Тексты
                                            
        
            Вернуться к списку
            
                    | редактировать | удалить | Создать новый
         
            | История изменений
            | Статистика            
            | ? Помощь            
        
        
        
            Jakovlev Sergei .
            Vanha hukka
         
        
        
                
              
        
        
    
        
                
        
            
            
            
                    Jakovlev Sergei 
                
        Vanha hukka
        
        
        карельский: собственно карельское наречие
                
Новописьменный севернокарельский
                
      
             Pitin järvie, poikki mečän
 Juokšou hukka – ruokua eččiy. 
 Monta päivyä nälkä tuntuu:
 Eikä rauhua, eikä unta. 
 
 Eklein jänis läššä istu,
 Loikki melkein hampahista. 
 Jälki näkyy lunta myöten –
 Täššä hirvi vietti yötä. 
 
 Ei hiän hirven kera pärjyä,
 Pitäis šuurempaini karja. 
 Eipä kaverija kuulu,
 Višših mäntih toiseh šuuntah. 
 
 Vanhuš tuli vuottamatta –
 Voimat männäh, näkö katou. 
 Nuori hukka hänet voitti,
 Yksinäh nyt elyä koittau. 
 
 Jälkie myöten ielläh kulkou,
 Tuntuu haju, iäni kuuluu. 
 Hirvi koivikošša pietty,
 Murkinoiččou, jälkie jättäy. 
 
 “Mitä tuli? Ukonjyry? 
 Min mie jumahukšen kuulin? 
 Hirvi lankei lumeh päittöin,
 Veri kerosešta läikkyy. 
 
 Tuošša mečäštäjät tullah,
 Juošša pakoh pitäy miula. 
 Myöhempäh mie myöššyn tänne,
 Eikö oša ruokua anna.” 
 
 Tuli ilta – pimie aika,
 Hukka hiivou šamah paikkah. 
 Kuuluu mečäštäjien haju,
 Ka še päiväštä on jiänyn. 
 
 Näki mualla hirven šuolet. 
 Läksi. Oli mitä oli! 
 Šilmä näki tulen viivan,
 Rupei pakottamah šivun. 
 
 Ielläh ukonjyry kuulu,
 Šieltä hukan šurma tuli. 
 Ei še vuottan vähän aikua,
 Kuni piäšöy poikeš nälkä.