ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Šiäprimiettoja

Šiäprimiettoja

карельский: собственно карельское наречие
Оулангский
Plahv’eššen’n’a n’i mistä tuul’i on, n’i s’itä tuulta enämmän rupieu, tämä s’inä vuotena kevyällä tuulomah ta kešällä.

Blahv’ešen’n’an aikana?

No, plahv’ešs’n᾽n᾽a, s’et’moi tätä kuuta, apr’el’ua, i kattojem piällä kun näin šanotah, jotta kattojem piällä ku lunta ei ol’is’ n’i siitä, i kevyällä jyrimpäivänä, ei ol’is’ s’iitä maijašša jo vous’e, tätä, jo, tämä tämä heinä kašvais’ ta i lehmät voitais’ ulkon olla, kum plahv’eššen’n’ana vain ei ol’is’ kattojem piällä lunta, n’iij jo aikan’i tulis’, a tänä vuotena taitau myöhän’i tulla kun on näin. Näin tämä, polnossa vielä katot, ta lunta jott ei ole, ottan vielä i m’itä.

A kuin šanottih jotta pouta, poutakešä tulou konša?

A s’iitä primiet’ittih täštä äijämpäivän, ei äijämpäivän, šuuri pyhä kun alkau, n’i enšimmäin’i ol’i kevätpäivä, tuoin’i ol’i siitä kešäpäivä, a kolmaš šyyšpäivä, kolm päivyä hyö primiet’ittih, jotta kun šieš ollou, n’i paremmin tulou še kešä, a purku ollou, puolempäiväm purku tuoisen hot’ s’ielä, n’ii šanotah nyt puol’i tulou paremmim purku a tuoin’i šieštä, ka kaikkie še tullou ka kuit’enki primiet’ittih n’iistä.

No no no, a vot šanokamma, još on talvi pakkan’i oikein šemmon’i, n’i mimmon’i kešä še tulou s’iitä?

No talv om pakkan’i n’i, s’iitä kešä tulou pouvempi i lämpimämpi, hiän oikein lämmin s’iit tulou.

I, a još, jos

A još vai näin, jotta purkusa ta lämmin on talvi, i kešällä s’iitä ei n’iin ole lämmin.

A vot kešäštä kuin šanottih, kešällä kuin talvešta šanottih s’iitä?

A kevättä näin, šyyšpuoleh, n’in tämäm päiväštä primiet’ittih, Ill’am päiväštä, aukustan toroi čisla kun on Il’l’am päivä, n’i s’iitä primiet’ittih, jotta mimmon’i tuul’i on, n’in s’iitä paremmin šykšyllä s’itä tuulta rupieu pitämäh, n’iitä primiet’ittih ennen.

A vot, ol’iko šemmosie primiettoja, jotta kešä tulou šemmon’i kalasa ta tämmön’i primietta, jotta kalua tulou äijä?

Kalua, primiet’ittih kaikičči tuošta mat’ikašta.

Uhu, a kuin? Kuin?

N’iij jotta kun täššä mat’ikkua kun hyvin šuatanneh tänä, n’iin kun talavella, n’immat’ikašta on vuuvvenalku”, šanottih kaikičči ennen, jotta kum mat’ikkua äijä šuatanneh, n’i paremmin, n’i joka kalua šuahah, mat’ikkua kun vähäm puuttunou sielä, mertoih il’i mihn’i, šanotah: ”Voi, tänä vuotena kyllä tuaš ei pijä äijäkkäl’i kalua šuaha”, n’i s’iitä primiet’ittih ennen, no kon’ešno šattuu še i kala, aijalla šuat toisell et šua, n’iin še on.

N’iin še on.

N’iim primiet’ittih ennen kyllä aina.

A vot još jiä mimmon’i on, pakšu vai hoikka, n’i šanottihko mitä s’iitä?

Ei, s’iitä ei, ei n’imitä šanottu, jott konša on.

A vot tuošta kalam makšašta kuin šanottih? Ol’iko mitä?

A vot hauvim makšašta.

Hauvim makšašta, vot kuin šanottih?

Šanottih, jotta kun hauvin kevyällä šuat, n’i ensimäksimeilä Palaka-rukka pokoin’iekka šen kaikičči šanokum missä ollou näin, jotta kun hallua, n’iin kun halla tullou, n’ii kun hauvilla makša näim pitkä, n’i ollou t’iälä, kešempänä, n’i kešähallam pitäy op’esaat’el’no, a kun ollou tiälä latvempana, n’i šanou myöhäsempi tulou siitä halla, jotta še poikki n’iin, n’i ol’i ta še mušta i on še hauvim makša, oikein še ol’i prim’etl’ivoi.

A vot linnuista mitän’ih šanottihko vai ei?

A l’intuja mie kun n’iitä en, emmä pyytän eikä šyyvvetty, lämpimänä kevyänä i l’intu paremmin, tätä, hot n’i šielä main’ittih, nämä, ukot jotta. Kun lämpimämpi vuoš on, n’i paremmin i l’intu, tänne kiimalla tulou, а kun vilu vuoši, ta pahoin i kiimiy.

A vot šanokamma, još kešällä n’ii kuim primiet’ittih, kuim primiet’ittih vihmua, jott vihma tulou?

Vihma tulou, jo, näin, päivä laškeutumah rupieu, n’iin hiän, tämän op’esaat’el’no laškeutumah ku rupieu n’iin kum pilven vejältäy n’iinkun kintahah, n’i, siit ruškien oikein laškeutuu päivä, siitä n’iin i vuota tuoisena päinä vihmua.

Vihmua?

Daa, šem mie kyll olen i iče primiet’t’ij, jotta heinällä olet n’i kum, muutamičče kačot, – ”oivoi kun nyt tuaš kintahan vejälti!” päivyä, kun laškeutuu päivä, n’i s’iitä kyllä vuota tuoisena päinä vihmua.

A vot noista, noista. L’intusista šanottihko, još l’innut n’iinkun alahalla lennetäh n’ii?

L’intusi..., l’innuista mie en ole, a ken

A šiäškistä? Tämmösistä kaikista?

Näin kun tuo, ken t’iesi nuo taivahašta tähet, n’iistä primiet’ittih oikein ennen, oikeim primiet’ittih.

Kuin, kuin, etkö muissa?

L’innunrata da ken t’iesi n’iistä, jotta linnunrata ta s’iitä, nämä kuoitetäh, kuoittien ieššä, jotta tukkutähet tuaš še, näin eissyttih, a ennen še ei ollu n’i čuassuja, kaikki, monell ei ollu n’i čuassuja, näist tähtilöistä ku šekieššä ol’i täht’ilöistä kaikki primiettivät, i hyö t’iijettih to ken vain t’iesi n’i taaše t’iijettih näistä, tulouko lunta talvella äijä vain l’innunratašta.

A kuin? Vot kuin?

Vot kuin tähet lienöy oltu heilä että, hyö primiet’ittih n’iistä linnunratuoista še, jotta tulou tänä vuotena lunta äijä el’i, vähä tulou lunta, n’iistä primiet’ittih oikein mie en t’ietän a va...

A vot kova tuuli kuim primiet’ittih, jotta noušou kova tuul’i?

A kova tuul’i kyllä kuv vain, konša mistä päin tuul’i ollou, kun nämä tuulenkynnet kun tullah, n’i kyllä, siltä puolen n’iin n’i vuota tuulta ta lujua tuulta. Še n’iin taivahah n’iin kun ualtosin taivaš ol’iis’, kun še, šemmon’i primietta on, še kyllä tuulou.

A vot kuin teilä, sielä Tumčašša šanottih, jotta šuvituul’i оm mimmon’i tuul’i?

A šuvituulekši meilä šanottih kaikičči.

No še on lämmin tulou vai?

Šuvi šu(vi), jesl’i napr’im’erno tänä plahv’ešen’n’ana näin šuvešta tuul’i tulou, n’i še on lämmin, lämmin ta i lämmin kevät ta i vopšen enämmäkkäl’i šuvešta tulo(u), no još pohjosešta, kyllä pohjaista riittäy s’iitä, s’inä vuotena tätä pohjoseh tuulta.

Vilu on?

Vilu vil

No a tuo, no länsituulet?

Länsi ne ollah lämpimämmät.

A itätuuli?

Itätuul’i še tooše on, itäpuolelta, lämpimät.

A nuo, n’iin kun. Šanokamma, šuven ja lännen välillä, n’i ne tuulet mimmoset ollah?

Ka ne, no šuvešta napr’im’er, šuvi še on tiälä šuvešta siitä on tänne, tämä, kuoil’l’in’i še on t’iälä, a t’iälä še on tämä. Kačo vain ennen kaikki.

Luotehin’i?

Luotehin’i? Luotehešta pohjosešta, pohjosešta kon’ešno on kaikkein vilu, a tiältä n’iise on tämä tuul’i ei oikein lämmin.

A luotehen’i tuuli?

Luotehin’i tuul’i ei ole oikein lämmin, a merin’i tooše on, konša on lämpimämpi konša om merisellä.

A kuoillin’i?

A kuoil’l’in’i, ta še on pahempi tuul’i kuoil’l’isešta.

A još tämä, nämä tuulenšuunta vaihtuu, n’iin s’iitä mitä?

Ka s’iitä še mitä, ei n’i s’iinä erikoista i mitä, tuul’i še vaihtau, tuul’i kevyällä vet tuulou n’iise, tuulouhan i koil’l’isešta tuulou jo pyörähyttäy tänne murkinapäiväseh johan pyörähyttäy šuvešta iltapäivällä, kaikkih voit pyörähyttäy.

No a vot šykšyllä, šanokamma, pohjoistuul’i n’iin, voitko šuaha hyvin kalua, ta mitä kalua?

Ei.

A millä tuulella parempi kala tulou?

Šuvituulella ta i kuoil’l’isella puuttuu ta i paremmin muulla tuulella kaikkina, no pohjan’i on n’i, on šanottu, jotta pohjan’i ottau vaikka maijon renkištä kum pohjan’i tuul’i tuulou, taaše lehmä antau vähemmäm maituo, še pohjan’i tuul’i on šemmon’i, še viey vaik kat’t’ilašta kalat, s’iitä myö kyllä olemma kaikkie proopuinun ta i sitä.

No, a vot verkkoja kum panet järveh, n’iim miltä puolelta om parempi panna, tuulem puolelta vai? Tuulirannalta vain kuin?

Näin, kala napr’im’erno n’iin hiän vaštarannalla paremmin eläy.

Vaštarannalla, šykšyllä vai kešällä?

Šykšyllä i kešällä.

Kešällä?

Da, šem myö kyllä olemma iče kalaštajie, jotta še paremmim puuttuu vaštarannalla, ei tule košt’iella, no näin kun šykyšyllä, n’ii košt’ieh paremmin häntä košt’ieh, no, ollou, täššä napr’im’er täh lahteh, t’iältä tuulou, tältä hot’ šuvin’i tuul’i on, no n’i hiäm painau täh lahteh kalan, no pane s’ie vaštarannalla, pane tuonne koššerannalla ka jo ei n’iin ole.

Koššerannalla?

Paremmin kala on kaikičči.

Šiika tai?

Šiika ta i l’upoi kala vaštarannalla še paremmin eläy, lahteh painau šen kalan n’ii paremmin…, m’ih on tuul’i, napr’im’er šykyšyl osop’enno täššä hot’ mis’ olkah hot’ šuvin’i tuul’i ka mujehta täh lahteh ajau paremmin, a olkah vain tuonne pohjan’i tuul’i, jotta pohjoseh Kuorilahen rannalla paremmin ajau šen kalan, no puuttuu no ei n’iin, puuttuu kon’ešno t’iäläki mujehta ta i, sielä, a nyt kun ei ole emmäkä poimi i pyyttyä ennem pyytimä ta i šaima.

A kevyällä pyyvettih kalua teilä?

Pyyvvettih.

A mitä kalua?

A joka kalua šaima, šaima šiikua i, šiikua paremmin, kevyällä vähempi, a šykyšyllä enämmin šiika puuttuu, a ahvenkala, hauki, še on šykyšy, tällä kevyällä kutu.

I heti kun še jiä lähtöy, n’i heti pannah verkot?

Heti, heti, ta i jiä viel on rannoilla, ta i pienet, porih jo alat, rantah panna kalua n’i jo siih panet.

A ol’iko lahnua sielä?

Lahnua oli, lahnua, miän järvissäkö? Ol’i, lahnua ol’i miän järvissä oikein.

A ollouko vielä nyt? Nyt še ei ole näin? A näissä järvissä ollouko lahnua vai?

On, on.

On, puuttuuko še?

Puuttuu, ka täššä nyt mie t’iijän, no mie en ole käynyn tällä tuolla jovella, tämän, Kiestinkijovella, sielä kailmašša tämä Kr’est’ina juohatti, sielä kailmašša käyt, tämä šäynyä ta i lahna käyt, no tol’ko ei voi syyvvä mintäh , Kiestinki, sielt ylähät’i vesi tämä valuu p’ensiin’i, jot ihan p’ensiin’illa tulou kala, še.

A mikä še on šanakailmašša”?

A šemmon’ n’iinkun, nu lakši, n’iinkun, tämä näin joki noušou siitä tänne lahukkain’i, tämä, tämä lahteh, n’i täššä on oikein šemmon’i heinäpaikka, n’i vot tähhän oikein käyt, še lahteh heinäpaikkah.