Texts
                                            
        
            Return to list
            
                    | edit | delete | Create a new
         
            | history
            | Statistics            
            | ? Help            
        
        
        
            
            Tuatto ž ol’i laulai
         
        
        
                
        
        
        
                
                
                
                
                
                
                 
            
Informant(s):
 
        
         
            Kljuchereva Marija Mihailovna, 1907, Kellovaara (Kellovuara), Olonecky Destrict, Republic of Karelia
                
    recording place: 
    Тикша, Muezersky district, Republic of Karelia,    
year of recording: 
1979
recorded: Рягоев Владимир Дмитриевич
        
                
                 
            
Source:
 
        Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, 1994, p. 156-159
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №2758
        
                
        
               
        
        
    
        
                
        
            
            
            
                    
                
        Tuatto ž ol’i laulai
        
        
        Karelian Proper
                
Yushkozero
                
      
             Minä olen kuullut, sinä muissat Kalevalan runoo, runoloi, erähii? 
 
 No. 
 
 Midä muissoitat, minul voidgo sanua. Muistadgo Väinämozeh näh midä n’i? 
 
 Väinämöizeh n’äh em mie muistazin, ga vähän naverno muissan. Em mie voi händ äjjyä muistua. D’o mie hänen unahan puolen pošti što. Potomu što mie, mie olen nyt äjjäldi händä. Ammuin en ole pajattan. Da i en ole što, ei o mis, ei ole in’t’eresno laulua, k ei n’iken t’ijjetä, ei malteta. Miksiba händä pidää? 
 
 A iel’l’ä mis’s’ä laulettih? 
 
 Iel’l’ä laulettih kon’ešno muite, ken ku miän, miun heimokunda. Tuatot. D’ieduškat. D’iäd’öt. Sogie-Iivan ol’i meil’ä. Toož on Kon’evualov. Petroskoile taluttih. Vot kakom godu mie ol’in Petroskoil. Pet… mie ol’in Petroskom rajon’e šilloin. Še ol’i dvat… tricat’. Eе, tricat’ vtorom godu minul ol’i d’ied’ö. Petroskoil laulamaš šogie d’iäd’ö, s’l’epoi, Kon’evalov Mihail, Ivan Demen’t’evič. Vot kak. 
 
 Iellä laulettihgo runoloi bes’oodassa vain muiten? 
 
 Muiten, muiten. Kod’iloissa. 
 
 Kod’iloissa. 
 
 Kod’ilois, kodilois, ei, bes’odoiss ei laulett, a kod’iloissa laulettih. 
 
 Ol’igo muida kuundel’ijoi vai kod’ilazet? 
 
 Ga ol’i muida, mintäh ei ollut, kaikki keräävvyttih šen takie, što oldih nuorizad da maltettih vielä karjalaksi hyvin. Keräävvyttih šemmozed nuorizad, da i vanhat starikat kuunneldih da i. Kuunneldih. Ei yhet kod’ilaizet. 
 
 Nu midä muistat Väinämözeh näh? 
 
 [nauraa]
 
 Midä, midä muissat. 
 
 Da. Ga mie Väinämöizeh n’äh em pajuloi kačo pajattan, naverno mie em muissa. Muissan, jotta hiän kuin otti, konža hiän läkši. Konža hiän, hyö šatuttih vaššakkah šen. Pohjola…, Pohjazen emännän kele, Lemmingaizen… [laulaa:]
 
 "Oij on vanha Väinämön’i 
 pyörytä pyhäsanasi 
 labehuta valgijaista 
 piäššä mieštä tieldä pois 
 ualdo piädän’i ajeloo 
 meren l’iedo l’iekuttau." 
 "Midäb anat lunnahikši?" 
 
 Šanoo:
 
 "Anan ainuon sizären’i 
 lainuon emon’i lapšen 
 tuolla vanhalla Väinämöl’l’ä 
 turvakši tudizevalla 
 varakši vabizevalla 
 iguhizekši omakši 
 kainaloizekši kanakši." 
 Šid on vanha Väinämön’i 
 pyörytti pyhäšanat 
 labehutti valgijat 
 piešti miehen mereštä pois. 
 ... 
 "Jogo anat tyttäreš?" 
 
 Šanoo:
 
 "En jo ana, en jo kiel’l’ä 
 mieštä piinalla pidel’en 
 kun kynnät kivizem pellon 
 vaguolet muam madozet 
 n’ äžen annan tyttären’i." 
 
 "Jogo annat tyttäres?" 
 "En jo anna, en jo kiel’l’ä 
 mieštä piinalla pidel’en 
 kun kirjuttanet kirjakannen 
 äžen anan tyttären’i." 
 
 Šormin šoitti Väinämön’i 
 kiel’in kandeleh pagaz’i
 
 Sano sie minul, Mari Mihailovna, mistä sie, kestä sie nämä opit, runot? 
 
 D’ieduškašta da tatašta. Tata-rukka en’ämmän viel’ä. D’ieduška jo ku kuol’i dvacatom godu, myö viel ol’imma lapšet. A tata, ku l’äkšimmä konža hein’än ruadoh, konža l’äksimmä kunne, hiän istu peräššä, myö soudimma, hiän vai laulel’i. Myö vain n’iidä kuundelimma. Myö point’eris… prosto point’eresoval’is. Mintähtö meil’ in’t’eresn ol’i kuunnella. N’ämä my… maltoimma hyvin n’ämä kai šanat. Meil ol’i se in’t’eresno. 
 
 Ol’i ta… tatas sit ol’i taidavu, taidai runonlaulai? 
 
 Ol’i, ol’i. Ol’i tata, da i d’äd’ä ol’i. D’ieduška še, mi käv. Petroskoilla. Taluttih. 
 
 No a tatas eigo muista, kestä hän oppi nämä runot? Kes, ken opasti? 
 
 Hiän tož d’ieduškašta, omašt tuatoštah. Da, d’ieduškašta, no. 
 
 A d’iedo eigo muistan, mistä hän ol’i lähten? Eigo sanottu? 
 
 A še on šiel’dä rajalda l’ähtenyt. N’ed on. N’äm on, še rodu l’ähtenyt, še, še l’ähtenyt, še D’ermie. On tullut šiel’dä, rajalda, tuošta, tuošta. Ladvajärveštä. 
 
 Ladvajärveštä? 
 
 Šield on. Ladvajärvem mie n’ikedä en t’ijä. Šen van yhen tunnen. Šen, D’ermie ol’i d’iedo, še, tunne, en tunne, t’iijän. 
 
 No, ei. No saneltih, sie muissat, muissat. 
 
 No, šanella…, muistan, no. 
 
 Sid ol’i teijän rodu kai nämien runoloin laulai? 
 
 MK: unoloin laulajat, točno, točno. Vid’ oldih en’ämmäl runoloin laulajat, n’i vanhemmat. Viel’ ol’i D’emen… D’ement’ei Semenovičan. Še, tuatto ž ol’i laulai da i šil’ ol’i še, Semjon Mihailovičan, yl’en oldih laulajat. Ne oldih yl’en, viel’ enämmäl laulajat, ku n’ämä. 
 
 Hyö oldih ka Kono… Kon’evualazen rodua? 
 
 Kon’evual… vo-vov-vo, Kon’evualazen rodu. No, Kon’evualazen, Kon’evualazen.