ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Mimmon’i šiä tulou

Mimmon’i šiä tulou

карельский: собственно карельское наречие
Кестеньгский
Ka šanottih hyö, jott mimmon’i šiä tulou, jotta kun, päi…, šanotah päivyä kualattau läpi pilveštä sielä n’iin kun valkie, še päivä matkua jo, nyt purku tulou, nyt min’ih, min’ih šiä tulou. El’i kuin koit alkau taivahan rannalla on ruška, i illalla el’i, el’i huomenekšel, še tulou tuuli op’asaat’el’no, još on ruškie taivahanranta, op’esaat’el’no, no vot n’ii n’iiltäh hyö primečaitih s’iitä.

A jotta, a šaje, jot tulou šaje?

Tulou, tulou šaje, ta še tuaš el’i, el’i kun alkau tuaš, jotta päivä, n’iinkum päivä valkou še, šiä šiätä vaššen še om päivä ei kaunis kirkaš, še alkau ummehuš tulla, nyt tuaš tulou eri ke…, el’i vihma el’i…, nyt tuaš purku i tulou, kun on noin tuošša päivä unnakka.

Kešällä n’iise?

No n’iin i kešällä, että kun alkau vain tätä, še ei, ei hyvä, ta alkau sieltä pilvijen välistä pilkaella päivä, še on vihmoiksi.

A mimmon’i tuuli teilä oli vihmatuuli? Mistä puolešta? Mistä päin?

A še ukod’iu joka puolešta.

M’i?

Ka tuuli, jotta konša vihma tulou?

Kuin siula šanuo?

Ka še on, še on, še on röččä tulou kuol’oisešta, vot tuolta. Kuol’oin’i še om paha, kaiki kaikista pahin kuol’oin’i, še on kaikičči. No eli näin vot, vot kevätkuol’oi röččä, röččä še on kaikista pahin, še tuou kevyällä i šykyšyllä, še on kaikista pahin. A verkkopohja, miän kielellä šanotah verkkopohja, n’i nyt viluštuu, kun verkkopohjaisešta tuulou.

Aha, verkkopohja.

No, verkkopohjan’i.

A konša tulou hyvä lämmin šiä n’iin?

Kun on otukšiin’i, no miän kielellä otukšiin’i.

Otukšiin’i?

Otukšiin’i.

M’i še on otukšiin’i?

A jugozapat.

Jugozaapat?

No, ta šuvin’i tuuli, še, še, kešällä še on kaikista lämpimim muka tuuli tai vihma kešällä ta no Karjalašša, a še otukšiin’i, še on näin tuolta päin tuulou, no n’i še on lämmin tooše.

A još talvella n’i?

S’o, s’o tooše.

A kuim pr’im’et’ittih, jotta pakkan’i tulou? N’i mitä?

No pakkan’i tulou, še on tuaš, še on tuaš eri, eri prim’ietat ne.

A pr’im’iet’ittihko n’iin, jotta, još talvi on šemmon’i lumin’i, n’i mimmon’i kešä tulou?

Kuin kun, kuin kun on tämä röččätalvi ta lumisen’i, n’iin i paha i kešä tulou, a kuin olis’ pakkan’i talvi, n’i s’iitä tulis’ poutakešä, ei, ei tulis’ ta n’in ta eikä mitä.

A kevät još mimmon’i tulou n’i?

No, ta n’iin kevät i kaikki, še kuin n’iin i rupieu kevyäštä, kun rupieu röpältämäh, ta s’iitä še n’iin i. Vot emmä t’iä tänä kesä…, tänä talvena, kun on tämä näin lämmin talvi n’i.

Tämä on lämmin talvi.

Lämmin talvi, ja kuil lienöy röččä, n’i emmä tiijä nyt, jotta mimmon’i nyt kešä tulou, nyt on.

Vilu kešä tulou?

Nyt tuaš vilu i kešä tulou. A kun olis’ pakkan’i talvi, n’i pouta kesä tuliis’, n’ii sielä ennen mainittih, jotta s’iitä poutakesä tuliis, kuiva, ei, ei tuliis’ n’iin ei.

A vot još järvellä olet, n’ii kuin primietittih järvellä, jotta mitä järvellä näkyy, jotta tulou vihma ja tämmöset kaikki?

A, vihma järvellä kun alkau, vih…, täššä on kluat’t’i on tyyni, tuoini on tuuli, še on šiitä vihmoiksi.

Vihmoiksi?

No, še on vihmoiksi. A kun sielä, kun kačot, kun järvellä, kun on siitä niin kuin mair’ova rouna, näin käy n’i, še оm pouviksi.

Pouviksi?

No, še om pouviksi.

A noista šiäškištä ta tämmösistä kaikišta kuin šanottih? Jotta šiäškijä, još ne tai linnut lentäy, još alahana?

Linnut kun alahana lentäy, s’iitä še märkie i šäitä.

A još korkiella?

Još korkiella n’i siitä tulou še pouta.

Pouta?

No, lintu noušou pouvalla ylöš, a još on vain vlašnoi tulou, ta šemmon’i märkä šiä, n’i šehän alahana aivan lentäy. Ta čirčiettäy s’iitä kaikkeh tapah, n’i še on šiitä märiksi.

Uhu, a vot mimmosie primiettoja ol’i kuolijaksi?

Kuolijaksiko? Kuolijistä mie en tiijä.

No ol’i še šemmosie primiettoja, jotta

Ol’i, ol’i, ol’i, ol’i.

No, šanomma, još koira ulvou, tämmöstä.

Ol’i, ol’i, koira kun, no koira vaan, kellä rupeu ulvomah, šanotah, n’i še kuolija tulou. Meilä on kikki ku znaahhari. Još vain, no još ylöš turvin vain lattiella pitillä sitä näim makuau, ja tätä ylöš turv…, ka kr’eslalla n’iät sie Hospot’i, iče kyličči maka…, ta s’iitä näin vai lakka om muašša, täššä ta vielä käteh näin tämän luappaseh panou, suutkim piäš on kuolija. Še on kun toisen aijam potit p’iessalla käteh mäne, s’o ravno ei, hiän vain kiäntyy, ja vielä käteh näim panou tämän etuluappaseh.

Koira kun ulvou, še kuolijaksi, koiranulvontua sitä šanotah, että še on vielä i omašta koirašta.

N’iin, sitä mie i šanon, jotta kušša, kušša talošša vain koira ulvou, še min’ih tulou n’eprijatnost’ie, no.

No, a još, šanomma, kišša il’i koira piehtaroiččou sielä?

No, še lämpimiksi, ulkona kun piehtaroiččou še koira il’i kikki, n’i še on lämpimiksi, n’iin, n’iin, še tulou t’oploi pokoota.

A vot harakašta ol’iko mitä šemmoista?

A harakka šano…, ennen šanottih siel, harakka kum pirtim piäl’l’ hačattau, vierašta tulou. Ennen šanottih, ennen.

A muita lintuja kuin? Šanottihko muista linnuista?

Ei n’imitä muista linnuista šanottu.

A kanašta mitän’ih šanottihko?

Ei, meilä kanua kun ei ollun.

Eikä pijetty kanua teilä?

Ei, ei, oikein väh…, kahešša talošša ol’i vähäsin, n’i mie en tiä s’iitä, još jo alko, ei n’i ollun enämpyä.

A mistä šyyštä? Miksi teilä ei pijetty?

A mie en tiä, mintäh ei pijetty.

Ei pijetty, kun hyö oltih šemmoset.

Tiijät sie, hyö, še kaivettih perunamuat, a ossoboita ei ollun n’ikellä s’itä okorootua, a kylä, še ol’i kaikki perunana, hyöhän kaivettih ne perunamuat, oi, voi, eihän n’iitä voitu pityä, ei.

Teilä i vähän jiäliččöjä oli?

Meil ei, meilä vopše ei ollun jiäliččyä, ei.

Meilä ei pijetty kanoja.

Ei, ei, kanoja ei voitu pityä, nehän olis...

Kormua piti olla niät sie, nyt vot tätä aikua vois’, kun on šuurimua kaupašša.

Eikä yhtä kukkuo ollun?

Eikä kukkuo, eikä kanua, ei n’imitä.

No, a koiria, kiššoja ol’i äijin?

Ol’i, koiria joka talošša ol’i, joka talošša.

Kakšin.

Ta ka…, n’iin, n’iin n’i, kiššat ol’ joka talošša tooše.

Kuin še koirua.

Kuin še koi…, koirua ol’i joka talošša.