ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Omamualazet

Omamualazet

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Videlenkarjalaine L’ubov’ Baltazar (Arefjeva) tuli ruadoh Oma Mua -lehteh vuvven 1991 allus da ruadoi toimittajannu yheksä vuottu. Jo äijän vuottu Lubov’ eläy Latvies, internetan kauti on peril kaikkih karjalazien dieloloih nähte. Oma Muapagizuttau omua endisty ruadajua lehten 30-vuozipäiviä vaste.

Sinä olit lehten enzimäzii toimittajii. Verdua 1990-luvun lehti da nygyaigaine lehti keskenäh. Ongo muuttunuh kieli da rahvahan mieli?

Rahvahan mieleh näh en voi nimidä sanuo. Kieli on muuttunuh ylen äijäl parembah puoleh päi. On hyvä mieles konzu luven karjalankielizii kirjutuksii da kuundelen uudizii. Eräs tuttavu, kudai vai pikoi vähäzel tundou suomen kielen, kai pidi livvin kieldy suomen kielenny, sendäh ku ven’alazii sanoi ei paginas kuulunuh. Ven’an sanoin periähäi livvin kieldy nagrettih enne, dai nygöi vie erähät ečitäh sanoi, kudamii buitegu ei ole livvin kieles. Nägyy net karjalazet, ket keitettih huttuu kazvettih viizahambiksi niilöi, ket keitettih kuaššua... ga yksikai mollei jiädih nälgäh... No nygöi jo minägi nagran. Muite meilegi kois keitettih huttuu. Vikse sendäh gu muamo oli endizen rajan lähäl olijas Rajakonnuspäi...

Sanele vähäine lehten toimitukseh nähte, kedä sie ruadoi, kui työ ruavoitto?

Kaikin tietäh sen ku lehten ezmäzenny piätoimittajannu oli Viktor Makarov. Makarov hyvin tiezi tverinkarjalan kielen da kirjuttigi sil murdehel. A myö niken emmo sidä maltanuh. Sit konzu valmistimmo kirjutuksii painamohhänen kirjutuksii jogahizel himoitti parandella, jogahizel oman murdehen puoleh. Häi vie ruadoi kodvazen konzu piätoimittajakse tuli Vladimir Kettunen. Dai minuu kučuttih kodvazen peräs. Kettunen kerras käski minul kirjuttua mistahtopidihäi kaččuo, maltango karjalakse. Sit kirjutin Sorbolan kylän rahvahis. Se oli ezmäine minun kirjutusOmas Muas”. Minul pidi harjavuo käyttämäh diftongoi, meijänhäi Videlen eläjii sanotahhaaka haavo”, ku on pitkät vokaalit paginas. Allus en tiedänyh kus kohtua pidäy olla -ua da kus kohtua -au, meilehäi sanotah -aa.
Muite enämbäl kaikkii suvaičin toimitella livvinkielizii runoloi sendäh ku iče kogo ijän niidy kirjutan. A ku 1990-vuozinnu karjalan kieli rubei puaksumbah kuulumah, sit rahvas livuttih runoilemah dai runoloi tuli toimitukseh kaikkielpäi. Aleksandr Volkovan da Zinaida Dubininan ezmäzet runot oli painettu meijän lehtes.
Vienankarjalazii toimitukses niinny vuozinnu kedä mustan oldih Arvi Perttu da Paavo Leontjev. Livvinkarjalazii oli Valentina Kiuru, Vera Hämäläinen da minä.
Ruadua oli ylen hyvä. Jogahine maltoi toimittua kai ruavot, allus loppussah. Vladimir Kettunen on paras piälikkö, ei kovah käskenyh eigo kieldänyh meidy. Andoi vallan vallita kunne kävvä da mis kirjuttua. Yhten tiezimmölehteh menijät kirjutukset pidi valmistua aijoissah. Vähäzel, tiettäväine, “herra piätoimittajameidy ohjaili. Kerran minä sainsualehenhänelpäi. Midälienne hätkestyin linnah juoksendelles lapsienke. Tulin toimitukseh ildupuoleh... Häi kačahtih da oijendi kiännettäväkse suuren ven’ankielizen kirjutuksen da sanoi – “täh lehteh pitäis šuaha valmehekši”. Kodih tulduu kačahtiimmoskuuzi konehel painettuu sivuu! Vagavua jygiedy teemua, kudamas ni ven’akse en olluh peril... Sit se pidi minul huomenekse kiändiäolemattomallivvin murdehel. Piä oli halgiemaskuspäi ottua sanoi. Rodih ottua suomen kielespäi. Hyvä ku kirjutuskoneh oli minul kois, huondeksessah istuin, a toko se tuli kiännetykse. Huondeksel huolitin ezmäzenny tulla toimitukseh, terväzeh luvin rivit, kirjutin kiännöksen nimenotsikkolistahda panin sen kiännöksen toizien valmehien piäle. Sil kerdua opastuin da miellyin kiändämizeh.
Kai oli toimitukses hyvin, hoppuu nikonzu ei olluh. Ristikanzua käi ylen äijy, jogahine tahtoi sanuo oman mielen karjalan rahvahan da kielen ozas. Pidi maltua kuunnella da paista.
Meidy äijän avvutettih Ivan Akimov, Pekka Zaikov, Boris Detčujev, Valentina Karakina, Viktor Melentjev, Anatolii Grigorjev, P’otr Sem’onov da vie muutgi. Kylisgi oli avvuttajua, rahvas oldih hyväs mieles, ku rodih lehti karjalan kielel, kirjutettih ken kui maltoi. Dai myö vuotimmo kirjazii, se oli hyvä abu lehtel. Konzu kuun lopus pidi jagua gonoruaruomien kirjutuksien piäle puaksuh piirrimmö ristan ku enämbäine dengua jiäs kylih työnnettäväkse omil abuniekoil.

Toinah on himo kestahto erikseh sanelta?

Erikseh mustelen meijän valokuvuajua Viktor Troševua. Häi kuigi kaikin myö tuli Karjalan Sanomat -lehtespäi. Viktor Vasiljevič oli jo ammui penziel ga yksikai ruadoi, ruavottah gu voinnuh olla ei. Piä oli harmai da nelli infarktua oli kestänyh, ga yksikai meijän keskes häi oli ihan nuori da vessel. Hänenke ajelimmo läs joga nedälii karjalazih kylih, ku olis čomua hieruloin da ristikanzoin kuvua da paginua. Kerran syvyskezän aigua nelläi olimmo kahten päiväņ ajeluksis, Sordavalassah ajoimmo Anukses da Salmis siiriči Luadogan randua myö. Petroskoil tulimmo ymbäri jo Vieljärven kauti. Matkal käimmö kezoil ihan vierahah järveh, yöl, ihan pimies. Ehki on midä mustella.
Toine matku, kudai jäi mieleh, oli Puadenen kyläh. Se ristikanzu, kuduan tahtoimmo pagizuttua, sinäpiän ugodih olemah Seesjärven tagarannan hierus. Ajoimmo mašinal sissäh kuni dorogua oli, ielleh lähtimmö jallai. Astuimmo da pagizimmo, sit minä näin kuivannuon luhtan pinnas kondien jället. Ozutin Viktor Vasiljevičale, ga häi rounu ei ni uskonuh, käil vai viippai. Vaste myöhembä ellendinhäi ei tahtonuh gu minä varuazin! Astummo ielleh ga palazen peräs ojaspäi nouzou suuri kondii! Vaikkaine seizoimmo, emmo ehtinyh ni pöllästyö. Kerran vai ojaspäi nostes kiändi piän oigien olgupiän piäliči da kačahtih meih päi. Muzavat pitkät villat selläs lekuttih kui elävät uallot konzu kondii lähti juoksemah. Vai kuulimmo kui mua jymizi... Nägyy sinäkezän hyvin oli marjua mečis ku myö ligahizet linnalazet emmo päinnyh kondiel murginakse... Viizi vuottu tagaperin, konzu lehtel oli 25 vuottu, kävyin Viktor Vasiljevičan luo kodih. Se oli jälgimäine kerdu konzu näin hänen elos...

Oligo mitahto ruadopäivy lehtes ruadajes, kudai painui mieleh kogo ijäkse?

Kai vuvvet jiädih ijäkse mieleh. Se oli paras aigu elokses. Ruado oli ylen mieldy myö, se ei olluh ni ruado, se oli elos. Muga äijy oli muutostu muas da muailmas! Lehtien ruadajat sih aigah oldih ezmäzet ket suadih tiediä uudizet.
Kerran vuvven 1991 kylmykuus Petroskoin lähäl mečis ruadajat löyttih ylen äijän ristikanzoin luudu. Net oldih 1937 vuvvennu ammutut... Sit 7. päivänny kylmykuudu kaikin käimmö muahpanijazih, kuuzitostu suurdu ruuhtu iespäi da peräskogo linnan rahvas... Minä kirjutin pienen kirjutuksen. Ei pidellys kirjuttua. Minun tuatto inkeriläzenny iče oli yheksä vuottu luageris. Hänen mollei vahnembat dai kaksi vellie sinne jiädih. Muamo sanelituatto minun kirjutuksen lugiettuu kobristi lehten, meni viluh pertih, oli salvačis kolme päiviä, sit vie läži vähäzen dai 16. kylmykuudu kuoli. Ei pidellys kirjuttua.

Olet rodužin Videlen kyläspäi. Kui puaksuh kävyt roindumuale? Pagizetgo karjalakse omas kyläs, kuuluugo sie karjalua? Kedä omahizis jäi Videleh?

Kävyn Karjalah ylen puaksuh, vuvves kerdua viizi-kuuzi. Rahvas Videles ainos paistih dai paistah karjalakse. Sie nygöi eläy vai kaksi minun sizärdy. Minä kolmas. Videles jo 25 vuottu on karjalaine pajojoukkoIhalmo”, kuduas minun muamogi enne pajatti da andoi sille nengoman čoman nimen. Žiäli on ku nygöi ei ole dengua palkan maksamizehIhalmonsoittajal. Pajatettanehgo naizet, en tiijä...

Jo piäl 20 vuvven elät Latvies. Kui muutui sinun mieles Karjal nämmien vuozien aigah?

Elos kaikkiel eistyy iellehpäi dai Karjal on muuttunuh parembah päi. Petroskoi on nygöi minun mieles kogo Ven’an parahii linnoi. Minul oli suuri ilo konzu kylien nimet kirjutettih karjalakse. Nygöi kačon jo muudugi virrallistu nimie on tulluh karjalan kielel. Konzu 30 vuottu tagaperin minä kirjutin, gu pidäs se luadie da oppie ruveta käyttämäh karjalan kieldy hos yhtes kyläsminuu čakattih da nagrettih... Jälgivuozien aigah iče rahvas on ruvettu muuttumah parembah puoleh päi. Linnois dai kylis. Kaikil aloil. Paras on se ku nygöi rahvas opastutah pidämäh puhtahannu omii kylii.

Kuibo nygöi elät da ruat Latvies?

Minä olen dai jiän Ven’an kanzalazekse, eländysija deklaratsies on Videlen kylä. EU:n kanzalazen pereheläzenny minul on olemislupa Latvies. Sinne tulduu kodvan en voinnuh alevuo, ečin ruaduo dai ruavoin. Ajelin Riijan linnah, opastuin ekskursieloin pidäjäkse. Ajelutin dai kävelytin ven’alazii turistoi, kuni jallat kestettih. Konzu Baltian muat otettih EU-liittoh, sinne rubei tulemah suomelastu firmua. Net piettih opastunduseminuaroi suomen kielel kolmen Baltian muan ruadajil. Sih hommah ei muu kieli pädenyh, ven’akse pidi kaikil paista. Olin kiändämäs opastajien sanelendua ven’an kielel kerras mikrofonan ies. Se oli hoivu da hyvä ruado.
Sit jo vuvvennu 2014 sain hierojan todistuksen. Minä kogo ijän tahtoin piästä opastumah hierojakse, gu on vägie sormis dai tunnen muudu voimua kämmenis. Se nero oli minun muamal, mustan kui hänellyö käydih susiedat sivuloi parandamah. Hos olingi vahnin opastujis ga huigei ei olluh. Se opastundu ylen hyvin perehes pädi da autoi, oigieh aigah opastuin.
Nygöi vuotan bunukkoi kezäkse. Vuottua olis hoivu ga ičel pidäy mennä tuomah. Tirpannengo oraskuun loppussah...