Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Pidi kynd’iä i kyl’vie

Corpus: Dialectal texts

Tikhvin

Informant(s): Burceva Anna Stepanovna, 1892, Gorodok (Gorotka), Boksitogorsky District, Leningrad Oblast
recording place: Utlikovo (Uutl’ikova), Boksitogorsky District, Leningrad Oblast, year of recording: 1967
recorded: Рягоев Владимир Дмитриевич

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 190-191
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №944

Pidi kynd’iä i kyl’vie
(Karelian Proper)

- Anna St’epanovna työ muissattago kui riihi pujjaah? Kui se ahetah? Allus loppuh šuah. Šanokkua minulla.

Da n’i, riihen ahetaa, kah. Mäe-, mänöö. Kenen riih on šuuri, n’i mänöö. Kolmekymmendä kuhl’ašta. A pikkaran’e ni šielä. Tämä nazivaiččieččooh ovinan’e k. Ko- ovin, toko ven’iel’äzet šanottih, n’i dvatsat’ suslonov ahtuočči. Kah. A, a riihi, nastojaššoi, n’i tritsat’. Suslonov. I käz’il’öil’l’ä i puičet.

- Nu kuin sinne, ahetah sinne. Kunne ahetah händy?

Ahetaa, ka hot’ šiinä riih oo, šiinä hot’ ovi. A pardiezet, šinne ka jahitaa. Luajitt om muozet. Šiel’ä on ka muo-, tämä. Hirži, i t’iel’ä hod’ n’okašša hirži. A n’ämä. Pard’iezed nazivaiččiečetaa, šinne ka i eis’s’etääh šeinää šua. I ka n’äil’l’ä pard’iez’illa i ahettih toko.

- Šidän viego riihi lämmitetää vai ei?

Da, l’ämmitetäh. Kel’l’ä on kiugua pihalda päin. Kel’l’ä on k’iugua, tämää. Riihen šiämeššä k’iugua.

- Hm. A šidän ku l’ämmitetäh, midä sit ruat, šide-?

A l’ämmitetää. Ka hot’ illalla. A šidä. Yöl’l’ä puimaah.

- Hm. Kui vil’l’at viššataa?

Vissataa, i. Labiez’illa. Mie iče viskain. Zad’ien’it tukušta da. Pidää maltua, kummazeš-, kummazeh ovuoh tuuloo viel’ä. Štobi ruumenet že. Otn’es’s’is. Ei, ei mänis’ l’eibääh. N’iin ga i vissattiih. A ken, ken, n’i s’eizuol’l’eh šuurella labiella, ku, mužikat. Šuurella labiella. S’eizuol’l’ee. Mie iče viskain, mie el’in l’eškenä n’i. Muatko ol’i, vahna. Hyvä kun’i šai, n’i viškai. A s’idä mie. Tul’i da juhatti. Mie, viškain iče. Urohott udaadu el’ie. Pidi kyndyä i kyl’vie. L’eikata i, kaikk yhel’l’ä. Kahen poigazenke ol’in jienyy. Uros nuori kuol’i. Jäin tritsat’ godov l’ežekši. A šidä ka zduumaičin toizella männä. Viel’ä s’iel’l’ä šain. Tuaš kuol’i, tuaš jäin. Ka, en t’iä ääjägö vuotta l’ienöö. Kuolluon jo tämä. Ka pojalla miula ol’i jienyy, god poltora mes’aca. V tritsat’ četv’ortovo hiän oo. N’i ka jo. Kušta šua, ka jo äijä, vuotta l’ienöö tuaš kuolluon. A jo kolmatta kerdua koz’jottii, mie šanon: ”Tääzi emämbie en l’ähe. N’et sčas’t’a, n’et. Hvat’it. Za dvojim bila. Hot’ govor’at što”-

- Pagize karjalakše, pagize, minunke.


Hot’, šantaa što, do tret’t’evo pop pojot. A mie šanon: ”Hvat’t’uu. Emämbi i en l’ähe”. Ka yhen, vahnemman pojan že, eiz’imäzeštä mužikašta voinalla tapettii. Še ol’i. Ka mie vos’minatsatom godu män’ii, mučokši. A hiän ol’i s d’evjatnatsatovo goda. A tämä ka ostuatka j oo. Ka s tritsat’četvjortavo goda. Da t’yt’t’ on Piit’eris’s’ä.

- Riihi puijjah. Kunne pannah ollet? Päittihgo ollet kunne vai, ei päitty?

A ollet. Ollet pannaa. Yöl’l’ä puujaa n’i. Guomnon luoh. A šidä vejetäh kod’ih, sarailla. Obr’ad’itah hiät. Sarailoilla. Da jyvät, peldaitat oldii, n’i peldaittoih. Puurnuloih.

- Luajittihgo šuurimua vain ei luajittu?

Luajittii.

- Muissattogo kuin luajittih?

Luajittih, ol’i mel’l’ičat. Mel’l’ičoilla šuurrettii šuurimua. Luajittii.

- Ol’igo teil käzikivi vain joolut, joolun?

Käzikivi ol’i jo. Kooža jo vojenni god a, ein’i meil’ oldii melličat kaikki, mel’l’ičoilla jaahotettih i, šuurimua šuurrettih i.

- Midä luajittih kagrašta t’ielä?

Kagrašta? A kagrašta luajittii, šurvottii. Kakkarua paissoimma. I talkunua haavot, ka kagran haavod da kuivat, kuivuat. A šidä jaahota- jaahotetaa. Talkuna nazivaiččiečči. Luajittii kagrašta. Da heboz’illa. Kagrua. Da ajel’dii ka breven’n’ikkoih. Šinne. Kee hirtä vedi, ken halgua, n’i heboz’illa. Otettii da šyötettii. Kagroi.

- A kylvettihgo teil meččäh nagriista vai ei kylvetty?

Ei, nagrišta. Ka mium muatko šanel’i. T’iäl’ä jo kyläššä, što hyö kyl’vettii. Kaškiloih n’i. Šano mon’in kuopin ol’i pandu. Tädä. Nagrišta. A myö šiel’ emmä kyl’vään. Tämä jo ennen miulma viel’ä. Šanel’i muatko toko, što. Kyl’vettii hyö. A myö, mie jo em, em muissa. Miän ei kyl’vetty. Kyl’vettih ozrua kyl’vettii greččua. Tädä kaikki kyl’vettih.

- Kui greččua kazvatettih, muissattogo?

Greččua? Ga vet’ kyl’vet- at. Kyl’vetää da. Ku. Kooza om pakkan’e, n’i viel’ä i kyl’mää, tsvetan kyl’mättää, a ku joulu pakaista, n’i greččua. Urožai toko hyvä ol’i. Ka otetaa da šuurretaa mel’l’ičalla. I jadran že pois’. Šidä ka jaahotetaa n’i. Valgie jaaho že l’ienöö.

- Grečusta vie midä, greččujaahuo luajittih?

Ahah.

- A midä jauhošta luajittih, greččujaahošta?

A, piiruada muoista pakšua paissettii. Ka ševotetah illalla. Šidä nouššah da vaššatah hänee. Šajennetaah. A šidä, sul’činua ajellaa, da ka sul’činalla. Pannah, i moiz’ie paissettih piiroi, i olad’d’ua paissettiih i.