Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Olemmako karjalaizet?
Informant(s):
Danilova Fekla Stepanovna, 1906, Poduzhemje (Užmana), Kemsky district, Republic of Karelia
Jakovleva Evdokija Saveljevna, 1902
Stepanova Marija Jakovlevna, 1907, Poduzhemje (Užmana), Kemsky district, Republic of Karelia
recording place:
Poduzhemje (Užmana), Kemsky district, Republic of Karelia,
year of recording:
1970
recorded: Федотова Виено Петровна
Source:
Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, 1994, p. 136-137
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №1396/6
Olemmako karjalaizet?
Karelian Proper
Poduzhemye
Myö kun kerrašša buajimma n’iin, n’eint’eresno l’ien’ou. Kuu on, myö olemma Karjalašta tuuvalda, nuo tuom perän garjalad buajitah toože miks’e puuttuu, mie kundelen raad’ivošša. Duumaičen, konžako myö rupiemma bräl’l’äimäh, kengä meit’ä ku... kundelou.
No jo Užmanalla lauluja andoma vielä... Šiis’at, šiis’at tr’et’jem godu. A otettii min’n’an kera, ta čikko laulo.
Laulo karjalakši?
Ei! N’äit’ä, muinoisie.
Ket kävel’d’ii?
Oldii, mie en t’ie, toože ol’i t’ämä, magniiofoonua myöt’i meil’ä.
No n’äit’ä myö om, meilä ž vet ei karjalakši lauleta, ei n’imit’ä. Myö olemma karjalaizet, a meil’a lauluo ei n’imit’t’yn’äišt’ä ole karjalašta, ei n’imit’ä. Ei n’imit’ä. Joka paikkane, joka nazvaan’ija om puol’ivenyähekše, potomu što emmä t’ie, emmäkö venäläiset, emmä karjalaiset ole, mit olemma. Ihan totta. Ei meilän.
A kuimpa šanotah, ket työ oletta?
Myö ol’ima ruuskije kar’eeli.
Myö ruskii kar’eeli sčitaičiuttuma, noo.
N’iin ol’i. Meil’ä ol’i t’ämä, Podgorodnoi t’ämä ol’i, Užmanan kyl’ä nazivaiččii Podgoroodnoi. I meil’ä ol’i, bol’še ol’i t’ät’ä, ven’yähen kiel’i.
Ol’i joko paikkua. Joko paikka nazivaiččiekši, počt’i puol’i meil’ä, en’ämbi puolda meil’ä on, miän kiel’eššä, ven’äl’äist’ä. Myö karjalakše emmä maha buajie, täkše venyähekši mit’äki, še karjalakše vain buajimma.
Vähäkö n’yd buajitta kundelomah.
Sie buaji mit’ä ollou buajimista.
Em mie n’yd n’iidä maha buajie.
Oma, oma karjalain’i kiel’i teilä on.
Oma, oma, oma kar’ja...
Oma, oma kar’ja...
Tule lähemmäkši, täššä, lähemmä.
Onnakko on, missä on s’ielä, kar’jalat ollaa n’iin... Petro... Petroskoin, siel’ä ymbär’il’l’ää vet no ollaa toože, n’e d’o ollaa toisemmoiset tooše.
Eihäm meil’ä pie Petroskoita. Meilähän on L’öžöl’äššä, kačo, et’ähänäko tuošša L’öžöl’ä ol’i, n’el’l’äkymmend’ä kilometrua, Voijärveššä, no vs’o rovnoo ei miän, miän kyl’än tabaa buajittu.
Ei.
Ei n’imissä. Yheššä Puan’ärveššä, pomoojemu, ei sit’ä, zagibaidu, n’iitä, n’i kun, kuin ollou omahan tapah. A muut kaikki kyl’ät... Da i venähäkše, da Piedarveššä hod miän, miän kiel’en tabah buajitah. Voijärveššä, Löžöl’äššä, n’iät’, n’iissa kul’issa kaikki.
Omako ol’i tuaššen?
"Šinne" da "tänne", da "tuonne", da yhteh biessaa n’iit’ä. Ihan totta, ihan totta. Meil’än’i on.
A kuimpa teilä näidä šanoja šanotah?
Meil’ä vain, ol’emma očen’ m’aakko šanotaa vet’. Meil’ ei šanota "tänne", a meil’ä šanotaa "tule t’änne". No "tule t’änne", a hyö šanot... "tule tanne". Potomu što on karjalain’i kiel’i, a vs’o rovnoo, kuin ollou, kuin ollou hiän... Ei n’imissä, ei n’imissä ole.