Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

D’ürü

Corpus: Dialectal texts

Mikhailovskoye

Informant(s): Ivanova Marija Efimovna, 1925, Tashkenicy (Tuašl), Olonecky Destrict, Republic of Karelia
Vdovina Fedosja Grigorjevna, 1901, Ustje (D’ogensuu), Olonecky Destrict, Republic of Karelia
recording place: Mikhailovsky, Olonecky Destrict, Republic of Karelia, year of recording: 1983
recorded: Баранцев Александр Павлович

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 446-448
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №2776/9

D’ürü
(Ludian)

Nu oligo teil suuri tägä d’ürüt? Nu, kous Malan’d’ iški...

Il’l’and’ürud oma suuret. Il’l’ voip siä t’äüs pokoz d’alo s’akuo. Il’l’and’ürud oma suhondat. Il’l’ om, sandaze, tulop zat’evuon ke mida tah tvorip ei tvori. Sida il’l’and’ürud varaataze. Il’l’anpaiv, augustas. “Il’l’a, Il’ja-prorok”, sandaze: “tulov”.

Nu.


Mida ni but’ tvorip.

Olettego nähnü ku d’umalan strela kui išköv muah libo se.

Ka kons.


Kodih?


Kons kunna ugodip.

Nu, kons kunna ugodip.


Kons kunna ugodiv. Meil t’äma pert’t’ oli siätut ka fortočkas mänii. A t’äma načal’n’ik t’äss ištui. Ka hänel rožan siäd’ mustakš. Da t’ämä muga kuushe i mäni.

mm

N’ügü tuoda se.
A kazvanov, entiä mida iel’e zametno, a sill oli zametno. Hu virgan oli azunu.

A.

A kuibo kous se oli? Sanele hüvin.

Ka se d’o ammu om olnu, vuott om enamp kahtküment.

A kuibo kus piäi tuli trubaspiäi vai?


Ka män’t’ia, kušš oli perti pertiš. En, em mina tiennu a mil t’äma meil. Müö elim siga pertiš, a t’äšš oli meil kontor. A mužik oli t’äma načal’n’ik kontor. Nu, a toižet se sig ol’d’ih, k ei kossud, a t’äga mužikat kozni dai fortočkas mäni sinne. Rožan hänel siäd’ mustaks. A siid läks’ roža se pezii, pezob vähin vähäižin, ka l’äksi. Hüvä häntt ei puutunu tänne. T’änne kuna ni but’ ei ka hänt riknuiš. Ka mugali vidno vozduhal.

Vozduhal, naverno.


Da.


Vozduhal, naverno, puutui.

Se on, kačo. Poloniemes sanottih siga. Vazan tapuoi.

Ka vov siga.

Ka butto tapa ei.

Il’ja Il’ja-prorok om sida varaata.

Tappap meil üh’t’en vuoden.

Miä om.

T’äšš.

Tožo.

Vazan l’ähtman tuaš, vazan mugašto. Sig entiä, kuš palat, kuus seičeme.

Nu.


Mecha sinne tuad, oli tapanu mecha puuhu. Puun al’l’ ol’d’ihe mändut, i kaik oli rikotud i n’edäl’ iččitihe k ei voitud l’eita. T’äma Okulin eli silluo ve hengiš. A miä uniš nägen.

Kui, kui l’öüttih ned vazat?


Pidap siid agd’as sa sanda.

Sano agd’as a.


L’ehmal ei tulguo kodihe. I vazad ei tulguo. Hüö män’d’ihe, entiä kun’a, kävüttihe. Dai tul’d’ihe iel’e kodiš. Huomesel noustihe. Mös mändihe, ečtih, ečtih, iel’e kodiš. Iel’e kodiš mös tuada se huomneš tulob ,most iel’e kodiš. A Okulin se, entiä kus piä tuaga, mänop. “Miä”, san: “Miä n’ägin uniš tuada se. Segojan dorogal oma mägen piähä nouze, da siid oma en’t’iä kušš. Tuada se alguo ečkuo sil dorogal oma sanon”. Häin sanop: “Mie ol’en verhan tüönu, ka siks”, sanup: “Silie ozutap”. Nu pühäpäiv, ku tulob dai müöst t’ämä narot kerdutaze. Sinna mänoba. Vähäin’e proidib d’o, it’kun ke tuloba. D’o mändihe kaik l’eittihe. Siga kelluožed va tuodihe da. Lihat pandihe sinne. Ka d’o pošči n’edäl’ viruttihe kons ka.

Ka da Il’l’ om paha, Il’l’ om prorok.
Aivinve augustaz om, il’l’ ka häin d’ om kezal, n’ämäl aigal.

Da paimuo sanop. Sinne mändihe da tuana mändihe sinne diädih a iče ei tiennu ni päivit t’äma Teruon Onni.

Ka miš tiedap.
Mečad müöti kävütaze ka.

K eigo kr’ado rubettu eččim’äh?


Ha?

Eigo sraazu rubettu eččimäh?

Ka mie vet’ sil’l’e sanuin. L’ehmad mecha piästihe. Eht tuli l’ehmad ei. Ei tul’e kodih, ei tul’e kodihe. Hüö kävüttihe, entiä kuna käväitihe, paimuod da kaik. Sanup: ”T’änn oma mändüd nügüö huomesel’ l’eidam”. Huomesel’ paimuot tüöt’t’ih, da kedak män’d’is . ei l’eitut. Toin’e huomes mandihe, ei l’eitut siga päif kävel’t’ihe. D’o koumaaž vai mida siid miä, uniš nägiin d’o. Uniš ku n’ägin. Mie san: ”Sagojan dorogal, milie ozutti. Sagojan dorogal”, sav: ”Oma da kaik”. A Okulin sap: ”Mie Verhan tüönzim, ka siks silie”, sap: ”Ozut’t’i”. Hüö noustihe pühäpäivän huomesen dai män’d’ih, dai siid i l’eittihe kun. Kuš mie uniš n’ägin, muga i siätih se ka. Rindaid man’d’ihe da sil’l’e kaskesel’e dai kaskesel’e ol’d’ mändud i kaik nink ol’d’ihe.

Puud vaste nu.


Sinne, vi sinne sornu kaik.


Nu.


L’ehmad i vazad, i kaik ühtes taluoiš, k ot’t’ ot’t’i. Anda vazat se ei riknuiš, ka vaza se l’ehm liinnuiš.