Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Ent’iseštä elämäštä

Corpus: Dialectal texts

Kontokki

Informant(s): Salminen Irina Filatovna, 1907, Babja Guba (Akonlakši), Kalevala district, Republic of Karelia
recording place: Kalevala (Uhit), Kalevala district, Republic of Karelia, year of recording: 1968
recorded: Федотова Виено Петровна

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 107-111
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №1058/1

Ent’iseštä elämäštä
(Karelian Proper)

Šano kevättöistä.

Noo, jokoš voipi?

Voit.

Noo m myö. Nyt on kevät. No, myö alkoma. Tatehet vet’imä heposella pellolla. Nooh, i ne levittimä šiitä pellolla hyväsešti. No, i šej jälkeh šiitä, pelto kynnettih. Ta aštivoitih. Šiitä kylvettih osra. Yhteh paikkah, toiseh paikkah, eie tuota, h e peruna šiitä issutettih.

No, jo, peruna ta i, el’i potakka, no karjalakši potakka. Noo. Issutettih potakka. A šiitä. N’iillä, noo jo potakkua pit’i šiivota, ne i heinät pois pit’i ottua, a kaikki ta še hyväsešti laittua šiitä, vielä, no tuota, penkkerihilöihi. Noo t.., no a osrua ei pität l’iikuttua, aa osra kun valmistu, hiän. Hänellä tul’i še olki valkie. Noo. Šiitä , myö ottima ta l’eikkasima. Šitel’imä. Hyväsesti pantih.

Milläpä leikkasija?

Čirpillä. Čirpillä leikkasima. Šiitä pantih huasieh. Še. Ky ta kuivi šiitä huasiešša hyväsešti. No, šiitä.

A mitäpä työ pan’ija huasieh?

Osrat. Osrat, kun l’eikkuat. Nooh n’i, ne šiitä, šitelet šemmosih n’ippuloih. No, i šiitä je, huasieh kuivamah. Ne kun kuivettih, šiitä jee kantoma riiheh. Nooh, riiheššä šiitä ahettih šinne ol’i, šiel ol’i orret korkiet. No, šinne oršilla pantih kuivamah. Šielä ne kun joo kuivettih, noh, n’i šiitä toisena piänä šiitä puima. Lattiella pantih, levitettih šiitä, i kakši henkie pui n’iitä. Šemmoset ol’i. Keppil’oissä ol’i šemmoset paaločkat n’iissä. N’iil’l’ä šiitä puitih.

A kuin n’iitä šanottih, n’iitä, millä puitih?

Priušat noo, priušoilla šiitä puima. A šiitä, vie, kiänneltih ta l’eikattih veičellä, jotta ne hyväsešti jyvät lähettih poikeš. No šiitä tuaš toin’, toista puolta puitih. Noo, priušoilla. Šiitä kun jo. Ne, toin’i puol’i kun kiän ol’i kiännelty. Nooh, ta puitih. Šiitä hiäte he otettih ne olet poikeš, pantih kupoloih. No pantih kupoloih hiät ta vietih pihalla, a jyvät ne jiätih lattiella. Šiitä kaikki kun olet ol’i puituo. Riihen šiämeštä. Noh, pihalla olet vietih. Šiitä h otettih ne kaikki tukkuh pyyhittih hyväsešti.
No ta. Šiitä, puitih šiitä, no jotta ne kaikki ne vihnehet murettih kaikki hyväsešti. Noh i n’iitä monta kertua jaloillah kualeltih ne ris’t’i ris’t’ih, jotta ne hyväsešti tul’is. A šiitä, kun kaikki ne vihnehet mäntih šiitä hienosekši, šiitä pantih šuureh tukkuh. Noh ta. Šiitä jie, muamo rupesi lattiella istuutu ta hiän šitä käs kiälläh šitä viskasi. Noh, toiseh puoleh šitä hu kiällä šitä huonehta. Noo. I šinne ne puhtahat, ne, ne jyvät mäntih. A še ruumenet jiätih šiih hänellä, polviel luokši. Noh, i. E šitä, še kul loppu, noh n’i. Viskuanta. Šiitä hiän otti ne puhtahat jyvät šieltä, ottima ta pan’ima šäkkih. No ta kantoma šiitä aittah. No talvekši.
A ne kantoma. Vakoilla i lehmillä kantoma šitä. Ne, akanat šieltä ne, vihnehet. Noo. A šiitä käsikivellä jauhottih. Eij ollut šuurta. Šuurie eij ollut, ykši ol’i. Akollahešš ol’i myl’l’y. No šuuri myl’l’y ol’i. No hiän ei ennättät jauhuo tuota n’i kaikilla. A myö käsikivellä jauhoma kun.

A šanottih mylly vain mel’l’iččä?

Noo, myl’l’ykše meilä šanottih, noo, myllykši. Myllykš šanottih. A još joškuš k.. myö käyttimä myl’l’yššä tooše, käyttimä. Oiken hienuo hyviä jauhuo tul’i. Noh, a šiitä konša ol’i saan’attu, noh, n’i iče šiitä pienellä kivellä jauhoma.

Mitäpä keittijä il’i paistoja jauhošta?

A vie, kakkarua paistoma. Noh, i šuurti šuurmua šuurtima, jotta voipi huttuo voi keittiä. Maitokeittuo keittimä, noh, i kal’ittua luatima.

Šanokkua, kuimpa kal’ittua luat’ija.

Ka vyö, kal’ittua vyö. Kal’ittua kul luat’ima, n’i myö pan’ima kuorien alaseh. Maitoh pan’ima šen ryyn’in. Še l’ikoosi hyväsešti. Noo. A šiitä myö ruisjauhošta ajel’ima ne kuoret, hoikkaset. Noh, i šen šiämeh panima ta paistoma. Voilla voitima, kon’ešno, no hyvät tultih.

No a huttuo kuin keitettih?

Ka huttuo keitettih. Erähät k keitettih kun. Lähettih meččäh n’i. Šakieta huttuo keitettih. Voin kera šyötih šielä. Mečäššä šöimä. Noh, kuori kuorien keralla. No a kun ken keitti maijon keralla, keitettih koissa. No tuota, noo.

…mitäpä teilä kašvatettih ennen peltoloilla?

Ka kak kak…, no, potakkua ta kakrua, ta no kakrua kašvatettih.


A vielä mitä?

Ka nakrista ta, noo, tuota lanttuo, turnešta, šemmoista. N’iitä, nakrista kun kyl’vimä. Noh ni. N’iitä myö šiitä, kul lähettih Šimana-veikko ta Ol’ka-čikko, ta muamo, kul lähettih meččäh, n’i. Myö Paulan keralla jäimä šiitä, n’iitä kitkömäh. Myö kitkimä järvie kyl’pimä. Kon’ešno, myö ol’ima pikkaraišet, ol’ima šilloin. Noo. No a meilä, kun ku šanottih, jotta tuota, mitä maituo šyyvä, n’i myö ne šöimä, a kun šano muamo, jotta täšt ei pie l’iikuttua, n’i myö emmä l’iikuttat n’iitä, myö šen. A šiitä alkoma illalla vuottua, jotta kun hyö kot’ih tultih ta šiitä keitettih. A myö kävimä mečäštä, okšua keräsimä, auttoma heitä. No, jotta halkuo šiitä, kylyö lämmittimä šiitä, heilä tulomakši ta. No ta.

Montako teitä lašta ol’i..?

Ka meit ol’i viisi.

Viisi henkie?

No kuin kašvoja?

Noo. Ka, kuin kašvoma? Meitä kun jäi viisi, tuatto kuol’i Rapočoilla Osrovalla. No Kemih, Osrovalla kuol’i miän tuatto. Noh, myö jäimä piisi, viisi pikkaraista lašta meitä jäi. Noh. Muamo jäi, noh. Miäm piti ruatua yötä päiviä. Kun ruatoma omie töitä kiirehtimä. Noh, n’i. Šiitä män’imä vierahalla työllä ruataman. Vierašta työtä ruatoma, jotta šaimma vuatetta. Noh, a mitä, veikko, kun ol’i ka, hiän ol’i tukkimečiss ol’i, ta hiän autto kon’ešno, tuota. Rahua toi kot’ih ta. No a toini veikko tooše šamot’en, šamalla keinoin tooše, šitä, autto.
No a nyt, kuim mie elän. Nyt mie elän hyvin. Nyt elän Uhtuošša. Noo. Eläm pojan keralla, min’n’an kera elelän. On. Viisivuot’in’i on poika. Ta nyt on kuukauven vanha on. Om pikkarain’i.

A kuinpa šanotah n’iitä pojan poikie?

A, Juura on.

Vnuukka vain kuin š on?

Mikše heitä i šanotah? No punukat. No punukat. Noo, noo, punukat. T’etsatušša käypi. Viisi vuotta pojalla. A koissa om pikkarain’i poika. Mie lampahie hoijan. A poika miur ruatau skooroilla. Noo i, tällä i šoh šohverina ruatau skooroilla. A meil ollah nyt pešukonehet ollah. Kaikki on. Ei tarviče miun käsillä vuatetta peššä, nin kun ennem pesimä altahissa vuatetta, no.

Šanokkuahan kuin ennen vuatetta peštih?

Ka, o, kui, kuin. Ennen ei n’i muilua ollut. Noh. Kun vuatetta rupeip pešömäh, n’i pit’i ottua. Ei ollut hellua monešša talošša, ei ollut hellua, kun ol’i hinkalot. Noh. Otit hinkalošta tuhkua, pan’it värččih pan’it šiitä ne l’ikuomah veteh. Noh ta. Huomenekšella e patah šiitä pan’it’, jotta no n’i šil’l’ä keinon šiitä vuatteita keittimä. A valkiet vuattiet ta puhtahašša ol’ ol’ima kaikičči. No ta, huonehep puhtahana pit’imä. L’ötöl’l’ä hivutettih čuurun kera huonehet oiken valkiekši.

Mi še on löttö?

L’öttö on tuohešta i о luajittih šemmoišta l’öttyö. N’iššä, l’ottölöissä kävimä meččäh. Noo. Sapokkua e eij ollut mistä i h tuota n’i. Ket ol’i köyhemmät, jotta mečäššä käyveššä. Myö pan’ima h hattarua pan’ima. El’i še, šukat pan’ima ta l’ötöt. A n’iiss ol’i oiken hyv ol’i juošša. Juokšima ta lankesima koivuloih, šinne. No, kun juokšima vielä kilpua čikkojena keralla.

…kuin pitijä pirttijä, jotta puhtahat oltais..?

Ka šein’ie pit’, noo vot, n’iitä l’öttöjä šiitä, kum pit’imä kešällä. N’i ne kaikki pantih kasnah, niit ei poltettu. N’iit ol’i šuuri, šuuri vakka. Noh, i šiitä, kun tuota, n’iillä kačo kun hankašit šiitä, šeinijä. El’i še, latteita ol’i, kačo, puhtahat. Nooh. Puhtahana kaikim piettih tuota. Vaikka eij ollut kamarija, monta kamarie. Kellä, ket oltih pohatat, n’ill ol’i i monta kamarie, kellä. A ket ol’i köyhemmät, oltih vain yhet huonehet. Lattiella makasima. Makuuvuattiet oltih kal’itoorašša. Yksi šänky ol’i kalitoorašša. Puušta luajittu. Noh, šiinä i e oltih vuattiet. A illalla vuattiet toima ta lattiella makasima. Emmäk ollut kipienä. Noo. Eika, eika lapšet oltu i konša kipienä, kaikičči oltih tervehet lapšet.

A kuin šitä šuurta pešuo luajittih?

Ka n šuur šuurta pešuo. Šamot’en šitä poruo oo, tuota luajittih.

Monta kertuako vuuvešša peštih?

A še yksi kerta vuuvešša. No. Kaikičči, tuota n’i. I e šuuri pešu luajittih äijäkšepäiväkši. Äijäkšepäiväkši. Noo. Še ol’i šuuri pruasn’iekka. Noh i, i. Poruo luajittih i luat o, a, kaikki tuota. Otettih hoš mitä kol’ikkua ta hankattih, ta n’iil’l’ä löttölöillä hankattih. Luat Eij oltu kras’s’ittu. Oltih valkiet luat oiken hyvät. Peštih hu huuhottih hyväkši. No huuhottih hyväkši i. No tuota. Kuivattih. Monešta veještä kon’ešno. Vettä kon’ešno ol’i, kuj järvier rannoilla el’ettih, n’i. Vettä kon’ešno ol’i, ei pität oštua.

Kuin mitattih leipyä, mitä talvekši jätettih?

Ka vi mitattihi. Ol’i še puuta. Puutakš šanottih ennen, ennen. Ei viessattu, aa n’iij, jotta puuta. No šiitä tuota. Kellä riitti. A kell ei riittät talvekši n’i, hyö šiitä e h ošettih šiitä toisilta. Kellä äijä leipiä kašvo, n’i n’iiltä šiitä oššettih. No tuota, l’isiä šiitä. Ol’i erähillä. Eij ollut t’ienest’imieštä, lašta ol’i äijä. Noh n’i, ei riittät.

A vot, ol’iko často, jotta ei riittän?

Ka ol’i. A kun hallavuuvet e h oltih, vain halla kum pan’i mie muissan, kum myö ol’ima pikkaraiset n’i, ei voinut’ t’i paistua taaže, n’iin äilti halla pan’i. Noo. Hallavuuvet.

…kuimpaš elettih?

Ka va... Elettih. Kalua ta maituo, ta l’ihua ta. Nooh, leipiä eij ollut.

Eiköš tuotu?

Aa h e, mistä ol’i šielä vie, Potošša ol’i kauppa, n’i šieltä šiitä oššettih šiitä jauhuo.