Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Lapšista

Corpus: Dialectal texts

Voknavolok

Informant(s): Kasjanova Anna Grigorjevna, 1890, Kenozero (Köünäšjärvi), Kalevala district, Republic of Karelia
recording place: Kalevala (Uhit), Kalevala district, Republic of Karelia, year of recording: 1968
recorded: Федотова Виено Петровна

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 101-104
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №1055/2

Lapšista
(Karelian Proper)

Totta š pitäy šanuo šiitä, šynnynnäštä, šuahen kun? Noo. Ka kun žynnyttimä lapšen, hoš illalla el’i yöllä. Työššä ol’ima, työštä tul’ima. Lapšen šynnyttimä. Noo. Puapohan še pit’i käyvä , puapuija. Huomenekšella pit’i työt ruatoa, lehmät hoitoo. Ta hoš vähä, vähäkin työ, vähempi työtä ott, ei n’iin šuureh työh pie läht’ie. Noo. Še šyötäntäkeino ol’i, nän’n’ie hyö šyötih ta i šarvie pit’i šyöttyä, jotta kenen kera šatut šuat šiitä jättämäh n’in, eihän še näläššä voinun olla lapši šiitä. A ei s ollun še n’iim mahtol’l’isušša, ol’i hyvä kašvatuš, kun nyt on kyllä ka. Šiitä še vaim piti matata aina. N’in kun žie ičeki muissat šitä, jotta on še ollun, kurjemboa aikoo. A lehmät meil ol’i, maituo meil ol’i ta šitä muuta šyömistä no. Mitä mie häntä muuta? Täyvekše on kašvettu nyt, šuuret ollah, kouluo on käyty vähäs... vähän’i kuki ta. Töissä ollah ta šinä i kaikki.

A pieneštä lapšešta šano, otta kuin työ häntä hoitija kiärijäko työ mihi vain?

Kiärimä, kiäri... Kiärimä, kiärimä, myö kiärimä lujah ta viel ol’i leviet ne vyöt, millä kiärimä oikel lujah. Ta šen ei pitän šiitä tuota l’ikkuu, aina kätkyöššä tuuvitettih toiset, jotta šait piäsit siitä työh. Muutahan šitä ei ollun hoitajua šiitä šiinä.

A kuimpa šanottih n’iitä vöitä?

Ka kapalovyöt.

Kapalovyöt.

Kapalovyöt. Še ol’i kapalointa še, kun kiärittih. A ne ol’i l’eviet, ne vyöt, millä kiärittih, jott ei tul’is painamah niät n’iitä laš lapšeh. Noo.

A konša lapši alko kävellä, n’in piäššettihkö lattiella..?

Piäššettih, ne, piäššettih, myö piäštimä, ennen eikä n’iill ollum pukšuo eikä mitänä n’i, niin gun nyt šuoritah pukšuh, myö piäštimä iham pal’l’ahilla, pikkaraisella paitasella. Ryömittih. Enšin gum myö alkoma pityä, vierekšenneltih, šiitä alettih ryömie. Noo, šiitä hyö alettih jo tuota, laučan šärveššä nouštih, laučan šärvih šiinä kulettih, hivutettih ta šiitä aštumah lähettih. Miulaki läksi yhekšän kuukauvev vanhana, še mi šovalla män’i. Poika. Noo ta. Šillä keinoin’ n’i kašvattima. A joukollah hyö, ihan aina oltih joukollah, hyö oldih, kun, kun läksimä kunne. Kežällähäm pit’ heinällä kulkie, kaiket aikoa. Ta joka paikašša.

Lapšet matašša oltih?

Ei matašša. Pirt’t’ih jättimä. Toizien, ka toisiel lapšien gera, näijev vanhempien. Juššiham miula hoiti n’iitä, pahempie.

Teilä montako on lašta?

Ka kuuši. Kašvo ai täyte täyšiaikasekši ihan kuuži, on kašvan ihan täyšiaikazekše, a kaksi kuol’i pienempänä. Van’himmat kuoltih. Nyd oj Jušši viijenkymmenev vanha, kun on. Van’hin hiän nyt.

Montako tyttyö on?

Ka kolme tyttyö, kolme poikua kašvan.

A mintähpä kuoltih ne pienet lapšet?

Ka em mie t’ietäm, mi heilä tul’i še ol’i. El’i puolev vuotta še, van’him boika kaikkein, oiken ol’i l’ihava, ta šiitä n’in kun tul’i, n’in kun tiälä šaanotah muokkuaja tauti. No ei še monta, pävän hiän šiinä, muokkual’i ta kuol’i šiitä, ihan. A toin’i kuol’i pienempänä.

Šamaštako tauvista?

Ei. Še kuol’i šemmosena, kun eryähäm päivän el’i kuol’i, kuol’i näin täštäh väin ei. Še ei bitälti elän.

A vot kun hampahat kašvettih lapšella, n’in ol’iko mitä kipuja..?

Ka ol’i, še toisilla ol’i vähäsen kipuo. Vačča, vaččatauti ta šemmon’i, jotta n’in kun kipieltä tuntu. A vačča män’i kuit’enki l’öyšällä, vaččatauti ol’i. A ei kaikilla. Toiset pit’i hyvin kepieštä tultih. Et’ n’i t’ietäm, mill aikua i tultih toisilla [hampahat]. Noo.

Mitäpä luajittih, kun löyšällä vačča tul’i?

Ka ei mitänä muuta, kun kylvet kylyh käytettih ta kylvetettih. Mityttänä l’iäkett ei n’iil’l’ä annettu. Noo. Ta vielähän n’in žanottih, jotta kun muamo t’ietäis’, jotta la kummon’i, mimmon’i on še hammaškipu, n’in värttinäh pilkkois’ ta še, šilla lämmittäis kylyn, kun ei muuta halkuo olle. Noo.

Noo, šiitä lapši teilä kašvo, näin vuotta kakši, kolme tul’i, šiitä n’in’, n’i jättijä toisien keralla, n’iin?

Ka niij jättimä. Miula šynty tämä, Šanteri. Ei. Elähän, kun Šylvi! Šylvi kun šynty miula n’in. No kuta še hoiti? No Šylvie! N’ikolaita, N’ikolaita Jušši hoiti, kun keviällä šynty. N’in kešän hoiti, mie päivät ol’im mečäššä heinällä. Kešän hoiti tämä šiitä van’hin.

A vanhako ol’i..?

Ka ol’i kai šil’l’a joko, šiinä. Ol’ikohav vähem enämpi, kun kymmenev vuotta. Noo.

A kuimpa šuorittija šuurempie lapšie?

Ka kuim myö šuorittima? Šillon ol’i vielä pahemmat aijat, ta paha, ei n’in kun nyt ole šuoritettu. Eikä kouluh, eikä minnenä. Paharaisašša da töppöseššä juoštih joškuš ta šemmosešša.

A talvella kävi vet hyö pihalla, ol’i heilä mitä?

Käytih, käytih pihalla, käytih pihalla. Pihallahan še ol’i mielehin’i, vaikk ois pal’l’ahij jaloim mänty. Noo.

…millä leikittih lapšet pienet, pieneštä šuat’en..?
AK: No mie em muissa kyllä ikruškoita olomaššah, ott ois ollum mityttänä heilä. Mitä l’ienöy iče löyvetty n’i. Puikkoloista vuoltih ta šemmosie. Noo.

A hyvim pien’illä lapšilla että i mitä antan?

Emmä i mitä. Noo. Vanhemmilla on šitä, mitä alko n’i ne puaska puaskoilla leikittih šemmosilla. Kešällä pien’ie kivijä, muuta mitänä ikruškua heil eij ollun.

Eij ollun?

Ka mitä šitä ol’i? Eihän šiitä i j ollun tämmöistä, n’in kun nyt on aika. Noo.

…mitä työ leikkijä šuurempana, näin kun on vuotta kakšitoista-kolmetoišta..?

Kuklasie ompel’ima ta. Ol’i miula yksi aivan oštokuklan’i še, sih šil’l’ä, šillä leikkimä ta ompelima ta.

A kuin ompel’ija?

Ka luat’ima šemmoista, töttöryö vuattiešta ripakošta. Ta n’iil’l’ä paitua ompel’ima ta mekkuo, ta koštuo, ta perinyä, potuškua vielä, ta muat ašettima, t’ikkuloutista luat’ima šänkyö . Šillä keinom myö leikkimä.

…a konša monta henkie yheššä..?

Ka juoksima peittosillah. Juoksima peittosillah.

…kuin leikkijä peittosih?

Ka šehän, šehän ol’i peittosillah leikintä šemmon’i, kun tuota. Kuuruttamahhan yksi jäi. Noo. Šiitä kum mäntih peittoh. Šiitä kun juoštih šiel’tä, kul lähtöy še eččimäh še kuuruttaja, ka šiitähän še pitäy, toisiej juošša šiihi, paččajah, mistä lähtöy še, kuuruttaja. Kuv voit piäššä, kuv voitih piäššä, n’i piäštih šielä, a kej jäi, jott ei piäššyn šiih kerinnyn, še i jäi šitte kuuruttamah. Ta šillä keinoin’ n’i ta.

A pallon kera kuimpa leikittih..?

Pallon kera myö emmä leikkin, miän aikana eij ollun pal pallom pel’ie. Noo.

Että i luat’in’ n’i mištä?

Emmä i luat’in’ n’i mis’tä myö. A näillä ol’i jo lapšilla, miäl lapšilla ol’i palluo kyllä. Ne juoštih palloh.

Noo, a talvella..?

Talvella lume lumešša pelmuttih. Šukšella hiiheltih lum lumešša.

A millä, čun’illa ajeltih..?

Čun’illa ta šukšilla, čun’illa ta šukšilla.

Aha, a jiällä ol’iko mitä..?

N’i näillä še ol’i jo, miäl lapšilla ne Meil eij ollum, meil eij ollun. Meil ol’i kum puun, pan’ima järveh šen’ n’in kun krusuavakše [?] še, šiinä, čuna šiitä šil’l’ä pyörittimä. Iččie.