Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
D’ürü da malan’d’
жанр: бытовой рассказ
Информант(ы):
Андреева Екатерина Ефимьевна, 1917, Сюрьга (Sürd’), Олонецкий р-н, Республика Карелия
место записи:
Михайловское (Kuujärvi, Kuujärvi, Kuujärvi), Олонецкий р-н, Республика Карелия,
г. записи:
1983
записали: Баранцев Александр Павлович
Источник:
Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, 1994, с. 423-424
ф/архив ИЯЛИ КарНЦ РАН: №2751
D’ürü da malan’d’
карельский: людиковское наречие
Михайловский
A mi se d’ürü on?
Mi d’üru on e?
Da.
Ka miš mina tiedan. D’umal on, naverno. Pil’vet ühteh mänoba, ka i d’uru liinop, naverno. Ka mie en tieda miä. Miä hot’ sanon, ka vet en tieda iče. Mie omad smisl’ed müöti tiedon, a muut se en tieda kut d’uraidap.
Nu, а malan’n’an azuv pil’vi?
Ka oi malan’d’al lüöb lujas. Kaik vauktan pert’he andap, malan’d’al lüöp. Nu, malan’d’ d’urun aiga i malan’d’ om malan’d’al lüöv. Čiksutap, ka srašn om. Oli d’o t’äl kezal mugašto malan’d’at ei ühtüt olnu mugališto. D’urud dai malan’d’ad, dai kaiked on.
Malan’d’ vet’ polttai.
Ka mida siä?
Sütüttäi talo. Siit kodin.
Sütütap, sütutap. Mie ol’en Anukses оlnu kirikuohe. Tartui sinna ristha. Män’üö t’äl malan’d’al, šiipniihe kaku spičkal! I rist davai palada, t’äma kaik, t’äma kirik paluo. Ei ni mida diänu. Kuni kakstošt kilometrat ümbri müö ajuom. Dorok se meil ümbri ninga laskihe. A hebol ajuom sini t’äma i serkov’ paluoi. Vot sanot. Oli i mašinuot, olii kaiked da mäne eči. A häin oli siätut puihein’e oli, puin’e raz’ve ei раlа? Meill oli t’äs Mihailouskuoš t’äma se kirpičnii, da i se paletihe, paluo. Nu, ka s’ein’ät se diädihe, muu kaik siä südämes paluo.
Se malan’d’ iški?
Ej, ei t’äm om papp polti meil. Iče oli sarokovuot siga. Kel’l’e vodii dai ve se hiiliin ke kuadel’n’ičan diät’. A siit süttüi. Muuz d’o miš süttui? Libo tuohuset diät’ libo mida ni.
Malan’d’ vet’ vov ristitün, tappai kous polttav, ozav.
Tappav d’o ühten vuoden meil. D’ogensuus, kolme žiivatat kogoho tapuo. A d’umalan d’urul, da t’äl malan’d’al, mil ičel vazan tahnal’e rikuo. Vot siä sanot män’n’ihe provoduohe išk dai. I vazain’e oli, ninka lampočk oli ülähän, a häin olahan t’äss oli. I sihe vazaažen rikuo. Muga pidi täda se nahk otta. Tiennužin vraččad ielnu lähel’e, a vrač, san, pidi, san, muaha kaivda hänt. Siit, san, hänel proidiiš, a ken tiedav, muah kaivda opi duumaida. Keväz bokk oli t’ämä. Säl’gi, što tahnal’e mila oli. kaik olii. Se, saraal oli ninkuon’e kriškain’e oli. Provoduol’e ka t’äma kriškaažen oli kaiken murenu. Palad ol’d’ihe lähtüt. I vot pertiž ni mid ei siänu, vot sarain täman kriskaižen i t’äman vazažen rikuo d’ürul. Molnijal t’äl. Vot sanot lampočkuon ke da nämin vo molnias.
Nu kous ül’en äijäl d’üräidäv d’ürü, d’ürü on, da malan’n’ad išköv. Kui midä pidäv siäta emändäle?
Ka midä siädat? Mida siä siädat? Raudaižit vešiid mida. samvaruod libo mida om а ka sauptad n’ämit. Niihe häim mänöp raudaha. A muud mida siädat. Nuuz’et iče päčin taganaks kuna ni. Oi ka vet, meil Kuitežiš va kusak. Sandihe Kuitiižiz, onnako. Ristikanzan ikkunt vast ištui, ka rikuo sihe. Iknan edehe ei piä mändä. Iknaha piäb d’o lähta kuna ni mujal’e. Häin ikkunah lüöb lujas vet. Tošči vet panoba zanoveskat, iknuohe panem libo mida ni but’. A kac nügü oma tilizorat, oma radiot, oma kaik. Siit tošči d’üräidap, ka katam libo mida ni em diätkuo muga avuon se. A raudha mänöp lujas. Muud midak siädat kunnak mänet ed ni kuna mäne. Midä liinop ka se.
Siid muga sinul vaza i mäni?
Nu, mugai mäni. Nu midak siädat? A rindal ol’d’ihe роč, siid oli da. Lihan anduom počil’e sinne. Vot, siä sanot muga i rikuo gor’an vazaažet.