Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Minul oli lehm

Corpus: Dialectal texts

Mikhailovskoye

Informant(s): Vdovina Fedosja Grigorjevna, 1901, Ustje (D’ogensuu), Olonecky Destrict, Republic of Karelia
recording place: Mikhailovsky, Olonecky Destrict, Republic of Karelia, year of recording: 1983
recorded: Баранцев Александр Павлович

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 391-392
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №2775

Minul oli lehm
(Ludian)

Nu kui sinä tüöndelit omat l’ehmät kard’ah? Kanzah?

tüön’žim malitunke muu ni mida müö. Mielai ielnu primetuot. Muam primetat konz häin ei vuonu, sanui. Nu, mia san: ”N’ügü sovecki vluas’ l’äks’ ka”. Mia san et: ”miä la en puutuiš se lautankuon’e nama primetat kolgovs’v’an”. A häin punaažihe a pes’at’. Mie san: ”Vävü sie ota da bumagal’e kirita”. Mie san: ”Ol’e kohtal’iži. Eika liinem viärnikat”. Dai milai ni miiččit primetuot. A muomal ol’d’ihe. Muam mecha piäs’t’, ka l’ehm t’äha tuli. A siit ku mila meil vel’l’ nai, l’ehman tui, tui ka mänop aiduoš siit. N’ämat l’eibat süömhä rugehiit da kai ka. Nu müö siga d’o narot šumitaze siid müö d’o tahnal’e šüötim.
A n’ämat kolhos se ku l’äks’ komunaha mändihe: ”T’äma taluo om”, sanup: “silaa l’ehm mänäp tuoda aiduos”. Hänel sinne l’ehmat siga kaikk ot’t’ihe. “Aiduos”, sanuv, “mane”. Mänop ka süö. Müö meil’e t’ämä l’ehm hot’ miš, sanup, andam. I siga tuad da muam pagiščihe. “A müögäm”, sanup: “liinob meil’e n’ämit “. Siluo rozversk pidi liha ka. “Mie”, sanup: “ei ken pane a sid müö sam, maksan tošti”. Nu, häin tuop, en’t’iä n’edališ piäliči va kut tutma t’äda l’ehmat se. Tulop l’ehmad ottmaha. A muam zaprosto häin sap. Häin om ve oma posesrii da kaika zaprosto hänel’e piäst’i. A häin tuli “kulakol, t’eil’e”. Mia sen sem muštan. “T’eil’e d’engad, a milie talun”, sanup. Nu, a tuat se muamol’e punaadap pahuon sanop: “Kut siga piästat, nu piästaaž. Meiden l’ehmat ku nügüö piästaze ka mecha se. Ka mecaspiä tuloba kaik sinna mänoba. Heid’an taluohe ei kodihe tulguo ende”. Tul’d’ihe kodihe, taluohe, kodihe tul’d’ihee kaik. A n’ouk t’aga l’ehmil vuodap oiktaha.
Da sid miil kaik l’ehmad e kaik muščestv l’äks’. Da siit tuaga mugašto Vdovinov starikk oli. Häin oli lähtmän kazvatanu. Mid ned oli viiž mugašto kaikiil’e pidap t’äma rozv’ork om maksta. “Müö”, san, “müö andam l’ehm, viegat. A l’ähtam ankat meil’e”. Da siid müö lähtmän heil otim da eloho piazuim eika kaik män’d’ihe. Vot oma heil miččet koldovsv’ot. Pidi mecha libo kuna kuolta.

Pidi tieta konešno kunne da kai.

Nu a muam se meid’en tieš ka häin ot’ ot’ da oma da kaika zaprosto piästi. A siid d’o mil’ei oli kaik sanui. Da i tuat šumeganz’ kaik ka häin sap: “Ei pidä nin’ka toižin pidap ruata”. Eika ende narod sigä va san’d’ihe: ”Griišan ei. L’ehmit vard’uokuo da ni midä kaku”. Sanup: “Poigaažed libo ket ka kaik. Dorogas müöti kodih vai rapsutetaze”. Siid ei rapsutetut sid mäntiä kuna sinne kaikk. I kodih en voinu k otta kuni ei suatkuo. Vot ol’d’ihe koudous’v’at. Vot nügüö siks em voi.

Iče tul’d’ih kodih, ei pidänü eččida.

Ei pidanu. Iče tul’d’ihe. Konz ezmaan’e kierdu piästaze, ka narot se kaik mänoba. Alaažet panoba kädehe t’ämä birbuo vičč ottaze da kaik. Kaik suattaze. A minun muam piästav da kaik älguo d’o mängüö lapset. Häin ottav da birbuovičan sinne vedeh va entiä kuna panop da alaažet kodihe da i l’ehmat. Iče tul’d’ihe, ni mid ei tietut, em tietut. Nu a vot hüö siga narod i san’d’ihe. San’d’ihe. San’d’ihe: “Griišan l’ehmat tuloba kodihe. A meiden ei tulguo”. A siid d’o Griišan l’ehmät ei tuldut kodihe l’ehman ku ot’t’. L’ehman müim ka ei d’o tulguo sinne mänoba.