Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Riža sinä-ki kevät!

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, публицистические тексты

Источник: Irina Sotnikova, Kodima. № 7, (2018), с. 5

Riža sinä-ki kevät!
(вепсский)

Kezakun 29. päiväl Šoutjärven etnografižes muzejas mäni hüvä aigtego, mitte kerazi külän eläjid. Oli avaitud kuvaozuteluz, miččen nimi omKarjalan keväz’”. Ristituil oli voimuz tundištadas kuviden avtoranketaidehpirdajanke Konstantin Moškinanke.

Konstantinan kodima om Vätka (Kirov-lidn). Laps’agaspäi hän navedi pirta. Ezmäi hän openzihe taidehškolas, jäl’ges učiliščas da institutas. Nel’l’ vot tagaze hän ezmäižen kerdan tuli Šoutjärvehe. Necil kerdal hän tuleb vepsläižidennoks jo koumanden kerdan. Sündub küzundmi toi händast vepsän male?
Konstantinale om melentartušt suomalaiž-ugrilaižiden rahvahiden istorii. Vepsläižiš hän kulišti mamalpäi. Hänele oli melentartušt tedištada heiden polhe. Zavodi ecta materialad. Tedišti, miše vepsläižed eläba ani läz heidenkeVologdan agjas, da völ pagižeba ičeze kelel. Sid’ hän tahtoi tedištada völ enamba vepsläižiš. Zavodi oppida niid. Eskai openzi vepsän kel’t i nügüd’ hüvin pagižeb sil.
Äjad pirdajad tuleba Karjalaha, miše pirta londust, järvid, jogid. A Konstantin tuli Karjalaha, miše enamba tedištada vepsläižiš. Šoutjärv’-küläd hän valiči sikš, miše nece om pohjoižvepsläižiden kul’turkeskuz. Sid’ om etnografine muzei, vepsän hor, rahvaz pagižeb kelel. Muga hän tuli Šoutjärvehe. Ičeze ezmäižes matkas Šoutjärvehe Konstantin sanub: ”Vastuz oli lujas läm’, täs tundištimoi hüviden ristituidenke. Ezmäi kaiked minun sil’mnägubale tuli kuva Hamamäthaze. Minä sid’-žo mel’düin neche londuzkuvaha. Siloi irdal oli keza. Ümbri oli čoma londuz, Änine. Ühtes vepsän horanke minä läksin Oštaha praznikale. I minä el’genzin, miše tänna pidab pörtas. Siloi völ ei olend idejad tehta ozutelust. Kulin kel’t, pagižin ristituidenke, tundištimoi vepsän rahvahan kul’turanke i el’genzin, miše vepsläižed oma läheližed meile. Nägin tutabid antropologižid modoid, kulin tutabad änetust”.
Toižen kerdan Konstantin tuli Šoutjärvehe kevädel: ”Nece oli läm’ päipaštokaz keväz’. Oli Äipäiv. Nikonz en nägend mugomad siništ vet joges. Sil päiväl pirdin kogonaižen päivän”. Hänen henged libutiba meiden londuz, vepsläine külä, rahvaz. Ičeze tundmusid matkas Karjalaha hän ozuti ičeze kuviš. Muga sündui idei tehta projektan i pidi se todenzoitta. Nece projekt, miččen satusen tämbei nägem, oli lujas pit’k i jüged. I kut sanui Konstantin, hänen täht se oli lujas melentartuine i tärged.
Konstantin Moškinan kuvaozutelusen pätem om Karjalan keväz’. Nece nimi om anttud päkuvale, kus om ozutadud kaikid vahvemb pirdajan tundmuz matkas Karjalaha. Täs pirdai kuvazi külän čomut, pertid, joged, ristitun jügedad radod ičeze linmal. Necidä päkuvad ližadaba toižed taidehpaltnad, kus om pirtud külän irdad, mecjärvut, Änine, lainhed, lete, pedajad... No kaikid nenid kuvid ühtenzoitab keväz’. I pidab sanuda, kaikuččel kuval se om ani erazvuitte. Keväz’ znamoičeb midä-se ut, verest kut londuses, muga ristituiden elos-ki. Tahtoiše, miše ristitud oližiba ozakahad, eläižiba hüvin.
Mugažo ozutelusel voib nähta eläjiden modkuvid, pertid. Niiš hän tahtoi ozutada mel’kuvan, mitte om tipiline vepsläižile.
Konstantin eläb edahan Karjalaspäi, no nece ei telusta hänele olda sidos Karjalanke ičeze kuviden kal’t. Hän om sidä mel’t, miše Karjala mil-se kožub Vätkaha: ”Tahtoin ozutada miše kaik nece om pohjoine, nece om sija kus eläba suomalaiž-ugrilaižed rahvahad. Nened londuzkuvad oma läheližed kaikile suomalaiž-ugrilaižile rahvahile”.
Taidehpirdajan täht om tärged, miše hänen radod ihastoitaižiba ristituid, miše kaik nece oliži mel’he heile. Jäl’ges institutad nece om ezmäine Konstantin Moškinan ozuteluz vepsän mal.
Tuldes muzejan zalaha, om mugoine tundmuz, miše nügüd’ irdal om keväz’, puhub verez tullei, londuz heraštub. Tulgat ozutelusele i rižagat ičeiž kevät!