ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Košiimme n’eil’ i gorbuškoil

Košiimme n’eil’ i gorbuškoil

карельский: людиковское наречие
Севернолюдиковский (кондопожский)
Kui zavodittih siit kossida?

Ka košimme n’eil’ i пorbuškoil. I tuled zavodit, nu, en’džimäi. Ken hüvin hivov ka hüvä on. Vot hiv sie valmehekš. Nu, hivottii, milaa mama hüvin hivoi. Da i brigadale kaikile. Kaikile n’etol’ko händää pandaa, što hivoit košiilla. A vot košit i vikattehet, ve häi hivoo. Hän vet’ n’eščitajece tämä.

Se teil hivottih?

Meil ve kruutit sidä vikateht tahkodat. A šiid mänet vasto ruodoo, nu ende koššimaa rubedat šiid i poprav’at nämät vikattehed da.

Sid häi pidi muga.

Kruglii oli muon’e. Ku kivi, kačo, nüg on pikaraižed a se oli tobd’. I vot ükš čuras punov toine toižes i kahtei vot punot a šigä. T’ämän i hivotuksen al on vežikartanke. Se ei pie ni valada a hän muga vede šigä koskou.

Nnn. A mi tahkottih?

Ka vot n’ämät i tahkotaa vikatehet. Vikattehet meile tahkotaa. Aa ruodoo lähtä k hivota. D’oga päiv. T’ägä vet’ on d’üged hein’. On d’uged on kebd’.

Nu kous zavoditah prokossu, kunna heinät panov?

Ke prokossaa en’džimäin’e ajaa ka šiit, t’ähä bokhura bokka. A toine d’äl’ge ajaa d’o šinun prokosale likkuu. Mugai tulou. Kell en’ämb vago, väged on ka ottaa l’evedembän prokosan, a kell vähemb ka.

I ken prostemb, ka l’evedän a ken hitremp ka kaidemban!

Kui sila. Eräs terämb otta.

Eräz oli vägövemb.

Sigä kai. Valkkivai milainehteil kui sanota?

No.

No.

Laineh.

Šiid i lükitaa vardel.

Vai!

Konz rubetaa kai vardel l’üki kaikkiden.

L’evite.

Kuivaiš l’evitetta.

Levitetäh.

Nu a šit tuldaa i haravoidaa luogole.

A sen d’o kous heine kuivav siit midä haravoittih?

K šid haravoia šit suatot, suotot en’džimäi pandaa lagoile, što tukutaa.

Ežmaa kuivatetaa.

Kuivataa. A šiit pandaa suatoihe. A šiid vaste kegoihe. Meil sanotasuobrat”.

Ka šanda sihi pan’d’ii kegoid i vennim.

Nu a kui tukuis viedih. Kegoih?

Tukud pandaa, batogad ol’d’ii, alahač pandaa. I end ükš mieš edee, toin’e tagakš kahten kal’ettii.

Tokke.

Nosilkat.

Nosilkat.

A kembo suabran pani.

Sugbran panov mužikat.

Mužikat.

Pan’d’ii d’äl’gimäi, luadii akat. Eulo brihad, a mužikat aa.

A tošč vihm tuleškadoo mužikk ükš on dai i akat nu piel.

A ükš mieš pid’äv ülähän.

Se häi pidi malttai tiedä nu.

Da.

Ka piäi äi ükš.

Mužikan l’evedäl.

Ükš mieš on aino suobran piel topčiu štobi.

A kui zavodittih, mille zavodittih?

Ka endžimäi pandaa mecat, nun puid l’eikataa hoikaižit. I vot pandav alle.

Da vot.

Nämit, barbhat.

All a potom pandaa žerdit, n’ämä n’ütteget nazivajece. Nu meil poltora metra. šül’üü levede. Puukešk ščitaece, se no, nun kakssadat kilot puukešk.

Ščitaece.

Lugedav äigi suattot. A suotod vet’ pandaa voit tobd’ i pien’ panda.

Nu suatod ili suatod, ili mieričet d’äl’ges. Kak hočešh konz osutku hän andaa šiid d’oo mieriče. Kegoihe tože, nu kegoihe pid’ää štob oliiš kui d’alo kuiv.

A kaus kego pandih?

A kego pandii, šiit pandaa d’o ükš žerd’ keskel.

Ümbäri.

Tože. Rizut s’akijot barbat pandaa. A potom zavoditaa hein’ät. Nu, šigä d’o ümbäri. T’ägä on pandaa bokas, ühtes bokaspiäi. Ežmää kaks kierat nostaa, potom pereid’uu toižes bokaspie. A t’ämä ümbäri panoo.

Nu piä piä kuibo. Pandih?

Ka.

Aa. Piä se konc on luoditaa. Da na konc.

Suolataa.

Mi vežii potom.

Puoletaa, puoletaa šiid i.

Piäle mi pandih?

A piäl panetel’d’ii meil, luoditaa vicoiš, vicat. Vo, kakš vicad i kak n’el’l’ čuraa toižee. Jesli kegole ka ninga čuruz n’el’l’, a suobraa ka puukeskele.

Nu jes bokin sigä pandihgo žerdit?

Pandii tuget, pandii d’o.