Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Pruaznikat

Corpus: Dialectal texts

Northern Ludian (Kondopoga)

Informant(s): Prokopjev Nikolai Semjonovich, 1922, Kovkoiselga (Koukoisel’g), Kondopozhsky District, Republic of Karelia
Prokopjeva Lidija Ivanovna, 1927, Kovkoiselga (Koukoisel’g), Kondopozhsky District, Republic of Karelia
recording place: Тивдия, Kondopozhsky District, Republic of Karelia, year of recording: 1984
recorded: Баранцев Александр Павлович

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 385
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №2813/6

Pruaznikat
(Ludian)

Nu miuide oli pruaznikke teid’en küläh? Talv i kezäpruaznikat.

Kezäl Iivananpäiv, a tal’v Vasil’d’. Nu, osnounom kakš pruožnikkat. Prestol’n’ijat, meid’en külää ščitalos’.

Net kak nazvanje.

A rahvast äi kävüi oi. I ende voinii, i posle voinii, nu. Kezäl kakras, potšipnikae äijä.

Meile. Ei ku nügü, ku vai kluubaa a šiloo sanutaa: ”L’ähtää tancilpiäd’oi sanota, ”t’änä päi viend on”. Značit viend nazivajece päiväl tancid on. Viend on D’oršis. Avečorale läkät Koukošel’gäle”. Značid d’o i predupred’at’. Soberizekat toižeh külää, a tošpäin značit vos’movo d’o i lähtää santaa Riihenšel’gäl vient, a Kondul večor. Ende muga oli.

Sen nuorižol siit večoroz oli.

No. Ende vit’ ei olnu ni balalaikal. Vie pl’äšid da ringutaa.

Se on.

Meill oli mužikant moižel mit’t’ennu sl’una. Sl’ut. Tirl’ettaa ven da müö ku pl’äšim a ringumme. Hän ringuu: ”Neiššet mikai d’o, ükš struna diei”, značit katkež balalaikal anda se ühtel. Plešimme.

Vopče vessel’ elettize. Minä d’o sanon.

Min oli veessel!

Nu a kuibo nuorižo, sit midä. Maksuoi ende siga?

Viendäjäle?

No viendäjale. Talon libo midä tahto.

Oi, ni midä. Oi, ni midä. N’e. Se čaju. Minul va ka udall oli ükš šigä. Akk d’e käded ninga garmonijal küzümme: ”Tan’a miä viendat”, sanoo, ”mit’t’eš tanc!” Om makie. A šiit tanciil’e vit’ ei olnu što vot, t’änäpä lähtem kluubaa. Armijaspiä hüö d’o tul’d’ii ka. Značit očered’ sinun tuli t’ähä napät’, t’ämpä teil večer. A šig oli staruh d’alo d’uoi, ka halgon panemme kainaloo dai ikkunas i laškoo ken halgon andaa. I večerink heil. Ende i ves’s’el’emb oli. Ende az’ nügü emme sobi ku ühtel pihal a ši ende kakto. L’ähtet hein’är’gele kaikin ühtes pajatettaa šinnä mändää. Konz murginan aiga i akad i vahnad, i nuoret. Kül’betäü i kapotat šuutitaa muga. Nagretaa, tuldaa d’o ühted ribud diädü. Da ni skludud ei olnu.