahtaw, kud’el’k, i tänne pär’em pil’l’. I spihn’i pal. Ka buab pokoin’iekk Domn-buab. Hän’el’l’ ol’ eižimän’ vuaž täl’l’ Paro-d’id’inäl’l’, eižimän’ vuaž ol’ Par-d’id’inäl’l’. Ka har’jai kud’el’kan, pual’iskzen, vet’ ran’š oldii kaikk pual’iskot, pual’iskot. Ka pual’iskzen kud’el’kan hänel’l’ har’jai, ruad kud’el’kan, vadvo i šid, kuažl’ih.
Ka i išštah muama, Kat’-t’id’in i Par-d’id’in, i miä tüttraisk. A muam ištu svičallua, svet’t’iw. A hin išt ed n’ukaht ed, kuažl’in i peržin ald i šord, tulem pil’, pärem pil’, häneld i palo. A d’ied pokon’iekk, venüw kiugull: “Ai da moržim! Ai da moržim! Ai da moržim! Akk! Viäl’ ruaw kud’el’k, viäl’ poltaw. Täšš täüž šiwl, di jo ukk s’edoi, el’ ši jo brešši! Ukk s’edoi, el’ brešši, jo el’ pagiž, n’imid jo! Nu ruavan i ruavan vil’ kud’el’kan”. Tois’pin istuči, viäl’ kud’el’kan i har’jai de i, ruad edi viäl’ šido. Nu täd kud’el’ku ei poltannu. A n’imnoško pagod’a i viäl’ polt kud’el’kan, viäl’ har’jaij buab, ed i šido hänel’l’ ed i viäl’ polt.
Da, täd ka jo mi muis’an hüvin, kun tädinken iššuttih. A muam ištuw kez’r’iw, i nuar jallašš, viäl’ l’ekuttaw lašt, ii päret’t’ vir’it’löö. Kat’-t’id’in r’eunašš, täm Bor’k-d’äd’än nain, Kat’-t’id’in. A täm ei n’ukkunnun, i muam ei n’ukkun, a hin n’ukk.