Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Kuaduin vedeh

Corpus: Dialectal texts

Mikhailovskoye

Informant(s): Rozhkova Sofja Vasiljevna, 1914, Palnavolok (Palon’iem), Olonecky Destrict, Republic of Karelia
recording place: Mikhailovsky, Olonecky Destrict, Republic of Karelia, year of recording: 1983
recorded: Баранцев Александр Павлович

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 407-408
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №2749/1

Kuaduin vedeh
(Ludian)

A oledgo vedos olnu tožo?

Vedes? Vedes ol’en. Vedes olen ende maijat!

Nu sanele kuij oli?

Kuij oliin? Kuul’e ku!

Kui mänit vedeh?

Kačo, sie on t’ütto meil omas, omad ol’d’ihe t’äss oman d’er’einan lapset. Nu oli Kiršinov, nüg om kuolnu. A om t’äma, om lautaan’e se d’er’ev’ani lautaan’ on d’o starii häin siatut mi daa. Oi! T’äma d’es’atničč sau: ”Auguo mänguo!”, sav: ”auguo mängüö!”. Päčin tütt oli üks’, eraz olii Kuitiižin brihačču, Vas’aks kučuttih. Auguo mänguo”, sap: ”Lautain’ on täma vahnu, voit puuttu vedehe”. A tiedat, ende majat on vezi se, ku d’ogi om avuon, a vett on äij. Müö kaik kuudei lautaažel’e t’äl’l’e, ku läksi mel t’äha sa vet d’o t’ähä vet d’o t’aha sa, d’o müö sinne kaik viluh vedehe. Vot sida miä dostal’ sradaan. Oij, oj, oi! Sinne pakkuin kaik, üks’ diäi vai tütto tuai Hidn’ oli hierus, da toko va spominaačin, üks’ t’äma d’iäi. N’eičuk se. T’äl’l’e lautal’e. I , ku lanksim, ka i lautain’e se nouzaas. Znaješ, a müö sinne män’t’iä kuna vedap. Sruja ninkuon’e mänop. Tiedät buol?

Buol?

Buol om meid vedap. Oi, müö tabuoičem. Ked oma mägel se, ku tiedat, tabattihe koje kut da. Oij, naa siä sobat pan oma nagat sil’e jupku, da nagat sil’e koftu, da pane, da pane!” En pane!” Vo uradal miel’ om! I kolme kilometrat tulin vaščuiži päččojal piä. O, hambhat va prižmip. Prižmiv, kut hambhat, k omii hambhiid en voinu pida se, sa miä kül’min. Kodihe tulin, da siid mindaa riihe prišumii. Oij, oj, oi, ka siid bankuol’e piha käviin. Ka en ruohti ni vot ninka kanan šuaguižil’, mänin sihe sa mindaa prižmii äiküihe. Znaješ külmiin do smerti, olnuiž hot’ viinat libo mida sviat, op fuat’da ni midä ni kus. Tulin Rečnoil’e, ka mustenu sihe kaiket hüväd eij ol’e a. Pahad ol’en puutnu kaiket, hüvät ei puutnu. Oi, oi, oi, oi, oi!