Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Miše tehta azj hüvin, pidab opetas lopmata

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, публицистические тексты

Источник: Pagištoiti Galina Baburova, Kodima. № 12, (2019), с. 4-5

Miše tehta azj hüvin, pidab opetas lopmata
(вепсский)

Maria Filatova radab Karjalan televidenijal jo kümne vot. Neniš voziš hän tegi äi vepsänkeližid teleozutesid. Täl sügüzel hänen fil’mKen sinä oled, vepsläine?” sai pauklahjan XII Kaiken Venäman žurnalistoiden konkursal, miččen nimi omМноголикая Россия”.

Starinoiče, ole hüvä, kut putuid necile radole.

Tulin radmaha televidenijale, konz völ openzimoi Petroskoin universitetas 5. voz’kursal. En voi sanuda, miše edel sidä tahtoin olda TV-radnikan, en meletandki neciš rados ende. Siloi minai oli vaiše lehtmehen mahtišt, kirjutelin kirjutesidKodima-lehtesehe. Sid’ mindai kuctihe tänna, sanutihe, miše om joudai radsija rahvahaližes toimištos. Ezmäi zavodin vaiše kacta, kut tägä rad mäneb, midä tehtas. I se pigai tuli minei mel’he. El’genzin sid’-žo, miše nece om vastusenpidäi rad. Ičein süžetoiš da niiš sanutud sanoiš tarbiž pidäda vastust. No sen-žo aigan se om lujas melentartuine rad. Sinä ed ištu kaiken ühtes honuses, sinä ajad kuna-se, kaikuččen päivän tedištad midäse ut. Nece om äipoline rad, kus sinä void ei vaiše kävutoitta ičeiž mahtoid, no kaiken aigan opendatoi uzihe azjoihe. Ližaks, se om sädai rad.

Paiči sidä, se om sidotud vepsän kel’he. Meletan, se om lujas tärged sinun täht. Muga tegihe, miše sinun kaks’ melentartust ühtenzoitihe ühthe radho!

Ka, minä lujas tahtoin, miše minun rad oliži sidotud vepsän kel’he. Nügüdläižel aigal ei ole muga äi sijoid, kus sinä voižid kävutoitta ičeiž kodikelen mahtoid. Olen ihastusiš, miše tägä minä voin pagišta vepsän kelel.

Konz tulid televidenijale, ezmäi sinä zavodid tehta vaiše uzištoid...

Kaikile, ken tuleb radmaha televidenjale, ezmäi pidab opetas penižišpäi azjoišpäi. Ozutesikš, tehta lühüdaižid süžetoid uzištoiden täht. Tarbiž mahtta pagištoitta ristituid. Pidab aig, miše zavot’t’a tehta midä-se pit’kembad. Ozutesikš, teleozutesid vai fil’moid. Nece openduzrad jatktase kaiken aigan. Voin sanuda, miše minä nügüd’-ki opendamoi. Miše tehta midä-se hüväd, tarbiž opetas lopmata.

Mi om kaikid jügedamb sinun rados?

Ku pagišta meiden toimišton rados, ka om jüged löuta ristituid, kudambad pagižižiba vepsän kelel da voižiba starinoita erazvuiččile temoile vepsäks. Ližaks, pidab sanuda, miše meiden radod tegeb kogonaine mehiden jouk: nene oma toimitajad, kameramehed, ohjandajad, mašinan vedäjad, änen da videon leiktajad. Tarbiž, miše kaikiden neniden ristituiden keskes oliži kožmuz. Miše čomin el’gendaižiba toine tošt.

Äjak fil’moid sinä tegid jo? Lugid-ik sinä niid?

En lugend. Fil’moid ei ole muga äi. Lujas äi tegin teleozutesid.

Midä libutab sinun henged? Kut ecid temoid? Om-ik armhembid?

Voin sanuda, miše minun teleozutesiden temad om röunatadud vähäižen. Tobjimalaz ned starinoičeba vepsän rahvahan polhe. No kaiken-se pidab neciš sures temas löuta penembad, tarbiž midä-se melentartušt starinoita meiden kacujile.
Kut minä meletan, kaiken da kaikile om melentartušt kulištada ristitun elon istorijad. Navedin starinoita ristitun elon polhe, mitte hänel om taba, miččen oli hänen elote, mitte om hänen elooza. Mugoižed teleozutesed mäneba minun armhasVauktan vesin starinad-programmas.
Ei muga amu minai oli teleozutesiden ciklVeroiden Tedolang”. Nece teleozutesiden cikl ozutadihe kaikuččes kus. Viž vot se oli meil. Siš starinoičim medicinan polhe, midä söi vepsän rahvaz ende, kut tarbhašt mäneti aigad tervhuden täht.
Meiden toimištol om lujas äi teleozutesiden cikloid, miččed mäneba toižil-ki kelil. Ozutesikš, ”Kotikokki”, ”Pimpula-pampula”, ”Kirjakamari”, ”Kotosalla”. Kaikihe niihe ühtnen ičein ozutesidenke vepsän kelil. Lujas mel’he minei omFiksu-muksu-programm lapsile. Tegin nel’l’ ozutest sen täht. Nece oli lujas sur’ rad, rata lapsidenke om jügedahk. Kirjutim scenarijoid i sen mödhe radoim. Lapsile pidi panda muštho kaik ičeze tekstad. Nece rad pakiči sur’t vaumičust. Mugažo oli teleozutesiden cikl Šoutjärven vepsän etnografižes muzejasAigoiden sidoi”.

Nacein, oleskelid jo äjiš vepsläižiš küliš. Om sel’ged, miše ajelid kaikihe Änižjärven rajonan külihe. Kus olid Piterin da Vologdan agjan vepsläižidenno? Miččed küläd jäiba muštho?

Ka, kümnes vodes oleskelin äjiš vepsläižis küliš, erazvuiččiš vepsän man čogaižiš. Oleskelin Vidl-küläs paksus da küliš, miččed seižuba ei edahan Vidlaspäi: Järviš, Ladvas, Kurbal, Vil’halas... Ühten kerdan olin Pondlal. Nece oli lujas pit’k, no čudokaz matk! Pondal jäti kaikid kirjavambid muštlotesid. Olin Päžjärves. Männudel vodel tegihe oza ajada suvivepsläižidennoks Maigärehe.

Om-ik mugoine külä, kus völ ed olend, no tahtoižid sinna ajada?

Tahtoižin oleskelda Šimjärv’-küläs. Necidä küläd jo ei ole. Sigä om vaiše mec. No om tehut, mittuštme voib ajada sinna. Minä vaiše kulin da lugin Šimjärves, tahtoižin ičein sil’mil nägištada sijad, kus konz-se nece külä oli.

Sinä said pauklahjan fil’mas, mitte oli kuvatud Maigäres. Starinoiče necen matkan polhe.

Nece oli männuden voden sügüzel.
Olim Maigäres. Nece külä sijadase Piterin agjas Boksitogorskan rajonas. Sigä eläba suvivepsläižed. Suvivepsläižid om jänu vähemba, mi toižid. A vepsläižid, kudambad voižiba pagišta suvivepsän paginal, om völ vähemb. Tahtoin kulištada necidä paginad, nece oli minun uništuz. Minä meletin neciš matkas pit’kän aigan. Fil’man pähenged, V’ačeslav Vasiljevad, tunden jo amu. Konz-se tundištimoiš hänenke praznikal Enarves. Hän nikut ei tahtoind sanuda minei vepsäks kamerale, en voind pagištoitta händast. Mäni aig. Minä zvonin hänele völ kerdan, siloi hän hökkähti, kucui meid adivoihe.

Eläb-ik hän sigä?

V’ačeslav eläb Tihvinas, no hänen kodima om Maigär’. Hän kaiken aigan tuleskeleb sinna, kogonaižen voden: kevädel, kezal, i vihmasižel sügüzel, i vilul tal’vel. Hän eläb sigä ičeze kazvatajiden pertiš, holdub siš. Radab sigä da lebaidase hengel.

Oli-ik jüged el’geta suvivepsän paginad?

Ka, el’geta oli jüged. Hot’ olin-ki vaumiž sihe, miše sigä pagištas toinejiččikš. Oli sanoid, miččid minä en kulend ende. Ka, el’genzin paginad, no ei kaiked. Kaikid surembad erod oma meil vaihištos.

Min polhe starinoičeb nece sinun fil’m?

Konz ajoin sinna, en el’gendand, min polhe se linneb. Külän eläjad starinoičiba, miččid azjoid minä nägištan sigä: heil oma adr, raudad kondjan täht, habaspäi tehtud veneh. No konz tulim i zavodim kuvata, ka el’genzin, miše nece fil’m linneb vepsläižen mužikan polhe. V’ačeslav om lujas melentartuine mez’. Hänel om kova taba, hän pidäb ičeze sanad, hän kaiken tegeb mittušt taht radod lophusai, i päazjanhän navedib kodimad. Nece tundub kaikile. Hänen hengen kibištab kodiman tulijas aigas. Zavodin pagišta toižiden külän eläjidenke. I kaik oma kuti hänes ümbri. Heiden kal’t tahtoin ozutada minun pähenged. V’ačeslav sädiVarasta-sebran. Ohjandab sidä. Nece kollektiv om mel’he äjile vepsläižile. Meletin, miše mugoižes mehes pidab tehta fil’m.

Venäks fil’man nimi omНет такой национальностивепс”. Kut se om sündnu?

Fil’man nimi om sündnu muga. tulim tagaze kodihe. Kacuim materialad, a materialad koumes päiväs oli kuvatud enamb 10 časud. ved’ sigä radoim homendesespäi ehthasai! Oli starinoitud lujas äi azjoid, miččid kosketiba meiden hengid. V’ačeslavan sused Ivan Stepanovič starinoiči, konz armijas hän sanui, miše hän om vepsläine, hänele anttihe vastust, miše ei ole mugošt rahvast. Äi kerdoid kulin mugoižid istorijoid, kut ende azjbumagaha ei olend kirjutadud ristituid vepsläižikš. Sen tagut kümnid tuhid vepsläižid ei olend rahvahan kirjutamižes, heid ei olend lugetud. Nece azj rehki meid otmaha necidä nimed.
Nece nimi sünduti äi küzundoid kacujil. Miše el’geta, mikš om anttud mugoine nimi, pidab kacta fil’m. Fil’m vastkarin ozutab da todištab, miše vepsläižed oma.

Ken ühtni fil’man tegemižehe?

Fil’man ohjandajan om Julia Potahina. Hän oli minunke sjomkoil, nece oli lujas huvä azj, mitte ihastoiti mindai. Hän oli videomaterialan leiktajan-ki. Hän abuteli minei lujas äjan, tegim kaiken kahten. Kameramehen oli Aleksei Mironov.

Konkursal olet vägestajiden keskes... Mitte se om? Ken sihe ühtneb?

Nece om sur’ konkurs, mitte ühtenzoitab ei vaiše TV-radnikoid, sihe ühtneba i lehtmehed, i radiotoimitajad erazvuiččiš Venäman agjoišpäi. Nominacijal, miččes vägestimoiš, omTeleprojekt-nimi. Sihe ühtniba erazvuiččed fil’moiden ciklad da dokumentaližed fil’mad. Kaik radod starinoičeba erazvuiččiden rahvahiden polhe. Pidab sanuda, miše kaik fil’mad oliba venän kelel. Vaiše meiden fil’m oli kodikelel. Žurijouk arvosteli sidä. Sanutihe, om hüvä, miše olem kaičenuded fil’mas vepsän paginad. Meiden fil’mal oma subtitrad venän kelel. No vepsän-ki kel’ ei telustand ristituile toižiš agjoišpäi kacta sidä. Vastkarin, vepsän pagin ližazi arvod fil’male. Sikš ku kaikutte kacui voib kulištada rahvahan paginad. Se jäb istorijaha, i nikut ei voi heitta necidä paginad fil’maspäi.
Konkursan ühthevedod tehtihe Tatarstanan pälidnasKazaniš. Meiden täht oli tehtud melentartuine programm. Ozutadihe lidnad, olim Svijažsk-küläs. Meiden täht pidetihe melentartuižid mastar’-klassoid, äjihe azjoihe openzimoiš niil. A sid’ oli tehtud sur’ ceremonii, praznikaline pauklahjoičend vägestajiden täht. Ičemoi fil’mas meiden nominacijas saim toižen sijan.

Minä ozatelen teid arvostadud vägestuses. Tahtoin lopuks küzuda vaiše, om-ik sinai nügüd’ jo miččid-se uzid idejoid fil’man täht tulijaks aigaks?

Kaiken aigan meletan midä-se ut, melentartušt. Minai om jo uz’ idei, no se om vaiše päs. Nece om pit’k rad, sinä meletad, kut sidä tehta, keda kucta sen tegemižehe, midä sinna panda... Idei sündui völ kevädel, om jo tulnu sügüz’, a minä kaiken aigan meletan, kut sidä voiži čomemba tehta.