Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Omamualazet

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный ливвиковский, публицистические тексты

Источник: OL’GA SMOTROVA, Oma mua. № 5, (2020), с. 7

Omamualazet
(карельский: ливвиковское наречие)

Vieljärven karjalaine Valentina Mironova on kiini “Oman Muanruavos jo vajai kaksikymmen vuottu. Suomen, ven’an kielen da literatuuran laitoksen loppiettuu Valentina piäzi ruadoh Kielen, literatuuran da histourien instituuttah. Oman ruadotaibalehen nuori tutkii omisti karjalazele folklourale, enimyölleh suvikarjalazile eeppizile pajoloile da rahvahanrunohuon keriämizele.

Ruadoh instituuttah kävves Valentina Mironova rubei tulettelemah “Oman Muantoimitukseh, sie ruadoi toimittajannu hänen opastundudovariššu Marina Viglijeva. Hyvä kielinero da mahto sanelta karjalazile heijän ezi-ižien perindölöis lehten kauti käksiettih neidisty toimittajan ruadoh. Valentina rubei kirjuttamah lehteh puoleh palkah. Omii enzimäzii ruadopäivii lehtes häi tässäh mustau: – Ei olluh jygei paista rahvahienke, täh dieloh jo opastuin instituutas, ku puaksuh kävyin kylih pagizuttamah karjalazii. Jygiembi oli hyväh luaduh da oigieh kirjuttua. Oma vieljärveläine pagintaba nägyi kerras kirjutuksis, pideli opastuo käyttämäh oigieloi sananmuodoloi da puaksumbah kaččuo sanakniigah. Enzimäi oli paha mieli, ku toimittajat kohendettih minun kirjutuksii, sit jällespäi rubein tarkah kaččomah kohendettuloi virkehii, olihäi vie kes da mih opastuo. Pidäy sanuo, gu universitietas meil ei olluh karjalan kielen kursua, myö, läs kymmendy hengie, kävyimmö kerran nedälis pagizemah da lugemah karjalakse L’udmila Markianovanke. Piälimäzenny opastettavannu kielenny oli suomi, segi vie toiči tuli keskeh kirjuttajes.

Sinun muamo da tuatto oldih muanruadajat karjalazet, kannatettihgo hyö sinun tahtuo tutkimah karjalazien folklouruperindyö, nähtihgo sinun ruavos hyvytty kaikkih karjalazih niškoi?

Kyläläzil putin ruado on se, konzu on midätahto käzil ruattu. Kirjutandua vahnembat ei ruavokse pietty, täs ruavos heijän mieles et ylen äijäl väzy. Tuatto pahakse mielekse ei ehtinyh nähtä minun kniigoi, häi kuoli, konzu minä olin vaste täyttänyh 25 vuottu. Muamal kniigat oldih ainos käytös, puaksuh livaili suvuloi da lugi iäneh. Jygei on arbailla, kannatettihgo hyö minun ruaduo. Sen voizin vai sanuo, gu heil oli hyvä mieli, gu karjalan kieli, kudual myö pagizimmo kois, rodih minun leiväkse. Sit hot’ on kel ruadivos da televiizoras paista” – nenga puaksuh mama sanoi šuutkakse.

Sanele omas perehes, kui työ elittö Vieljärves da kui elättö nygöi?

Olen roinnuhes suureh karjalazeh pereheh, meidy oli nelli lastuminä, sizär Nina, häi ruadau Vieljärves, Iivan-velli, häi eläy da ruadau Priäžäs da Kol’a-velli (Miikul, Koka, – nenga händy kučuttih kois), häi eläy da ruadau Vieljärves. Myö elimmö died’oin da buabanke, tuatan vahnembienke. Died’oi oli ylen srougoi, ilmai händy syömäh istavuo ei suannuh, kaikin olimmo stolas yhtel aigua. Buaboi minun mustol oli moine pieni da vähäsanaine, ven’akse ei maltanuh, pagizi karjalakse. Buabanke minä kävelin kyliä myöte da kuundelin vahnan aijan paginoi. Lapsusaijas mustan sen, gu myö kezäl puaksun söimmö riehtiläl keitettyy maimua. Diedöi lautal liipitti, buabo keitti. Ylen oli magei syömine.

Sinun perehes et sinä yksi ole, ken loppi suomen kielen laitoksen. Sinun diädö Aleksei Mironov oli suomenkielizen lehten piätoimittajannu, a sinun sizärdy karjalan kielen opastajua da karjalazien kul’tuuran tiedäjiä Nina Barminua tietäh jo kogo Karjalas, häi vastuau gostii Karjalan Kielen Kois Vieljärves. Kenbo potakoičči teidy kieli- da kul’tuururuadoh?

Školas opastujes duumaičin, kunne vois mennä opastumah. Vahnembi sizär Nina loppi suomen, ven’an da literatuuran laitoksen. L’ošadiädö, tuatan vellli Aleksei Vasiljevič Mironov, kudai enzimäzenny meijän perehes opastui täl laitoksel, täytty vägie potakoičči meidy menemäh sinne. Iče Aleksei Vasiljevič ruadoi linnas, oli Neuvosto Karjala -lehten (nygöi“Karjalan Sanomat-toim.) piätoimittajannu. Jälgimäi eli Suomes da ruadoi sie. Nenga petties puutuin laitoksele, školas en opastunnuh suomen kieldy, maltoin vai karjalua.

Sinä olet ajelluh Karjalan muan ristin-rästin. Oligo moine kylä libo eläi, kudai painui mieleh kogo ijäkse? Kunne enämbi kaikkie miellyttäy kävvä?

Täh kyzymykseh on ylen jygei vastata. Voin vai sanuo, gu 27 vuvven aigua puutui paista karjalazienke. Joga matkas puutui pagizuttua semmostu ristikanzua, kudai äijän maltoi da tiezi. Omas Vieljärven kyläs minä pagizutin rahvastu läs kymmendy kerdua. Enzimäine ruadomatku Vieljärveh oli vuvvennu 1992, silloi puutui paista omien susiedoinke, hyö saneltih omas elaijas, pruazniekois, tavois. Nämmii paginoi lapsennu olles kuulin kerran-toizen omas kois, konzu meijän kylän rahvas käydih bes’odale minun buaballuo. Nygöi olen hyväs mieles, gu ehtin kirjuttua magnitofonal monien kyläläzien paginoi da pajoloi. Joga kyläs kaikin mielihyväl otetah meidy vastah, gostitetah, pietäh yödy, paistah meijänke da pajatetah. Toiči ristikanzu luadiu tervehyön, a sinä ni musta et, kus olet tädä ristinanzua nähnyh. Hyö, kačo, meidy mustetah, a myö emmo kaikkii. Miellyttäy kävvä moizih kohtih, kus ei vie unohtettu kieldy da mustetah ennevahnallistu elaigua. Vienankarjalazet enzimäi varavozeh kačotah meih, gu minä da minun ruadodovariššu emmo pagize heijän murdehel. Yksikai ainos tulemmo sobuh da toine tostu ellendämmö.

Sinä olet karjalazii aktivistoi, kuulut KRL:n johtokundah, kuulut Sanastokomissieh da monih arvostelujoukkoloih, tänävuon olet vie IX Karjalazien kerähmön deleguatannu. Sano kohti omat mielet karjalazien tulieh aigah nähte.

Karjalazien tulii aigu on meijän karjalazien käzis. Gu tahtonemmo kuulla omua kieldy, pidäy paista sil, opastuo lapsii. Ei pie varata kuččuo nuorii meijän yhteiskunnallizih dieloloih. Hyö teriämbäh meidy opastutah mihtahto uudeh, heil piäs on äijy pluanua. Pidäy kannattua heijän enzimäzii askelii. Uskon, gu nuoret iče kiännytäh meijän puoleh kyzymäh abuu da nevvuo. Tänäpäi on enämbi valdua luadie midätahto hyviä projektoin kauti, tädä puoldugi pidäy käyttiä karjalazien hyväkse. Jogahine voibi panna oman vuitin kielen säilyttämizeh.

Tänäpäigi oman piälimäzen ruavon instituutas ližäkse Valentina Mironova jatkau ruaduo “Omas Muas”. Häi kirjuttau ei vaiku karjalazien kul’tuuras da sen lähäzis tiemois, hänen kirjutuksii puaksuh voibi lugie Matkustamine-rubriekas. Yhtelläh hosgi kiinitetäh mieldy vierahat muat da tundemattomat kul’tuurat, omua kodii, Vieljärven randua, Valentina Mironova ei vaihta nimih.