Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Polovikat

Corpus: Dialectal texts

Mikhailovskoye

Informant(s): Andreeva Ekaterina Efimevna, 1917, Sjurga (Sürd’), Olonecky Destrict, Republic of Karelia
recording place: Mikhailovsky, Olonecky Destrict, Republic of Karelia, year of recording: 1983
recorded: Баранцев Александр Павлович

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 417-418
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №2750

Polovikat
(Ludian)

Nu, m’inä kačon, olet sinä polovikkat äijän siädanu. Kui se polovikad azutah?

Polovikat? Polovikat. Otam niitid, ostam. Niitid ostam. Siid luommo niitid n’ämät. Oma muguožet kruugat. Tuas hot’ miä proid’ail nedälil ühtel’ akal’e luim. Kümn’e seinat. Ninkuožet oma. Viihtan t’ämän langan. Sigä min seinat siädam suvalk, suvalkol’e pan’em. Suvalkol’e pan’em oigendam birdha, birdah panem niižinke. Sie agd’aižih sidom nämät. I zavodim kudoda. I kudom. Muga i kudom. Piläš sil’l’e tulda, kons kudon ka siit n’ähta kudoda. A vet roskazal se, miä hüvin en voiguo.

Sano, sano, sano, sano. Sano.

Ha, ha, ha.

Kui kudot?

Sanuin, d’o miä män’t’iä, min silie sanuin.

A ül’en čomat sinul oldah n’ämä polovikat.

Kaa mittuižet ribut. Ribut oldah hüvät ka i t’äda se ekda ielnu ribuit ka. Ei oldut čomat. A n’ügüöi se pideta lapset sobat se parembaažet. Ka ij tulov i doroškat parembaažet. Om mila doroškuoit siätut, puol’ vuiškad om siätut. Oij, d’oga vuoden kogol kudol. T’ähä vuoden möstegi sügüzül. Rubedam möstögi panen. Ende sügüstt en pane. Kezal en voi miä kudoda. Iel’e t’erpeniat. A siit otat t’erpenan, ka piäp ainoz olda siga. A üksin ol’en ka. Miä hot’ mida ka ruadaažin. Art’t’elil k em voi a üksin piäp mil’l’e ruadot. Tavvel olin t’äl tavvel L’eningradas ka ainoz va sanon: ”Anda, tütar, ruadot”. Ka mida meill on ruadot”, san: ”Meil’e ni mida meill ruadot!” . A mie en voi siga ruadota olda, hot’ vähäin’e mida ni ruata piäp ainos. A kodiš še meill om. Ole”, sap: ”Mänet kodihe, ka silla i hot’ mii ruadod om”. Ka millaa kodiš om ruadot. L’öidan ruadot.

Kembo sinne stavinpuut azui?

Stavinpuut oma igaaižet, män’t’ia miččed d’o. Igaažet oma d’o. Si stavinpuid ol’d’ih vet d’oga pertiš če siätut. T’äs meiden pertin sial oli. Toin’e kod’u ol’i. I siid ol’d’ihe. T’otk olii, hänen t’otkad i omad diäd’ot milie sihe. A t’ämän kodin se müö d’äl’ges siädim. A niišše kud olnu miä. En’čat oma. Oi, om mil täg ottut аlа sildaž muz’ejaha vedetud un. Stavinuoid n’ämit om vai n’ügü, n’ügü vott. T’äss i kaks pertid, d’äl’gmäin’e pert’t’ om. Siid om ül’ähain’e, alahaane. I siit sigä piä om. Ükš kodi d’o opšeitut kodi. Vot miä ol’en sil’l’e akal’e sianu eik ol’e. N’ügü mäne eik ol’e hänel e siänu häin t’äda kangast. Häin silie ozutap t’äman kangahan. I proid’ail n’ed’älil, miä siädin hänel’e. Viihtiin langat. I häin sai: ”Miä saraal’e panenka. Eik ol’e pannu vot nügü mäne da kacu t’äma saraal. Mit’t’e kangaz om.

Kui langat viihtetaze?

Ka vot n’ämil’e. T’ämad oma moižet, kruugad oma. Kruugil’e viihtam. Viihtam kruugiil’e, kaik t’äma langat viihtan, viihtam, min seinit panem siga. Miä kümn’e sein’at hän’el’e luim ka. T’ervas luim. Nu, huomesel zavodiim dai mur’gnas saubziim. Hätk pidap, ka kruugil se, ka ei p’ä d’uoksendel’da. A muga meil’l’ ende ku ielnu ka. Sein’äl’e n’ämät vuarnat ištaze bokha toiže. Ka d’uoksendel’e olnov väget ka. Pane languot. Äi pi n’ämid luoda kümn’e. Puazmat piäp ka. Hät’k pidap luoda. Vihm odnako i möst nouzop. Šeičas om niä vihm seičas om poud, n’äged om kummad oma.