ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Nelläštoistakymmeneš piä (Nelläštoista piä)

Nelläštoistakymmeneš piä (Nelläštoista piä)

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
1 Ših aigah kuulušti Iroda nelläš vanhin Šyndyruohtinah nähä.
2 I šano omilla lähizillä: Tämä on rissittäjä Iivana; hiän kuoleista virgoi, i hänen tuačči nämä kummat ollah.
3 Tämä Iroda otti Iivanan, šido i pani hänen raudoih Irodiadan oman vellen Hilipän naizen täh.
4 Iivana hänellä pagizi: Ei šovi šiula eliä hänen kera.
5 I tahto Iroda tappua händä, da varaji rahvašta, rahvaš händä piettih prorokkana.
6 Irodan šyndypäivänä kargai keššellä Irodiadan tytär i tabah mäni Irodalla;
7 Žentäh jiäkšiečennän kera toivotti kaikkie andua hänellä, midä hiän pakkois’.

8 A hiän oman muamon kuhjutandua myöt’ šano: Anna miula nyt’ purdilolla rissittäjän Iivanan piä.
9 I tuškeudu kuningaš; da jiäkšiečennän täh i omahizien täh, käški hänellä andua.
10 I työndähyö, leikkai Iivanalda piän tyrmäššä.
11 I tuodih hänen piän purdilolla, i annettih tytöllä, i hiän vei omallah muamolla.
12 I tulduo, hänen opaššettavat otettih hänen hibien i kätkeih; i tulduo, šanottih Šyndyruohtinalla.
13 I kuuluštahuo, Iisus läksi šieldä veneheššä yksitein tyhjäh paikkah. I tiijuštahuo, rahvaš hänellä jällesti jalgazin linnoista tuldih.
14 I lähtehyö, Iisus äijä rahvašta nägi i hellä oli heidä vaš, i hiän voimattomat tervehytti.
15 Jo kuin oli myöhä, tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih: Tyhjä tämä paikka, jo i aiga tuli; lašše šie rahvaš, ana mändäis’ kylih i oššettais’ ičellä šyömistä.
16 Iisus šano heilä: Ei miksi männä; työ andakkua heilä šyyvä.
17 A hyö šanottih hänellä: Eule tiälä enämbiä, vain viizi möykkyö i kakši kalua.
18 I hiän šano: Tuogua hiät miun luo tänne.
19 I käški rahvahalla istuočie nurmella i, ottahuo viizi möykkyö i molemmat kalat, kačahtih taivahaže i risti hiät, i katkohuo, ando opaššettavilla möykyt, a opaššettavat rahvahalla.
20 I kaikin šyödih i kylläššyttih; i otettih jiännöšpaloja kakšitoistakymmendä täyttä vakkua.
21 A šyöjie miehie oli viideh tuhandeh šua, ilmain naizitta i lapšitta.
22 Šidä že aigua Iisus käški omilla opaššettavilla männä veneheže, i iellä händä olla toizella puolella, kuni hiän laškou rahvahan.
23 I laškehuo rahvahan, nouži goralla yksin kumardelomah; jo myöhä oli, hiän yksin šielä oli.
24 A venehtä keškimerellä kandeli vejellä: oli vaštatuuli.
25 Vähiä ennen päiväzen noužuo tuli hiän luo Iisus jalgazin merdä myöt’.
26 I nähtyö händä merdä myöt’ aštumašša, pölläššyttih i paistih: Nägyy meilä; i šäräydyhyö, mögähettih.
27 Šidä kerdua šano heilä Iisus: Uroštukkua; mie olen, elgiä varakkua.
28 Vaštah šano Pedri: Gospodi, kuin šie ollet, käšše miula tulla šiun luo vettä myöt’.
29 I hiän šano: Tule. I lähtehyö veneheštä, Pedri aštu vezilöjä myöt’ Šyndyruohtinan luo.
30 I kuin nägi Pedri šuuren tuulen, pölläšty i rubei uppuomah, i mögähtih: Gospodi, piäššä milma.
31 I terväh Iisus oijendi kiän, otti hänen i šano hänellä: Vähävierolline, miksi et uškon?
32 I kuin hyö mändih veneheže, heitti tuulen.
33 Veneheššä olijat, lähendiäčehyö, kumarduačettih hänellä, i paistih: Toveštah šie olet Jumalan poiga.
34 I ajahuo poikki, tuldih Gennisarietan muah.
35 I tunnuštahuo händä, šigäläzet eläjät työnnettih kaikkie šidä randua myöt’, i tuodih hänen luo kaikki läzijät.
36 I ruguoliečettih hänellä, vain hiän andais’ koššuttuačie hänen helmoja; i ket koššuttuačettih, ne tervehyttih.