Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| ? Помощь
Mintäh šiilillä ei ole kaverija
Корпус: младописьменный подкорпус
Новописьменный севернокарельский, тексты для детей
Источник: VLADIMIR KANNOJEV, Oma mua. № 17, (2018), с. 11
Mintäh šiilillä ei ole kaverija
(карельский: собственно карельское наречие)
Oli ta eli šiili.
Ta hänellä ei ollun kaverija.
Kerran šiili läksi niitä eččimäh.
Aštuu šiili meččyä myöten.
Hänellä vaštah jänis hyppiy.
– Terveh, šiili, šanou jänis.
– Kunne šie aššut?
– Ka läksin kaverija eččimäh, vaštasi šiili.
– Ota miut kaveriksi!
– En ota, jänöseni, šie olet liijan varačču.
Läksi šiili ielläh.
Aštuu, aštuu, a hänellä vaštah repo hiivuou.
– Terveh, piikkipiä!
Kunne šie aššut?
– Ka läksin kaverija eččimäh.
– Ota miut kaveriksi!
– En ota, repo-kuomaseni, šie olet liijan viekaš, vielä petät milma.
Ta läksi šiili ielläh.
Aštuu, aštuu, a hänellä vaštah harmua hukka juokšou.
– Terveh, piikkipiä!
Kunne šie aššut?
– Ka läksin kaverija eččimäh.
– Ota miut kaveriksi!
– En ota, hukkaseni, šie olet liijan vihani, vielä kiušuat milma.
Ta läksi šiili ielläh.
Aštuu, aštuu, a hänellä vaštah kontie ryömiy.
Ka kontie niise ei kelvannun šiilillä kaveriksi.
Šiitä ajašta alkuan šiili niin ni eläy yksin, ilman kaverija.
