Texts
                                            
        
            Return to list
            
                    | edit | delete | Create a new
         
            | history
            | Statistics            
            | ? Help            
        
        
        
            
            Omašta talošta
         
        
        
                
        
        
        
                
                
                
                
                
                
                 
            
Informant(s):
 
        
         
            Antipin Vasilii Fjodorovich, 1891, Maslozero (Voijärvi), Kemsky district, Republic of Karelia
                
    recording place: 
    Jushkozero (Jyškyjärvi), Kalevala district, Republic of Karelia,    
year of recording: 
1969
recorded: Федотова Виено Петровна
        
                
                 
            
Source:
 
        Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, 1994, p. 155-156
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №1213/12
        
                
        
               
        
        
    
        
                
        
            
            
            
                    
                
        Omašta talošta
        
        
        Karelian Proper
                
Yushkozero
                
      
             A tämän talom paikan kuimpa šie vibiraičit? Ol’iko tämä hyvä paikka? 
 
 Kaa, ka mie, vot, tuošša ol’i, tuo, še vanha talo. No n’im mie šid’ä kačoin, što šiin’ä ol’i šemmon’e, ее, še vižava paikka da kaikki, ja mie duumaičen panen tähä. Mie šiidä käyn s’el’soviettah, s’el’sovetaš šanotah: "Požalušta, sroji l’uboih paikkaa, omal… omallaš pellolla, šiid’ä, min pelduo šen talon alla". Nu vot, mie šiidä tul’in, tähä srojin. 
 
 No hyvä tämä paikka on. 
 
 Hyvä, hyvä paikka. 
 
 Vettä mistä työ otatta? 
 
 Rannašta. 
 
 Rannašta. Tuošša tuo joki on? 
 
 Jogi. Jovella. A šiin’ä ol’i n’iät šen šilloin ennen, še vanha tuo talo n’i, šemmon’i ol’i siiroišt’i, siirost’i postojanno hän’eššä. Noo, a mie kuin šiin’ä el’ät, kun’i vanhašša. 
 
 A onkoš nyt še vanha talo paikalla? 
 
 Eе ole. Halgo, hallokši pan’ima. 
 
 A onko teilä kuoppa? 
 
 On. Kuoppa on. Šiel’ä kartofel’ie piemmä kuopašša. 
 
 Ka kuimpa šitä kuoppua luajitah? 
 
 Ka kuoppa luad’ie vot. Mie šiidä, šiin’ä ol’i en’d’in’e kuoppa. Mie šen kuopan riičin poigeš, puhaššin, ja šiid’ä šeinät srojin. Katoin hyväzis’t’i kuopan. Nu vod, nyd šiinä i ongi. 
 
 Šiinä i onki. Nu vot, a kuin šyväkši še luajitah kuoppa? 
 
 Ka ei že ole, ole šyväššä, kui hiän šanuo ol’is, onkohan kakši metrie. No vähä šyvembäin’i možet. 
 
 Äijänkö šinne mitä šopiu? 
 
 Ei šiihi šovi kuin, täl’l’ä… nuu, šev vuuven kartofel’i šopiu. 
 
 Onko tämä p’et’is’t’enkka vain mi tämä on, tämmön’i talo? 
 
 Ei še ole pät’ist’enkka. Še on. Še on niät šen, kolme, še on. 
 
 Montako šeinyä on? 
 
 Šeinyä, n’el’l’ä šeinyä on. 
 
 N’el’l’ä šeinyä šiinä on. N’iin? 
 
 N’el’l’ä, kuuži. Šinčošša n’el’l’ä. Kakštoišta šeinyä. 
 
 A kuimpa šanotah tätä? 
 
 Kril’čča. Kril’čalda kun tulet, n’i šiidä kuhn’ah da. Ikkunua? Šeiččemen. Viizi on enžimmäizeššä, ja kakši täššä. No šinne, oččah kolme.